kuinka moni seurustelee vielä ensirakkautensa kanssa. itse aloitin seurustelun 17-vuotiaana ja viidettä vuotta ollaan yhdessä. välillä vaikeaa, mutta silti tuntuu, että ihmiset luovuttaa välillä liian helpolla tai haluaa haalia vain uusia kokemuksia. tuttu ja turvallinen voi olla paljon parempi kuin lyhyet pikasuhteet.
ensirakkaus
viivi
3392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
minä olen sama mieltä, että monesti luovutetaan liian helpolla. Oli sitten kysymys siitä ensirakkaudetsa tai yleensäkin parisuhteesta.
Itse aikoinaan seurustelin 16 vuotta ensirakkauteni kanssa, kihloissakin oltiin ja välillä bänätkin tehtiin. Kai sitä tosissaan yritettiin, mutta sitten mä luovutin ja syynä oli miehen aina vaan lisääntyvä alkoholin käyttö sekä siihen liittyvät lieveilmiöt. No se siitä ja katunut en ole ratkaisuani.
Täällä kuitenkin usein kirjoitetaan siitä, että nuorena pitkän seurustelusuhteen aloittaneilla tulee jossain vaiheessa ikään kuin paniikinomainen tarve saada lisäkokemuksia. Seksi jonkun toisen kanssa, kuin oman kumppanin kanssa, alkaa kiinnostaa niin paljon, että ollaan valmiita lähes vaikka mihin. Ihmiset tuntuvat yhtä äkkiä ilman useampia seksikokemuksia olevan kuin vailla kättä, jalkaa tai päätä!
Moni on kuitenkin arjen tullen saanut huomata, että olis pitänyt pysyä entisessä, eikä lähteä haukkaamaan houkutuksen hedelmää.
Elämä on valintoja ja teille toivon kaikkea hyvää jatkossakin!
Minä seurustelen ensirakkauteni kanssa. Tosin suhdettamme on vasta kolmas vuosi menossa. Meillä on jo ollut tällainen "haluan muitakin" -vaihe, joka ei kuitenkaan kestänyt kuin kolmisen kuukautta ja muita ei sitten kuitenkaan ollut. En tiedä, kuinka tulevaisuudessa käy, mutta yritämme kovasti. Meistä kumpikin haluaa suhteen onnistuvan ja kun epäilyksen hetki tulee, mieheni usein kyselee ääneen, mitä muuta hän muka haluaisi, mitä ei minulta saa. Rakkauden puutteesta ei ole ikinä ollut kyse, lähinnä vain epäröinnistä ja siitä, voiko muka alle kaksikymppisenä löytynyt ihminen olla se oikea. Tällä hetkellä vastaus on vahva kyllä. Aika näyttää, kuinka käy. Helpolla ei luovuteta!
Aloitimme seurustelun nuorina ja menimme siitä vuoden sisällä kihloihin ja naimisiinkin. Olin silloin 18 Hän 24. Jokin vain natsasi: tässä on sitä jotain!! Parin vuoden kuluttua halusimme ja saimme lapsen, oman asunnon asuntovelkaa,toinen lapsi, autovelkaa, kolmas lapsi, kulutusluottoa, jne. Päivä kerrallaan välillä onnen kukkuloilla välillä uuvuttavaa arjen pakerrusta.... Nyt seurustelun alusta tulee jo 19 vuotta ja edelleen olemme onnellisia yhdessä ensirakkautemme kanssa (Joitain ihastuksia oli ollut molemmilla ennen kohtaamistamme)
Eihän näin käy tänäpäivänä paitsi elokuvissa ellei niin itse päätä ja sen eteen ole valmis myös tekemään töitä!!
Luovuttaa ei kannata vaikka välillä tökkii, tämän onnen soisin kernaasti myös muille. Sisua!!