Miten helvetissä saan ajatukseni takaisin kontrolliini :o On todella pelottava tunne kun kaikki järkiajattelu tuntuu häviävän!!
Olen aina halveksunut pettämistä, enkä olisi ikinä ajatellut, että minä olisin pettäjäihminen. Olen seurustellut parisen vuotta, asun mieheni kanssa yhdessä, hän on kiltti ja kultainen ja varmasti sellainen jonka kanssa voisin perustaa perheen. Vietän mieheni työn ja harrastusten vuoksi paljon aikaa yksin, olo on yksinäinen ja vaikka ruinaan hellyyttä en sitä kovinkaan paljon saa.. mutta tämä ei tietenkään poista sitä että mieheni on aivan loistava.
Nyt sitten tapasin kivan miehen ollessani ulkona ystävätyttöni kanssa. Baarissa ei tapahtunut mitään, juttelimme mukavia, molemmat tuumivat että pettäminen on perseestä ja molemmilla siis on kotona joku. Sitten kävi se mitä ei olisi pitänyt ikinä jatkaa; jatkoimme rupattelua myöhemmin. Jo parin jutun jälkeen molemmat ihastui ihan järjettömästi ja ikävöi jo toista (tai siis, sitä tolkutonta "haavekuplaa" mitä tämä kaikki on, oikeastihan emme edes tunne)... Jutut synkkaa, on karmea halipula. Molemmilla on huono omatunto. Molemmilla on kotona samankaltainen tilanne, joten ei ihme että päädyimme tähän...
Miten helvetissä pääsen eroon tästä omituisesta "ikävästä" tai mitä tämä nyt onkaan?? Ihastuminen tuntuu niin luvattoman hyvältä että tässä tekee vaan mieli kieriä... Fyysisesti emme ole pettäneet, mutta ajatuksen tasolla... En osaa lopettaa ajattelemasta tuota tyyppiä. Ja kuitenkin olen kotona ihan niinkuin ennenkin.
Palauttakaa nyt minut jotenkin arkeen :( Tuntuu etten saa itse itseäni niskasta! Tunteet ja hormonit kun myllää niin en enää ihmettelekään niin paljon näitä kaikkia pettämistarinoita, onhan tämä nyt ihan eläimellistä :(
Olen aina halveksunut pettämistä, enkä olisi ikinä ajatellut, että minä olisin pettäjäihminen. Olen seurustellut parisen vuotta, asun mieheni kanssa yhdessä, hän on kiltti ja kultainen ja varmasti sellainen jonka kanssa voisin perustaa perheen. Vietän mieheni työn ja harrastusten vuoksi paljon aikaa yksin, olo on yksinäinen ja vaikka ruinaan hellyyttä en sitä kovinkaan paljon saa.. mutta tämä ei tietenkään poista sitä että mieheni on aivan loistava.
Nyt sitten tapasin kivan miehen ollessani ulkona ystävätyttöni kanssa. Baarissa ei tapahtunut mitään, juttelimme mukavia, molemmat tuumivat että pettäminen on perseestä ja molemmilla siis on kotona joku. Sitten kävi se mitä ei olisi pitänyt ikinä jatkaa; jatkoimme rupattelua myöhemmin. Jo parin jutun jälkeen molemmat ihastui ihan järjettömästi ja ikävöi jo toista (tai siis, sitä tolkutonta "haavekuplaa" mitä tämä kaikki on, oikeastihan emme edes tunne)... Jutut synkkaa, on karmea halipula. Molemmilla on huono omatunto. Molemmilla on kotona samankaltainen tilanne, joten ei ihme että päädyimme tähän...
Miten helvetissä pääsen eroon tästä omituisesta "ikävästä" tai mitä tämä nyt onkaan?? Ihastuminen tuntuu niin luvattoman hyvältä että tässä tekee vaan mieli kieriä... Fyysisesti emme ole pettäneet, mutta ajatuksen tasolla... En osaa lopettaa ajattelemasta tuota tyyppiä. Ja kuitenkin olen kotona ihan niinkuin ennenkin.
Palauttakaa nyt minut jotenkin arkeen :( Tuntuu etten saa itse itseäni niskasta! Tunteet ja hormonit kun myllää niin en enää ihmettelekään niin paljon näitä kaikkia pettämistarinoita, onhan tämä nyt ihan eläimellistä :(
Vastaukset 17
Vanhimmat
Lääkettä sun vaivaan en tiedä mutta syy tuohon tunteeseen tuli ehkä siitä "olen aina halveksinut pettämistä...." niin siinä usein käy...kun tuomitsee toisia huomaa itse olevansa samassa tilanteessa.
poista sen numero nyt ainakin ja sanot että ei ota enää suuhun yhteyttä. Voit haaveilla mielessäsi. Menee ohi ajan kanssa kyllä :) ja se auttaa asiaan jos et ole yhteydessä siihen tyyppiin.
En halua pettää miestäni mutta haaveilla voi. Siitä saa vähän piristystä elämään :)
Vähän samoilla fiiliksillä täällä...
Monet lohduttelee "menee ohi ajan kanssa". Mutta kuinka pitkän ajan? Vuosi, kymmenen vuotta...? Jos sen ihastuksen kohteen kanssa törmää sattumalta, vaikka ei pitäisi yhteyttä.
Ajatuksista poissa pitäminen onnistuu niin kauan, kun on poissa silmistä...
Juu kannattaakin kuluttaa elämä parisuhteessa, jossa on rakastunut aivan toiseen tai ei ole saanut käsiteltyä loppuun sitä. Kohta huomaa että on vanha ja juna meni jo. Mistä tiedät onko rakastumisen kohteesi samanlainen oikeasti, minkälaiseksi olet hänet kuvitellut?
se on niin vaikeeta!! Tiedättekö, kun joku ihminen juttelee just niitä asioita mitä haluaa kuulla. Tuntuu ihan että kieltää itseltään jotain mikä on hyväksi mutta mikä oikeasti onkin vaan pahaksi.. :D Tätä itsepetosta se vaan on... ei haluais lopettaa kuulemasta. Ja se ihminen on niin kaunis että olisin halunnu siitä edes ystävän mutta eihän tuo näytä luonnistuvan kun molemmilla on samanlaiset tuntemukset...
Noin siinä käy kun valitsee kumppanikseen sen "kivan", "hyvän" ja "sopivan" eikä sitä joka oikeasti vie jalat alta.
Parempi kaikkien kannalta, kun sinä ja tuo ihastuksesi eroaisitte nykyisistä kumppaneistanne, ja miettisitte kukin tahollaan mitä suhteelta oikeasti haluatte.
Just noin se on - "nimimerkillä kokemusta on"...
Aina toitotetaan, miten pitää olla järkevä... Ja se saa meidät miettimään, miten pitäisi käyttäytyä, että vaikuttaa muiden mielestä järkevältä? Tehdään ns hyvä valinta, aletaan varman päälle parisuhteeseen kivan, hyvän ja sopivan ihmisen kanssa ja ajatellaan, että tää on nyt tässä, toinen on just sopiva lasteni isäksi tai äidiksi...
Sitten kuluu aikaa, joskus enemmän ja joskus vähemmän... Tulee ihastus, joka pistää miettimään, missä oikein mennään. Osa pitää kiinni järkevästä valinnasta - osa jää jossittelemaan... Jossitelun hetkellä kannattaa miettiä, että onko kumppani ansainnut parisuhteen, jossa toinen miettii jotakuta toista?
Mies on varmaan väärä ja ylikiltti tylsä miellyttäjä ? Lisäksi aina poissa, jolloin hänen pitää muuttaa työnsä lähemmäs tai voitte erota. Ja jos ei anna hellyyttä yhtään, se on väärä suhde varmaan - mies ei ole rakastunut - liian arkinen/työ vie? Mitä hän tekee poissaollessa kun viihtyy niin hyvin siellä, pyörittelee yksin käsiään? Loistava? Ei ei... Tarvitsette se oikean, ei vain "loistavaa superihmistä". Tunnetta ja romantiikkaa, jalat alta sen oikean kanssa.
Pariterapia vai ero? Jostain syystä muualta löytyi kiinnostava ihminen, ehkä "parempi" kuin aiempi VAI vain siltä näyttävä. Et pääse ikävästä mitenkään tai ajattelun, järkeilyn kautta. Ehkä se mies on kuitenkin uskollinen vaimolleen, vaikka seksiä voisi harrastaa, näyttelee ihastunutta vai on aidosti? Älä kaikkea usko kun itse rakastut.
Älä palaa arkeen liian karusti. Elämä on hyviä asioita varten. Kaikkea sattuu elämässä. Ja teidän ylikiltit, tylsät, poissaolevat ja koskettamattomat miehet tuntuvat niin vääriltä. Kuka haluaa asua "veljen" kanssa joka on aina poissa? EN minä ainakaan! Se ei ole suhteenhoitoa että laittaa työn edelle ja on poissa aina. Ei edes siksi, että elättäisi kaikki.
Itse päättäisin kuka kiinnostaa, en pettäisi, vaan punnitsisin pitääkö lähteä vai jäädä pariterapia. Jos en ole kiinnostunut miehestä yhtään, suhteessa ei ole järkeä. Edes alunperin. Kaksikymppisenä sellaiseen voi kokemattomuutta ajautua ja kun pelkää ettei kelpaa kellekään. Sinkkuna on kivempaa kuin huonossa suhteessa, löytää uusia asioita, mitä se ikinä onkin.
-Tekstistä huolimatta, jokaisen oma vastuu miten toimii. Jos se oma mies on niin ihana oikeasti (eikä vain kehuissa tai velvollisuudentunnosta), sitten pariterapiaan äkkiä. Ongelmia on. Mies ei vaan tee mitään niille. Eikö ole välinpitämätöntä?
MInäkin olen ihanasti ihastunut vieraaseen.... ihanaa tämä haaveilu, unelmointi ja rakastumisen tunne autss ihanaa tällaista kokea mmm ;)
terveisin mies 44
Ei se reilua ole vaimoasi kohtaan. Oma ei enää kiinnosta?
Mutta jos vieraasta haaveileva olisikin nainen, niin se olisi ihan reilua? Miehessähän se vika aina on, vai mitä? Kaikkihan jo tietää että jos nainen pettää miestään, niin hänellä on hyvä syy ja hän "riutuu" rakkaudettomassa avioliitossa. Mutta jos mies pettää vaimoaan, on mies vaan itsekäs paskiainen, vai mitä?
Ei tässä vikoja haeta. Olisi vaan kiva tietää mikä "syy" miehillä on? Muutakin kuin "ihanaa" ja "unelmointi" sun muu hehkutus.
Eiköhän miehillä pettämisen "syyt" ole aika pitkälti samoja kuin naisillakin. Mieskin on ihminen ja hänelläkin on tunteet. Mutta eihän naiset koskaan tunnusta, että kohtelisivat miestä huonosti ja välinpitämättömästi. Ajaisivat omalla käytöksellään miehen sinne, missä saa hellyyttä, huolenpitoa ja hyvää seksiä.
Tällä palstalla tuomitaan miespettäjät hirsipuuhun. Ja heidän kakkosensa. Nainen kun pettää, niin sehän on ymmärrettävää. Ja omassa miehessä vika. Ja naisen kakkosesta ei edes puhuta.
Menkää naiset itseenne ja miettikää muitakin kuin itseänne.
nainen olen
oon näitä keskusteluja selaillut ja lopputulema on
täällä tuomitaan ensin kakkonen, hän on se hirtettävä
sen jälkeen annetaan ehdollinen tuomio miehelle koska hän ei pettänyt omasta halustaan, kakkonen pakotti
unohdetaan vaimon osuus kokonaan, hän on elänyt pumpulissa täydellistä elämäänsä kunnes tuli kakkonen
miksi sitten näin? koska nämä vaimot tietävät syvällä sisimmässään todellisen syyn liittojensa hajoamiseen, kumpikaan ei panostanut riittävästi ja keskinäinen kunnioitus puuttui
on kuitenkin helpointa ja hyväksyttävämpää syyttää kakkosta
se on kuitenkin osoitus omasta henkisestä kypsymättömyydestä, kuka nyt antaisi ulkopuolisille oman perheensä onnen avaimet
tutkimukseni jatkuu
ihme yleistystä. Kyllä mä olin vihainen miehelle enkä kakkoselle yhtään. Meillä mä yritin korjata liittoa mies lupauksistaan huolimatta otti tietämättäni vuosiksi siihen kakkosen, kolmosen lisämausteet. Kotona haukkui mut perusteellisesti, olin kaikessa huono. Yritin epätoivoisesti erota mies halusi aina jatkaa, en ymmärtänyt miksi. Kun käry kävi ja mies jäi kiinni, olinki se paras mahdollinen nainen tällä planeetalla josta ei halunnut erota. Pettäminen pitäisi tehdä rangaistavaksi niin paljon se satuttaa kun on heittänyt elämänsä hukkaan pettäjän kanssa, onko se ihme siinä vaiheessa että käyttäytyy hieman sekopäisesti ja on koko maailmalle vihainen. Ei tuu petturimiestä ikävä
Nimimerkki "tylytystä kehiin".
Sinulla on viimeinen hetki tehdä loppu tuosta haaveksimisesta.
Joudut olemaan yksin miehen työn ja harrastuksen vuoksi, hienoja juttuja, voisitko mitenkään ajatella olevasi mukana harrastuksessa, niin me pysyimme yhdessä.
Kaveri jonka tapasit istui kapakassa, ei oikein hyvältä näytä, osaa ilmeisesti puhua ja pussata, mitä muuta hän osaa, mitä on hänen muu elämänsä, kuuluko siihen työ, hyvä harrastus, vaiko vain kapakka. Onkohan niitä suhteita kuinka paljon jo takana, taitaa olla jaolla aina.
Nyt otat välimatkaa kaveriin, pyyhit kaikenlaisen yhteyden häneen laitteistasi pois, puhelinnumero, Facebook ja vastaavat yhteydet pois ja heti. Jos soittaa tunnet numeron, joten et vastaa, taitaa voida jonkin numeron estetyksikin
ja sitten tuo ystävätyttö, hänet pitää myös tarvittaessa vaikka vaihtaa, mutta hän ei saa välittää miehen viestejä ja hänenkin pitää olla kohtaamatta miestä ja kapakkaan ei mitään asiaa.
Tehkää yhdessä ostosretkiä ja kutsut hänen kotiisi juttelemaan, silloin vaara häviää.
Olen varma että kun et vastaa miehen puheluihin ja mihinkään yhteydenottoon,
, ne loppuu aika pian ja samalla näet pian uuden uhri hänen kainalossaan. Nyt älä lankea
I can resist anything but temptation_ Tiesi jo Oscar Wildekin