En ymmärrä alkuunkaan

No eipä ole meilläkään pahemmin riidelty, ja tuskin riitely onkaan hyväksi, jos ja kun tarkoituksella toista loukataan. Mutta kyllä allekirjoitan jossain erityistapauksessa tuonkin väitteen paikkansapitävyyden, mutta vain erityistapauksissa. Ei missään nimessä yleistettynä ohjeena, niinkuin sitä usein kuulee.

Tärkeintä mielestäni näet on miksi ilmaistaan erimielisyyksiä ja miksi EI ilmaista erimielisyyksiä. Jos erimielisyyksiä ei uskalleta ilmaista, eli riitelemättömyyden vaikuttimena on jommankumman tai molempien puolelta pelko, vaikka ehkä olisikin tarvetta ilmaista eriäviä mielipiteitä. niin silloin kunnon riitely joskus voi todella syrjäyttää pelon, ja puhdistaa ilmaa.

Paras tietenkin on että erimielisyyttä uskalletaan ilmaista, ilman pelkoa riitelyn tasolle menemisestä. Mutta se vaatii toisinaan harjoittelua, joskus molemmilta osapuolilta. Harva on seppä syntyessään.

Hei pandakarhu

Onnea teille, pitkästä ja riidattomasta avioliitosta :) Hyvin olette saaneetkin asiat sovittua jo ennen yhteiselämäänne, kun olette kykeneet pysymään sopimuksissa ja olette eläneet ilman riitelyä. Kaikki eivät sellaiseen pysty. En näe riitelyä, eripuraa tai erimieltä olemista vain huonona juttuna. Joskus pariskunnan temperamentit ovat sellaiset, että toinen tai molemmat saattavat kiihtyä nopeasti ja paineiden purkamisen, riitelyn jälkeen sopukin voi syntyä nopeasti. Tärkeätä on se, että kykenee tekemään sovinnon ja pyytämään anteeksi. Niitä taitoja tarvitaan arkielämässä. Toisen loukkaaminen riidellessä onkin huono juttu kuten sinäkin ihmettelet. Mutta asioista riitely, ilman puolison mollaamista tai syyttelyä, ei ole kovin vahingoittavaa, kunhan tosiaan sen osaa lopettaa. Te kyllä taidatte olla melko harvinainen pariskunta sopuisuudessanne, voitte onnitella toisianne ja olla kiitollisia.

Hyvää syksyä teille,
Pirkko-pappi