Vain noin 2kk sitä kesti, mutta se oli täydellistä molempien mielestä. Oltiin sielunkumppanit ja koskaan ei oltu erimieltä mistään. Yritettiin edetä rauhassa ettei suhde kaadu siihen, ei meinannut onnistua kun kaikki meni niin hienosti. Suunniteltiin muuttoa ja tulevaisuutta uusioperheenä. Kaikki palaset oli kohdallaan ja molemmat oli enemmän kuin tyytyväisiä toiseen osapuoleen. Kun on nirso niin ei tyydy keskinkertaiseen, mutta nyt löytyi molemmille se täydellinen kumppani ja vielä samalta paikkakunnalta! Sitten toinen osapuoli halusi miettiä kaikkia isoja tulevaisuuden asioita yksikseen. Vastakkainen sukupuoli hermostui tilanteesta ja ei pystynyt antamaan rauhaa toiselle, vaan kyseli tilanteesta lukuisilla viesteillä ja soittikin. Tämä kyselijä hermostui tilanteesta ja rakkauden menettämisen pelosta niin paljon että tilanne meni ihan mahdottomaksi. Mietiskelijä hermostui, ja halusi erota lopulta. Tilanne oli hyvin nopea ja sekava, rakkauden puutteeseen tämä ei ainakaan kaatunut. Nyt on täydellistä hiljaiseloa ja mietinnässä olisi yhteenpaluu, mutta suostuukohan tämä mietiskelijä koskaan enää? Siinäpä kysymys... Rakastan sinua ikuisesti ja sinäkin varmasti rakastat minua vielä todella paljon, yritetään vielä kun asia vähän rauhoittuu!! Kaikki oli niin hyvin vielä viime viikolla.
Ikävöin sinua V.... niin....
J <3
7479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletko 15 vuotias?
Läheisriippuvainen ainakin olet.
Pistä ensin itsesi kuntoon ja kasva aikuiseksi, ennen kuin harkitset parisuhdetta.
Ihan teinikäytöstä sinulta.
Suosittelen terapiaa ja tutustumaan aiheeseen läheisriippuvuus.
Ei ihastunut/rakastunut välttämättä ole läheisriippuvainen. Hän on rakastunut ja se on melkoin mylläkkä mielessä. Kannattaa vähän itse ehkä tutustua paremmin käsitteeseen ja sitten vasta muutaman lauseen jälkeen tehdä diagnooseja netissä.
Nyt sulle vastaan, kun tän viestin näin. Ota muhun yhteyttä sähköpostilla.
etunimi.sukunimi@paikkajossaolentöissä.com.
Hmm.. Missähän päin Suomea tuo tapahtu? Kokemusta eräästä, jonka suuri rakkaus loppui kuin seinään viikossa. Vieläkin olen ihan rikki tapahtuneesta vaikka kohta vuosi on aikaa.
Eteläpohjanmaalla
Tuo on tuttua eikä siinä ole vikaa. Olen seurustellun useamman naisen kanssa ja yhden kerran avoliitossa 7 vuotta ja pari pidempää seurustelusuhdetta (1-2 vuotta). Mutta sitten itsellänikin tärähti kohdalle "sielunkumppani", jos sitä termiä voi käyttää. Silloin kaikka räjähtää, jalat menee alta, ei ajattele enää järjellä vaan tunteella. Sitten kun tulee jätetyksi, se romahdus on yhtä kova. Minun kohdalla ei riittänyt yksi kerta vaan sama nainen repi sydämeni kolme kertaa ja heitti sen pois, siis lähti ja tuli takaisin, rakastuneena tämän vaan hyväksyi. Jälkikäteen järjellä ajateltuna olisi vaan sen yhden jättökerran jälkeen antaa olla. Itselläni toipumisprosessi käynnissä, saa nähdä kauan kestää. Ainakin sen huomannut että turha käydä treffeillä, tuon jälkeen kukaan muu nainen ei tunnu miltään eikä jaksa keskittyä kehenkään. Parempi toipua rauhassa.
Naisilla on outo taipumus pakittaa juuri kun kaikki olisi täydellistä ja "se oma elämä pääsisi alkamaan". Ja vain yksi nainen on sen sanonut ääneen että mikähän hänessä mättää, juuri kun kaikki olisi taivaallista niin hän menettää mielenkiintonsa ja mies alkaa tuntua vastemmieliseltä.
Ehkä tapauksessani on käynyt juuri niin. Alkuhuuman laannuttua nainen on ymmärtänyt että loppuelämä olisi nyt valmis. Voisi asua ja elää niinkuin on aina halunnut. Mutta silti... olisko sittenkin mahdollista saada parempi elämä...
Omalla kohdalla eksäni valitsi loppujen lopuksi kovemman ja köyhemmän elämän, vaikka helpompaa ja varakkaampaa halusi. No, ihminen ei halua sitä minkä voi saada. Ja sen mitä ihminen ei voi saada, sitä hän haluaa.