Tällä palstalla joskus itsekin valitin ja ihmettelin, miksei löydy tavallista ja todellisuudentajuista naista.
Kunnes tavalliseen tapaani harmaana syyspäivänä tulin bussista ulos ja katseet kohtasi kauniin neitosen kanssa.
Nyt on sinkkuudelle on heitetty hyvästit, ei enää yksinäisiä öitä. Ei enää tylsiä päiviä. Vaan hellyyttä, rakkautta, ystävällisyyttä.
Sinkut, neuvo teille: Lähtekää ulos! Kulkekaa ja pyörikää tavallisessa arkipäivässä, ei baareissa, vaan julkisilla paikoilla, kaupoissa, kulkuvälineissä, hymyilkää ja jutelkaa kun siltä tuntuu! Naisen löytää arkipäivästä!
Kunnes tavalliseen tapaani harmaana syyspäivänä tulin bussista ulos ja katseet kohtasi kauniin neitosen kanssa.
Nyt on sinkkuudelle on heitetty hyvästit, ei enää yksinäisiä öitä. Ei enää tylsiä päiviä. Vaan hellyyttä, rakkautta, ystävällisyyttä.
Sinkut, neuvo teille: Lähtekää ulos! Kulkekaa ja pyörikää tavallisessa arkipäivässä, ei baareissa, vaan julkisilla paikoilla, kaupoissa, kulkuvälineissä, hymyilkää ja jutelkaa kun siltä tuntuu! Naisen löytää arkipäivästä!
Vastaukset 29
Vanhimmat
Hei sitähän täällä on toitotettu, mutta kun ette ota kuuleviin korviin.
Paljonpa te neuvoja kuuntelette.
Kun on päivät koulussa tai töissä ja sitten asustaa pienellä paikkakunnalla jolla ei asu ketään.
Sitten pitäisi vielä huolehtia fyysestä kunnosta ja älyllisestä kehityksestä niin missä välissä sitä vielä ehtii vielä käydä "näyttäytymässä" :)
Kahvilaan opiskelemaan? Kirjastoon? Ulos lenkille? Älä maksa laskuja netissä, vaan automaatilla.. jnejne.. Olen samaa mieltä kuin aloittaja
Kahvilassa on vain naisryhmiä, ei yksittäisiä naisia, joiden kanssa voisi mennä juttelemaan. Kirjastot eivät ole mitään sosiaalisia ympäristöjä. Siellä ei puhuminen ole erityisen suotavaa, heti valittavat, jos kännykkäkin pirisee. Lenkillä ei voi oikein ketään tavata. Mutta jos joku onnistuu, niin mikäs siinä.
Mutta olenpa sellaisenkin hassun ilmiön nähnyt, opiskelijan baarissa tekemässä läksyjä, hassu näky, taisi olla vielä perjantai. Siellä hälisevien ihmisten keskellä, ja syrjemmällä omassa pöydässään opiskelija kansionsa kanssa kynä sauhuten. Taitaapi niitä parempiakin paikkoja olla läksyjen tekoon. Saattaa tosin parantaa keskittymiskykä kummasti.
Olisit voinut tulla ihmettelemään. :)
Paras paikka lukea kokeisiin tai tehdä tehtävät on kahvilassa/baarissa. Hiljaisessa kirjastossa pienikin rasahdus voi häiritä. Puheensorinassa voi paremmin keskittyä.
Tapasin kerran erään kivan miehen tavaratalon liukuhihnalla. Juteltiin koko matka alhaalta ylös asti. Juttua olisi voinut jatkaa pitempäänkin. Hihna loppu kesken.
Olet hieman epäjohdonmukainen. Ja keksit verukkeita. Aluksi kerrot, ettei ole yksittäisiä naisia, joihin voisi tutustua. Ja sitten, että tällainen yksittäinen nainen sitten olikin, mutta et sitten mennytkään tutustumaan. :)
Oliko se liian hassua vai mikä esti?
Kirjoitin, että kahvilassa ei tapaa yksittäisiä naisia. Kai niitä jokunen joskus on, mutta harvemminpa, ja silloinkin ei ole siellä seuraa etsimässä vaan kauppareissun tai muun ohessa sinne tullut. Itsekin odotan jonkinlaista kiinnostuksen merkkiä naiselta ympäristöissä, joissa yleensä ei tuntemattomiin ole tapana tutustua siis kahvilat ja muut. Yritän vain kiinnittää naisen huomion itseeni, tähän mennessä huonolla menestyksellä. Tosin en usein käy kahviloissa, paitsi juuri kauppareissulla joskus, vaan menen kotiin kahville.
Se baariopiskelija. En maininnutkaan, oli mies, ja itse en ollut baarissa, en useinkaan käy, mutta ohikulkiessa vilkaisen joskus uteliaisuuttani, mitä siellä puuhataan, silloin näin tuon ilmestyksen. Ei naisen kai ainakaan kannata mennä baariin läksyjä tekemään, kun koko ajan joutuisi työntämään humalaisia miehiä syrjään, ainakaan kovin yömyöhällä. Mies saa kyllä olla ihan rauhassa, läksyjen tekokin onnistuu, mikäli sietää meteliä, tupakan savua ja hämäryyttä. Naista en ole nähnyt läksyjä tekemässä, tuskin menisin tutustumaan, todennäköisesti häiritsisin.
Miksi minä keksisin verukkeita? En näe itseäni arkana ja ujona, mutta en halua tungetella ja koska itsekin haluan joskus mennä jonnekin ollakseni ihan rauhassa, (en valita, rauhassa kyllä saan olla), ajattelen, että nainenkin oletusarvoisesti sitä haluaa, paitsi jos tuo ilmi, esim. katseella, hymyllä, että haluaa seuraa.
Teidän sinkkunaisten juttuja lukiessa saisi sellaisen käsityksen, että olisi toivottavaa, että mies tulisi juttelemaan mitä arkisimmissa tilanteissa. Mutta ei ole yksinkertaisesti hyvien tapojen mukaista alkaa juttelemaan tuntemattoman kanssa:
a) jos siihen ei ole hyvää asiasyytä
b) jos nainen ei mitenkään osoita, että lähestyminen on suotavaa.
Ette voi odottaa, että kohtaisitte vaivaa näkemättä prinssinne lähikaupassa tai kahvilassa, jos itse ette ota osaa riskistä, koska prinssit ja herrasmiehet ovat hyvätapaisia, kohteliaita, jotka eivät turhaan tungettele. Tungettelemattomuus on itsensä arvostavan miehen ominaisuus, miehen, joka näkee itsensä realistisesti, ei halua nostaa itseään jalustalle, vaan pitää itseään kyllä ainutlaatuisena, mutta myös samantasoisena kuin muutkin. Itseään täynnä olevat egoistit ja turhan tärkeät rentut ja narsistit kyllä röyhkeyksissään ja seksin puutteessaan voivat tehdä vaikka mitä.
Opetelkaa flirttailemaan, niin ehkä alkaa tapahtua.
kiitos hienosta kommentista. Enpä ajatellut asiaa aivan tuolta näkökannalta. Kiitos!
Yritän vain rohkaista ihmisiä juttelemaan. On niin paljon yksinäisiä ihmisiä. Mummoja ja pappojakin. Jotkut aivan oikeasti lähtevät ulos kotoaan esim kauppareissulle siksi, että tapaisivat muita ihmisiä. Vaikka vain pari sanaa voisi vaihtaa. Ei nämä juttelut ja tapaamiset aina vain tapahdu miesten kanssa (nainen kun olen). Monien mummojen kanssa on tullut pysähdyttyä juttelemaan. Kaikki ovat aina olleet iloisia pienestä keskusteluhetkestä. Ei siinä sen enempää tarvitse aina olla.
Onhan niitä ihmisen elämässä erilaisia kausia välillä mietit elämääsi himassa erakkona, välillä kaipaat enemmän sosiaalista kontaktia.
Onpa mielenkiintoinen keskustelu.
Minullakin käy usein niin, että vaihdan katseita hyvännäköisten ja kiinnostavien mesten kanssa, mutta sitten jatkankin matkaa, juoksen sporaan, vaihdan maitohyllylle... Jotenkin tekisi mieleni flirtata, mutta jäätävän prinsessan roolista on vaikeaa irrottautua! Nyt aion sen tehdä, lupaan hymyillä helpostilähestyttävästi seuraavan kerran :)
"Herrasmiehelle": ei lähestyminen ole epäkohteliasta, jos sen tekee kohteliaasti. Vai olenko mielestäsi epäkohtelias, kun tulen kaupassa luoksesi ja kysyn, lähtisitkö ehkä kahville kanssani, kun olet kiinnostavat oloinen mies?
tärkeätä on hymyillä. Muuten on tosi luotaantyöntävän oloinen. Kun vaan hymyilee ja hymyilee, toinenkin vastaa siihen, ehkä pienellä viiveellä. Oletteko huomanneet kuinka kauniiksi ihminen muuttuu, kun hymyilee. Se on pieni ihme. Seuratkaapa. Tekisi mieleni pitää peiliä mukana ja pistää peili toisen nenän eteen kun hän hymyilee, että hän näkisi itse kuinka kaunis/komea hän onkaan hymyillessään. Siihen ihastun ihmisessä. Hänen sädehtivään hymyynsä. : )
Eihän se epäkohteliasta ole. Asian voisi ehkä esittää toisin. Rauhoitut ensin, pysähdyt, tutkit tuotteita, alat keskustelemaan siitä tuotteesta kyseisen henkilön kanssa, jatkatte juttua, voit kertoa/vihjata jollain tavalla, että olet sinkku, katsot vähän toisen ostoskoria/kärryjä onko perheellisen ostokset vai esim sinkkumiehen ostokset, jos näyttää sinkkumieheltä, voit tehdä tunnustelevan kysymyksen, mukavan ehdotuksen kahville menosta.
"Sinkut, neuvo teille: Lähtekää ulos! Kulkekaa ja pyörikää tavallisessa arkipäivässä, ei baareissa, vaan julkisilla paikoilla, kaupoissa, kulkuvälineissä "
No sitähän joka päivä tekee. Tuskin moni kotona on 24h/päivässä. Pakkohan sitä on kaupassa, postissa, pankissa, pysäkillä, lenkillä, kirjastossa, syömäss, kulkuvälineissä yms. käydä ihan elääkseen.
Mun mielestä julkisilla paikoilla tosi vaikee löytää seuraa, syitä mm.:
- Moni nainen pitää ahdistavana/pelotavana/häiritsevänä jos julkisilla paikoilla tuntematon mies lähestyy ja tulee juttelemaan. Varsinkin kun Suomessa on pääasiassa pimeetä.
- Suomessa siis usein pimeetä ja kylmää. Ihmiset kävelee julkisilla paikoilla nopeasti ja paksuihin vaatteisiin suojautuneena. Vaikea siis lähestyä. Jossain Etelässä homma ois huomattavasti helpompaa.
- Suurimmalla ihmisistä yleensä nykyisin kiire johonkin. Esim. junaan, bussiin, töihin, kouluun, tapaamaan kaveria. Ei siinä ehdi ja viitti toista pysäyttää. Ja kun ei se kuitenkaan ehtisi.
- Vaatii tosi rohkeaa luonnetta mennä juttelemaan jollekin tuntemattomalla vailla todellista asiaa. Harvalla semmosta on.
- Julkisilla paikoilla "iskettäessä" toisesta ei näe kun ulkonäön. Ei ole mitään käsitystä siitä, että millainen toinen on taustaltaan, luonteeltaan, onko edes vapaa yms. Junassa kulkee koko sosiaalinen kansakunnan kirjo.
Mun mielestä edelleen parhaat tavat tavata toinen ovat työpaikka, opiskelupaikka, opiskelupippalot, työväenopistot, kurssit, puoluetoiminta, vapaaehtoistoiminta, seuratoiminta, urheiluseurat, muut harrastukset, ravontolat, baarit, laiva, netti, mobiilichatit, ystävien juhlat, kavereiden kaverit, bileet .
Ovathan nuokin monet arkipäiväisiä paikkoja ja tilanteita, mutta lähinnä otin kantaa tohon, kun vihjailit, että juuri julkisilla paikoilla kannattaisi lähestyä ihmisiä.
Voi hyvät hyssykät!
Vaikka ei näe muuta kuin ulkonäön, voihan sitä ihmisen kanssa jutella silti. Siinähän sitä tutustuu,luonteeseen, onko varattua/vapaa, missä käy, harrastutukset etc. Tarviiko sitä heti seurustella, jos alkaa juttelemaan. Siis miehet on liian päämäärätietoisia ihmisten suhteen. Kuinka voi mitään tulla, jos ei avaa suutaan.
Voihan sitä olla erilaisia ihmissuhteita.
Kertoisitko lisää, miten kaikki tapahtui? Kiintoisaa, koska on niin harvinaista. Osoittiko nainen kiinnostusta ennen kuin menit juttelemaan. Itse en ainakaan ala tuntemattomien naisten kanssa jutteleen arkitilanteissa, jollei jotain kiinnostusta minua kohtaan ilmene ja koska sellaista ei vielä tähän päivään mennessä ole tapahtunut, en vakavasti odota enää, että niin tapahtuisikaan, siksi luotan baareihin ja muihin sellaisiin paikkoihin. Arkitilanteissa jos sattuu eteen viehättävä neitonen, tai edes tavallisen oloinen, katson häntä silmiin, mitä muuta voin tehdä? Saattaa pieni vilkaisu kohdistua minuun, sitten katse siirtyy näyteikkunoihin, katuun, kaupoissa hyllyihin ym. pidän noita selvänä merkkinä, että lähestyminen ei ole toivottavaa ja niin jää aloite tekemättä. Enkä tuijota synkän näköisenä, katson ihan avoimesti, enkä ole ruma, (joku kuitenkin luulee) Naiset ovat vaan niin ujoja. Kohtamaasi nainen taisi olla melko rohkea. Mutta taidatpa itsekin olla aika rohkea.
En yleisesti suosittele tuota, luottamista arkipäivän tilanteisiin, kannattaa tehdä myös jotain konkreettista. Niitä rohkeita naisia kun on niin vähän, liian vähän. Monet naisista ei edes suostu treffeille tuntemattoman miehen kanssa. Helpompaa siis, jos tuntee naisen edes jotenkin, jostain ympäristöstä, onpa jotain yhteistä puhuttavaakin.
Oli iltapäivä, kello viittä yli viisi. Olin tullut bussilla tunnin matkan maalta kaupunkiin, hiukan väsyneenä ja pari laukkua tavaroita mukana. Bussi tuli linja-autoasemalle, jossa se ajaa lähes joka kerta eri paikkaan. Johtunee siitä, että bussissa on melkein aina eri kuljettaja. Nyt bussi ajoi ykköslaiturille, jossa oli ihmisiä odottelemassa toista bussivuoroa.
Sanoin kuljettajalle "kiitos" ja poistuin etuovesta. Heti kun sain itseni ulos bussista, huomasin katseeni ihan alitajuisesti kiinnittyneen kauniiseen tyttöseen linja-autoaseman seinustalla. Hän puhui kännykkään, mutta katsoi minua suoraan silmin. Hetkessä oma katseeni jo "lipsahti" muualle, kun ei ole koskaan ollut tapana alkaa tuijottaa vieraita ihmisiä. Nostellessani laukkujani havaitsin tytön edelleen katsovan minua.
Kävelin omissa ajatuksissani linja-autoaseman ovelle päin, kun huomasin että tyttö lähti tulemaan minua kohti. On minulta ennenkin vieraat tytöt tulleet kelloa kysymään tai kännykkää lainaamaan, ajattelin, ja olin varma siitä ettei asia tälläkään kertaa olisi sen kummempi. Arvasin väärin.
"Mun päästä kuului Naks", tuli tyttö selittämään. "Niin...?" Kysyin ihmeissäni. "Kun sä tulit bussista ulos" jatkoi tyttö. Huomasin katseeni uppoutuneen hänen suuriin, ruskeisiin silmiinsä ja ihmeissäni vastasin "Sulta varmaan sit loppu akku". Tyttö vastasi "Yeps" ja pyöritteli pitkiä vaaleita hiuksiaan sormensa ympäri. "Mun puhelin ei toimi, jos se ei saa sun numeroa", hän jatkoi. Siinä vaiheessa meikäläiseltä oli jo mennä jalat alta, ja hyvä kun osasin sanoa oman kännykännumeroni oikein. Numeroni saatuaan tyttö hymyili tosi nätisti, sanoi "See you" ja lähti menemään yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Jo samana iltana hän soitti ja sovittiin treffeistä.
Myöhemmissä keskusteluissa selvisi, että nykyinen tyttöystäväni oli tehnyt tuon "kohtaamisen" minun kanssani aivan spontaanisti. Hänellä ei ollut aikaisemmin miehistä juurikaan kokemusta, hän oli vaan sillä silmänräpäyksellä päättänyt että "toi on mun mies". Ja niin sitten oli. Molemmat rakastuttiin ensisilmäyksellä.
Omasta mielestäni kysymys ei ole niinkään rohkeudesta, vaan kulttuurista. Suomalaiset kokevat itsensä yleensä niin "tasapäisiksi", ettei ole sopivaa lähteä lähestymään vierasta ihmistä. Mutta tässä nähdään, että lähestyminen kannattaa ilman muuta. Ja todennäköisesti se oli myös ainoa tie kummallekin, minulle ja tyttöystävälleni päästä eroon pitkästä sinkkuelämästä. Kaksi ihmistä yhdessä onnellisina on aina ihanampi asia kuin kaksi yksinäistä ja onnetonta sinkkua;)
Ei muuta kun kaikki baanalle ja silmät auki, rohkeasti juttelemaan, niin sinkkuelämä on enää muisto vain!
Uskomattoman hieno tarina. On mahtavaa kuulla, että ihmeitä tapahtuu. Toivon hartaasti, että itselleni kävisi joskus yhtä onnellisesti...
Näin se toimii, kun nainen on se, joka tulee juttusille. Jos mies tekee saman, niin vastaukset on yleensä, "mitä v...ua mulkkaat", "lähe vetään", "tommoselle sialle en anna mitään" ja sitä rataa. Kokeilkaa miehet samaa ja kertokaa kommentteja. Muuten olen puolestasi pelkästään iloinen. Hyvää syksyä.
Duram!
Olen eri mieltä. Kyllä nainen odottaa miehen tekevän aloitteen tuollaisissa tapauksissa. Nainen tuntisi tyrkyttävänsä itseään, ja sehän ei ole mukavaa....
Jos olet asiallinen, siisti ja ok ja alat jutella naisen kanssa, on naisessa vika, jos toteaa sut ahdistelijaksi haukkuen päin naamaa. Mieti sitä.
Olisi mahtavaa, jos joku mies yllättäisi. Aloituksen kun voi tehdä varovasti tunnustellen ja aistien, onko vastapuoli kiinnostunut yhtään. Eihän sitä tarvitse hyökätä kimppuun jollain oudolla repliikillä, vai mitä!
Duramille ja sille "bussiasemaromanssille" hyvää jatkoa. Ja kaikille muillekin "odottavalla kannalla eläville"....
Kunpa olisin rohkea!
"Olen eri mieltä. Kyllä nainen odottaa miehen tekevän aloitteen tuollaisissa tapauksissa. Nainen tuntisi tyrkyttävänsä itseään, ja sehän ei ole mukavaa...."
Onko mies ja nainen mielestäsi niin erilaisia: Nainen tuntisi tyrkyttävänsä, mutta mies ei, miksei. Tietysti myös mies tuntee tyrkyttävänsä yhtälailla, eikä se ole sen mukavampaa miehellekään.
"Jos olet asiallinen, siisti ja ok ja alat jutella naisen kanssa, on naisessa vika, jos toteaa sut ahdistelijaksi haukkuen päin naamaa. Mieti sitä. "
Jos olet asiallinen, siisti ja ok ja alat jutella miehen kanssa, on miehessä vika, jos toteaa sut ahdistelijaksi haukkuen päin naamaa. Mieti sitä. ;-)
"Aloituksen kun voi tehdä varovasti tunnustellen ja aistien, onko vastapuoli kiinnostunut yhtään. "
Ei voi, vai onko sinulla jokin käytännön idea, miten tuntematonta naista voi lähestyä varovasti ja tunnustellen? Mitä miehen pitäisi sanoa? Nähdäkseni ainoita päteviä syitä tavallisessa tilanteessa tuntemattoman puhutteluun on: 1. avun tai neuvon kysyminen 2. avun tarjoaminen. Muista syistä puhuttelu herättää vain epäilyksiä. On joitain epätavallisia tilanteita: tapahtuu yllättäen jotain, jota voi toiselle taivastella. Tämäkään ei yleensä johda mihinkään, koska juttua voi olla vaikea jatkaa ja jos menee heti treffejä ym. ehdottamaan, jos nainen on sattunut jotain "katos kummaa", "totta tosiaan" kommentoimaan, antaa kovin epätoivoisen vaikutelman itsestään ja kaiken lisäksi naisen vaikean pulman eteen, mikäli ei olekaan miehestä kiinnostunut. Mun mielestä te sinkkunaiset ette voi vaatia miestä tekemään aloitetta tuollaisissa tilanteissa. Jos kaipaatte miestä, koittakaa enemmin hakeutua ympäristöihin, joissa tavallisellekin miehelle tulee tilaisuus tutustua teihin, eikä vaan joillekin hypersosiaalisille ja rohkeille ja ottakaa huomioon ettei ne hypersosiaalisetkaan kaduille, lenkkipoluille, lähikauppoihin keskity, vaan heillä on harrastusympyrät, sosiaaliset verkostot, baarit ja muut, joissa pyörivät.
Me perinteitä kunnioittavat aikuiset naiset edelleen olemme melko ujoja tekemään aloitetta tuntemattoman kanssa. Koska miehethän valitsevat naisen... No... ;) Nyt joku hermostuu... Näin se vaan taitaa olla.
Ja harmikseni harrastan vain lajeja, joissa on muita naisia. Ei ainoatakaan miestä. Niin, "aloita sellainen harrastus". Vastaus: ei ole aikaa, lapsetkin kaipaavat äitiä. Se ainoa harrastus (tai ONHAN mulla niitä kaksikin) on kävelylenkkeily ja uiminen. Niin, uimahallissahan laittaisi "kaiken peliin", näkisimme toisemme melkein alasti. Siinä ei tulisi yllätyksiä sitten myöhemmin... ;P
Mutta MIKSI suomalaiset miehet ujostelevat???
"Mutta MIKSI suomalaiset miehet ujostelevat???"
Ujostelevatko? Onko se ujostelua, jos lenkkipolulla ei heti ala keskustelemaan ekan vastaantulevan naisen kanssa? Vähän matikkaa. Naisen tutustumiskerroin määräytyy kahdesta kertoimesta: Naisen olemus (ulkoinen ja sisäinen) ja tutustumisen helppous. Sinkkumies alkaa katsastaa naisia. Vaihtoehtoina on lenkkipolut ja baarit. Vaikka mies saattaakin ajatella, että lenkkipoluilla tapaisi olemukseltaan parempia naisia, tutustumisen helppous-kerroin nostaa baarinaisten kokonaistutustumiskerrointa sen verran ylemmäs, että mies keskittyykin baareihin. Jotta mies ottaisi riskin lenkkipolulla, olemuskertoimesi täytyisi olla huomattavan paljon korkeammalla kuin baarinaisten, siis mikäli tutustumisen helppous-kertoimen nostaminen ei tule kyseeseen, mikä onnistuisi tekemällä itse aloite. Pitkä, viipyvä katse hymy saattaa myös nostaa mittaria pykälän verran.
Näin miehenä kun ajattelen, että menisin naiselle sanomaan, että päästä kuului naks ja muuta, saattaisi häneltä pokka pettää, jos ei sitten minulta ensin ;-) Jotenkin en usko, että menisi läpi. Naiset on tietysti epäluuloisempia kuin miehet.
Niinpä. Lähes joka kerta, kun lähden kävelylenkille, vastaan kävelee yksi tai useampi mieshenkilö, joka ulkoisesti herättää halun tutustua. Mutta katseet vaihdetaan, ohi kävellään. Oletus on, että asumme melko lähekkäin. Toiveena olisi, että tuo tuntematon vastaantulija pysäyttäisi ja sanoisi jotakin. Ehkä hän ajattelee samoin. Ainakin katseensa on syvä ja kielii mielenkiinnosta...
Miehet voivat katsoa oikein syvälle silmiin, mutta se loppu jääkin tapahtumatta. Kerta toisensa jälkeen. Kaikkein hienointa olisikin löytää se etsimänsä ja kaipaamansa ihminen juuri muualla kuin netissä/deittipalvelussa/ravintolassa. Yht'äkkiä ja selvinpäin.
Yksi este sille, että juttelun aloittaminen jää on varmasti se, että emme tiedä, onko vastapuoli vapaa. Niin, eihän sitä tarvitsisi heti tokaista: "Ootko vapaa", mutta jotenkin olisi outoa "sillä mielellä" jutella tuntemattomalle, joka olisikin VARATTU! Kai tää on sitä suomalaisille tyypillistä ujoutta, sitä, ettei tuntematonta sovi puhutella... Niin, ja kun itse tietää syyn, miksi tuolle miehelle juttelen...
Kunpa Sinä seuraavan kerran siellä lenkkipolulla vastaani kävellessäsi todella pysäyttäisit minut... Haaveita...
Se vain on niin vaikeaa, olla rohkea
Olin nyt kesän aikan tulossa/menossa junalla aamu varhaisella kotia päin.En ollut edeltävän yön aikana nukkunut yhtään sattuneesta syystä ja oli tullut juotuakin.Oli vain pakko pakata kamat ja lampsia juna asemalle.Olin oudossa paikassa ekaa kertaa yksin ja hirmu väsynyt.Mietin sitten vain,että saankohan ostettua lipun junasta varmasti,kun ei äkkilähdön takia päässyt sitä hommaamaan etukäteen.Kysäisin sitä siellä laiturilla olevalta mieheltä.Meillä oli tosi hauska juttu tuokio ennen junaan nousua ja juna matkan aikana,sellaista rentoa jutun heittoa sakarkasmia itseä kohtaan jne.Minä vain menin vaisuksi koska olo ei ollut paras mahdollinen nälän väsymisen takia ja murheet paino mieltä.Tutta vuus jäi junaan,mutta ventovieraan kanssa oli mahtava jutella ilman odotuksia.
Hyvä keino tutustua on hankkia koira. Mutta se sitoo pitemmäksi aikaa.
Kun koira on pieni ja suloinen naiset suorastaan ryntäävät silitt'ämään koiraa. Siinä tulee tutustuttua sitten isäntäänkin paremmin. Sosiaalinen koira rotu tekee kontaktia myös vanhempanakin.
Liian sosiaalinen koira voi olla jo jopa ongelmakin. Yrittää nuoleskella joka vastaan tulijan ja pysähtyy puhuttelemaan häntä heiluen jokaiselle. Myös rosvoille, jos ne yrittäisivät kotiin. Pissalenkit vievät aikaa tämän seurustelun takia.
Onhan siinä muitakin hyviä puolia, kunto pysyy hyvänä, etua naisrintamalla, raitis ulkoilma, etua naisrintamalla, jos vaikka haluat lenkittää 3-4 kertaa päivässä, eiköhän sitä johonkin mukavaan tyttöön silloin törmää. Jos nyt koira sattuisi olemaan innokas ja nousisi kurajaloillaan vasten tätä tyttöä, jatko olisi taattu, vaatteiden puhdistaminen, pahoittelut yms....
Koiran saa hankkia vain jos pitää koirista, koira, pienikin on vaativampi kumppani kuin se josta täällä puhutaan :-/
En lukenut kuin muutaman viestin alusta mutta..
Olen samaa mieltä siitä, että "arkirutiineissa" voi kohdata todellisen helmen.
Kauppa, kahvila yms. Siellä ne sinkut liikkuvat myös. Yksi kommunikointi selvinpäin voi johtaa mihin tahansa.
Arkirutiineissa, ilman alkoholia vie voiton niistä kymmenistä baari-illoista, joissa on yrittänyt örveltää. Itselläni kesti muutaman
vuoden tajuta ja kerätä rohkeutta tähän.
"Kauppa, kahvila yms. Siellä ne sinkut liikkuvat myös. Yksi kommunikointi selvinpäin voi johtaa mihin tahansa."
Olet ihan käytännössä kokeillut kauppaa ja kahvilaa? Miten olet toiminut, mitä sanonut, oletko odottanut jotain merkkiä naiselta vai mennyt ihan suoraan jutteleen, oletko käyttänyt suoraa menetelmää eli heti asiaan, ehdottanut treffejä, puhelinnumeroa, kahville ym. vai kierrellen ja kaarrellen. Miten nainen suhtautuu, eikö vähän nolostu ja vaivaannu, miten olet saanut naisen "tokenemaan". Jotain vinkkejä, myös muiltakin asiaa käytännössä testanneilta, (ettei jää pelkäksi teoreettiseksi pohdiskeluksi.)