Eli homman nimi on et tässä jo melkein toista vuotta mennään kun olen ihastunut yhteen meidän naistyöntekijään, ongelma vaan on että hän on naimisissa ja kaksi lasta omaava, itse olen sinkku ollut nyt jo n. 4kk.
Perheenrikkoja en tietenkään haluaisi olla enkä pahaa kenellekkään ikinä ole halunnut mutta en tahdo saada ajatuksiani hänestä pois millään, olen yrittänyt etsiä oman ikäistäni seuraa jo jonkun tovin (sillä toivolla että nämä ajatukset katoaisi) vaan eivät ole, voimistuvat vaan koko ajan.
Juttelemme kyllä keskenämme välillä hyvin henkilökohtaisista/härskeistä asioista ja voin täysin luottaa häneen, voin kertoa hänelle melkein kaikesta paitsi tästä koska en halua menettää häntä/hänen luottamustaan.
Työpäivän paras kohta on kun näkee hänen saapuvan töihin ja tulee sellainen rauhallinen/lämmin olo että kaikki on hyvin, kahvitauollakin yleensä lähden hänen kanssa samaan aikaan takaisin hallille koska haluan nähdä/olla lähellä häntä.
muille työkavereille tästä ei oikein voi puhua kun suurin osa heistä on yli 50v ja tuskin tätä ymmärtäisivät/en luota heihin niin paljoa, jotkut jopa tulevat aina väliin jos haluan jutellä jostain tärkeästä tämän ihastuksen kanssa (ihastus on hallin ainoa nainen) saattavat jopa epäilläkkin mitä mieltä olen tästä naisesta.
joskus kun ollaan yömyöhään juteltu ihastuksen kanssa keskenään niin häneltä on päässyt tälläisiä viestejä kuin että "onneksi olet olemassa :)" tai "sä olet aina niin kiltti johon voi luottaa" ja olen asiallisesti näihin vastannut mutta yksi viesti kun puhuttiin omista naisseikkailuistani (ei niitä paljoa kyllä ole) niin hän lohdutteli et kyllä minä vielä jonkun oikean löydän kun olen vielä noin nuori, johon sitten kiitin ja toivoin itselleni parasta kanssa, mutta tämän jälkeen tuli viesti mikä yhä vaivaa "niin, ja kyllähän mää rakastan, mut ei aina mee niinkuin ajattelee..muista et harjoitus tekee mestarin!" ehkä luen tuota viimeistä viestiä väärin mutta jäänyt vaan päähän painamaan enkä kehtaa siitä töissä kysellä että mitä sillä tarkoitti.
(Pahoittelut tässä välissä jos aihe vaihtelee siellä sun täällä, niin paljon tästä voisi puhua mutta koko ajan ajatus karkailee :)
olen käynyt puhumassa tästä ja neuvottiin että joskus voisi vähän pehmittää tätä tarinaa ja kertoa sitä pikkuhiljaa että välitän hänestä enemmän kuin vaan ystävänä ja että vaikka olenkin hieman mustavalkoinen välillä (pettäminen ei ole ikinä oikein ja varattua naista ei saisi yrittää koskaan) niin kerrottiin että ajatuksethan eivät satuta ketään...vain teot, mutta minua nämä repivät kyllä eri suuntiin koko ajan, haluaisin olla aikuinen tässä antaa olla mutta en vaan voi, en vaan yksinkertaisesti voi (työpaikan vaihto ei tule kysymykseenkään)
joten..en oikein tiedä mitä täältä hain..vastauksia...kysymyksiä...neuvoja...tylyjä kommentteja, haluaisin kuulla teidän mielipiteitä asiasta vaikka ne eivät toisikaan ratkaisuja mutta ehkä edes hetken rauhan arkeeni.
:)
Perheenrikkoja en tietenkään haluaisi olla enkä pahaa kenellekkään ikinä ole halunnut mutta en tahdo saada ajatuksiani hänestä pois millään, olen yrittänyt etsiä oman ikäistäni seuraa jo jonkun tovin (sillä toivolla että nämä ajatukset katoaisi) vaan eivät ole, voimistuvat vaan koko ajan.
Juttelemme kyllä keskenämme välillä hyvin henkilökohtaisista/härskeistä asioista ja voin täysin luottaa häneen, voin kertoa hänelle melkein kaikesta paitsi tästä koska en halua menettää häntä/hänen luottamustaan.
Työpäivän paras kohta on kun näkee hänen saapuvan töihin ja tulee sellainen rauhallinen/lämmin olo että kaikki on hyvin, kahvitauollakin yleensä lähden hänen kanssa samaan aikaan takaisin hallille koska haluan nähdä/olla lähellä häntä.
muille työkavereille tästä ei oikein voi puhua kun suurin osa heistä on yli 50v ja tuskin tätä ymmärtäisivät/en luota heihin niin paljoa, jotkut jopa tulevat aina väliin jos haluan jutellä jostain tärkeästä tämän ihastuksen kanssa (ihastus on hallin ainoa nainen) saattavat jopa epäilläkkin mitä mieltä olen tästä naisesta.
joskus kun ollaan yömyöhään juteltu ihastuksen kanssa keskenään niin häneltä on päässyt tälläisiä viestejä kuin että "onneksi olet olemassa :)" tai "sä olet aina niin kiltti johon voi luottaa" ja olen asiallisesti näihin vastannut mutta yksi viesti kun puhuttiin omista naisseikkailuistani (ei niitä paljoa kyllä ole) niin hän lohdutteli et kyllä minä vielä jonkun oikean löydän kun olen vielä noin nuori, johon sitten kiitin ja toivoin itselleni parasta kanssa, mutta tämän jälkeen tuli viesti mikä yhä vaivaa "niin, ja kyllähän mää rakastan, mut ei aina mee niinkuin ajattelee..muista et harjoitus tekee mestarin!" ehkä luen tuota viimeistä viestiä väärin mutta jäänyt vaan päähän painamaan enkä kehtaa siitä töissä kysellä että mitä sillä tarkoitti.
(Pahoittelut tässä välissä jos aihe vaihtelee siellä sun täällä, niin paljon tästä voisi puhua mutta koko ajan ajatus karkailee :)
olen käynyt puhumassa tästä ja neuvottiin että joskus voisi vähän pehmittää tätä tarinaa ja kertoa sitä pikkuhiljaa että välitän hänestä enemmän kuin vaan ystävänä ja että vaikka olenkin hieman mustavalkoinen välillä (pettäminen ei ole ikinä oikein ja varattua naista ei saisi yrittää koskaan) niin kerrottiin että ajatuksethan eivät satuta ketään...vain teot, mutta minua nämä repivät kyllä eri suuntiin koko ajan, haluaisin olla aikuinen tässä antaa olla mutta en vaan voi, en vaan yksinkertaisesti voi (työpaikan vaihto ei tule kysymykseenkään)
joten..en oikein tiedä mitä täältä hain..vastauksia...kysymyksiä...neuvoja...tylyjä kommentteja, haluaisin kuulla teidän mielipiteitä asiasta vaikka ne eivät toisikaan ratkaisuja mutta ehkä edes hetken rauhan arkeeni.
:)
Vastaukset 14
Vanhimmat
mistä päin?
mielummin en kertoisi, tiedä vaikka joku tuttu näitä katsoisi jos ymmärrät? :)
Kyllä se 5-kymppistä imartelee, kun 4-kymppinen liehittelee....
Olet itse erosi jälkeen lohtua vailla ja tämä- lähes äitisi ikäinen nainen näyttelee nyt sitä roolia. Katsele ikäisiäsi naisia ja pidä tämän työkaverisi kanssa asia kaveritasolla ja lopeta pilvilinnojen rakentelu.
Ei tule turhaa tuskaa ja itkua -rikkinäisiä ihmisiä ja etenkin lapsille traumoja.
Tämä ikäero on aina sitten niin tabu. Siis kyllähän nuorempi mies voi seurustella vanhemman naisen kanssa ja vanhempi mies nuoremman naisen kanssa. Jutussasi ongelmana ei olekaan ikäero vaan se, että ensinnäkään ihastuksesi ei välttämättä tiedä tunteistasi ja sitten se, että hän on varattu ja jos tietää tunteistasi, niin ette ole kuitenkaan edenneet siitä sitten eteenpäin.
Jos haluat edetä asiassa niin ota ensi askel, pitele kädestä, halaa tai pyydä kahville työn ulkopuolelle. Sinulla on myös mahdollisuus vaan olla ja nauttia tilanteesta eikä sen enempää tehdä mitään. Se on oma päätöksesi haluatko edetä vai et.
Jos hän on sanonut sinulle tuon, että "niin, ja kyllähän mää rakastan, mut ei aina mee niinkuin ajattelee..muista et harjoitus tekee mestarin!", niin voithan aina kysyä häneltä suoraan, että mitähän hän oikein tarkoitti sillä ja että haluaisit tietää.
Itse sinuna en välttämättä sotkisi ulkopuolisia asiaan, mutta jos koet tarvetta jutella asiasta, niin juttele ihmeessä jonkun kanssa. Ihastuminen ja rakastuminen on ihan normaalia ja kannattaa nauttia siitä täysin rinnoin, olkoon ihastus varattu tai vapaa.
Itse olin hieman vastavassa tilanteessa vuosia ja vuosia sitten. Ratkaisin asian niin, että aloin juttelemaan hänelle ja sitten ihan luonnostaan tulikin halaukset sun muut ja lähes neljä vuotta sitä suhdetta kesti. Mitään en kadu ja onnellinen olin, että uskalsin edetä ja nuo vuodet olivat aivan ihania. Eli joskus kannattaa olla todellakin rohkea, ei sitä katsos tiedä mikä onni ja autuus siellä nurkan takana piileksii!
Päivitystä tapahtumasta:
joten kerroin hänelle että olen häneen ihastunut ja otti sen hyvin vastaan, jutellaan yhä eikä ole mitenkään epämukavaa töissä esim. kahvitauolla.
Joten miksi sitten en löydä rauhaa itsestäni?..tiedän että hän on naimisissa onnellisesti enkä sitä tietenkään halua rikkoa, tiedän kyllä että seurustelusta ei tulisi mitään vaikka ikäero ei itsenikään mielestä ole mikään tabu. Mutta miksi en voi asian vain antaa olla? odotin kovasti että saisin yöni viimein nukuttua rauhassa tästä eteenpäin. Tunsin viimein valtavan painon pudonneen hartioiltani ja pystyin taas hengittämään mutta vain sen pienen hetken..
Yömyöhään kun ollaan yhä höpötelty niin oli sikäli "vitsimielessä" laittanut sitten että "hyvää yötä ja oman .... unia, saat itte päättää mitä tohon laitat :) " mutta se siinä onkin..en yhtään tiedä mitä tuohon "...." laittaisin, en halua tyttöystävää, en halua mitään salasuhdetta koska tunnen aviomiehen ja mukava tyyppi kaikin puolin enkä halua heille mitään pahaa..joten olen hukassa, kukaan ei tunne minua paremmin kuin minä itse joten miksi en sitten osaa kertoa itselleni mistä tämä johtuu, olen hyvässä perheessä kasvatettu ja opetettu mikä on oikein ja väärin joten miksi en vaan voi antaa asian olla?
Haluaisin vain antaa asian olla ja unohtaa mikä olisi parempi ratkaisu sillä ketään ei sattuisi sillloin jos tilanne ikinä sänkyyn johtaisi, mutta toinen puoliskoni haluaa pitää tästä ajatuksesta lujasti kiinni eikä päästää irti.
Joten ehkä tällä kertaa etsinkin vastauksia: Miten voin antaa asian olla ja unohtaa koko juttu? miten voin oppia päästämään irti? työpaikan vaihto ei tule kysymykseenkään ja tosiaan niinkuin aikaisemmassa viestissäni kerroin että olen yrittänyt saada ajatukseni pois hakemalla "ikäistäni" seuraa mutta ne eivät ole auttaneet, miten voin hyväksyä hänet hyvänä ystävänä ja tyytyä siihen ilman että toinen puoliskoni haluaisi enemmän?
Se on aviorikos edes ajatella tuollaisia. Älä tee syntiä.
Vaikka eihän se oikein ole mutta ajatus ei toista tapa, teot vaan.
tiedän tämän kyllä mutta en saa silti ajatusta päästäni pois.
Ihastus menee ohi, kun lopetat tuollaiset yölliset viestittelyt, vihjailut ja muut hempeilyt! Älä vietä hänen kanssaan aikaa vapaa-ajalla tai tauoilla, älkää lähentykö enempää. Ruokit ihastustasi ja pahennat tilannetta leikkimällä suhdetta hänen kanssaan. Kun et ole hänen kanssaan koko ajan tekemisissä ja viestittele yksin yöllä kotona, niin alat myös ajatella häntä pikkuhiljaa vähemmän. Aluksi on varmasti vaikeaa, "ikävä" häntä jne. mutta jonkun ajan kuluttua helpottaa. Lopulta katsot häntä ja mietit, että miten tyhmää olikaan liehitellä häntä. Tajuat, ettei hän(kään) ole täydellinen nainen. Ehkä sitten voitte olla taas kavereita, kun osaat nähdä tilanteen ilman vaaleanpunaisia laseja. Ja silloin voit myös löytää elämääsi jonkun vapaan, ihanan naisen. Kun olet niin noin kiinni hänessä, ei maailmaasi mahdukaan ketään toista ihastusta, et anna itsellesi tilaisuutta siihen edes.
Jos on vaikeaa lopettaa viestittely, kysy häneltä, miksi hän lähettelee noin vihjailevia ja sinua kannustavia eli kiusaavia viestejä. Ja näin roikuttaa ihastustasi mukana, tekee "tyhjiä lupauksia", jos ei aio kanssasi olla (erota). Hän käyttää sinua hyväkseen, hänestä on varmasti kivaa ja jännää saada elämään vähän salattua pikkuflirttiä, jota pitää harmittomana (aviomies tuskin pitäisi jos tietäisi!!). Vähän itsetunnon kohotusta ja mairittelua se hänelle vain on. Hänellä on nyt "täysikäsi", perhe ja salainen pikkuliehittelijä. Sinulla sen sijaan ei ole mitään, kuin taukojuttelut ja iltahöpöttelyt...tuota kun jatkat, niin et saakaan koskaan oikeaa suhdetta, koska tämä puolittainen "suhde" estää sinua saamasta oikeaa naisystävää.
Täytyypi kokeilla.
Kolikolla on myös toinen puolensa. Vapaa vois myös nauttia tilanteesta, kuka mistäkin syystä. Joku vapaa ihminen voi nauttia vaikkapa pinestä lisäflirtistä elämässä ilman, että pitäisi sitoutua kehenkään tai perustaa perhettä. Joku vapaa voi nauttia siitä, että saa yhtäällä pitää kuumaa flirttiä jonkun "salarakkaan" kanssa ja toisaalta on vapaa menemään ja tulemaan tai jopa deittailemaan siinä sivussa muita ihmisiä. Joku vapaa voi nauttia vaikka siitä, että saa keskittyä täysillä vaikka työhönsä, harrastuksiinsa, opiskeluihinsa jne. samalla kun on jotain pientä sutinaakin.Joku vapaa taas voi nauttia vaikka kiihkeästä seksistä jonkun kanssa ilman mitään velvoitteita toista kohtaan tai sitoutumista jne.
Aina siis kyseessä ei ole suinkaan hyväksikäyttö. Riippuu paljolti ihmisistä minkälaisia ovat ja mitä haluavat. Aina ei myöskään ihastus varattuun ole pois mitenkään normielämän deittailusta. Voihan olla normielämän deittailusta ei löydykään henkilöä, jonka kanssa matchaisi niin paljoa tai olisi niin paljoa yhteistä jne. Se, että on vapaa, ei vielä tarkoita, että henkilökemiat kohtaisivat todella lujasti.
AP ei selvästikään nauti tästä tilanteesta kuvailemallasi tavalla. Et tainnut lukea aloitusviestiä...
"Perheenrikkoja en tietenkään haluaisi olla enkä pahaa kenellekkään ikinä ole halunnut mutta en tahdo saada ajatuksiani hänestä pois millään, olen yrittänyt etsiä oman ikäistäni seuraa jo jonkun tovin (sillä toivolla että nämä ajatukset katoaisi) vaan eivät ole, voimistuvat vaan koko ajan." & "minua nämä repivät kyllä eri suuntiin koko ajan, haluaisin olla aikuinen tässä antaa olla mutta en vaan voi, en vaan yksinkertaisesti voi" & "mutta ehkä edes hetken rauhan arkeeni."
Tietysti joku toinen saattaakin.
Vähän sama tilanne itsellä, olen ihastunut työpaikalla (tai oikeastaan koulussa, mutta opiskellaan työskentelemällä) itseäni n. 20 vuotta vanhempaan mieheen. Sormusta ei hänellä ole, mutta lapsia on joten mietin että onkohan lasten äidin kanssa kuitenkin edelleen yhdessä... en viitsisi kysyä, jotenkin mies on sellainen että ei tykkää varmaan puhua henkilökohtaisista asioista, ainakaan tällaiselle jota ei ole tuntenut kun vasta kuukauden... noh, kai se täytyy vaan yrittää tutustua :)
Kyllä se ohi menee. Älä tee mitään vaan nauti ihastumisen tunteesta. Pahinta on jos todella "teet" jotain asialle. Sen jälkeen tulee tilanne että onkin parempi vaihtaa työpaikkaa....
Tunnet vain tarvetta toiseen ihmiseen ja varattu nainen on turvallinen vaihtoehto. Tai vanhempi yleensäkin. Anna ajan kulua. Kohtaat vielä jossain muussa yhteydessä naisen jonka kanssa haluat olla oikeassa suhteessa ja hän sinun kanssa. Sillä tavalla realistiselta pohjalta ja tasavertaisina.
Ihastumisia tulee ja menee. Kirjoita vaikka päiväkirjaa purkaaksesi tunnot mutta varo ettet sekoa eli älä ala elää elämää jossa liikaa kuvittelet todella olevasi suhteessa työkaverisi kanssa.
Kiitos kaikille palautteista/kommenteista!
alan jo pikkuhiljaa hyväksymään että tämä on vain "yksi vaihe elämässä" ja se menee ohi.
Yritän nauttia tilanteesta vielä kun voin ja lopettaa se sitten siihen kun on sen aika/ löydän jonkun :)