Mistähän mahtaa johtua, että ex ei vastaa viesteihini tai puheluihin joita soitan? En nimittäin tosiaan ota häneen yhteyttä, jollei kyse ole jostakin lapsiin liittyvästä, oikeasti tärkeästä asiasta. Selväksi olen hänelle myös tehnyt, etten halua häntä takaisin, ettei tarvitse sitä pelätä. Haluaisin, että olisimme puheväleissä, asiat pystyttäisiin hoitamaan. Mutta ei... hän ei halua ilmeisesti olla kanssani missään tekemisissä ( hänen toiveestaan erottu), hän sopii kaikki lasten tapaamiset lasten kanssa jne. Ilmeisesti ajoittaa myös lasten hakemisen, tavaroiden hakemisen ja muun siten ettei tarvitse nähdä. Jotenki loukkaavaa käytöstä ja lasten vuoksi väärin. Ei varmaan ole kovin hyväksi lapselle tällaisena välikätenä oleminen. Tämä kaikki ihmetyttää kovin, koska olemme kuitenkin eronneet sovussa ja omaisuus on jaettu tasan. En koe itse loukanneeni häntä syyttelemällä tms. vaan olen kiltisti siirtynyt syrjään toisen naisen tieltä. Kyse ei myöskaan voi olla mustasukkaisuudesta, koska elelen lasten kanssa kolmestaan. Ihme hommaa, ja häiritsee kyllä arjen pyöritystä, koska en itsekkään enää edes uskalla ottaa yhteyttä edes lasten sairastuessa. Kuitenkin lapset ovat yhteishuollossa. Lasten ja isän väliset tapaamisetkin lähtevät ilmeisesti isän tarpeista, mitään säännöllisyyttä niillä ei ole.
exän motiivi?
saara
101879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Taustalla on miehesi uusi mustasukkainen nainen.
Vahtii ja valvoo ja vaatii, eikä miehesi vielä halua loukata, luulee saavansa, mitä haluaa. Jos on yhteishuoltajuus, kirjoita siniseen vihkoon kaikki viestit ja puhelut, kun olet ilmoittanut lapsen huolista ja soita samalla miehen vanhemmille, jos se on mahdollista, ilmoita, että exäsi ei vastaa viesteihin tai ei vastaa puheluihin ja tilanne on tämä. Tilaa puhelinerittely, josta näkyy ainakin alkunumerot, että voit todistaa joskus yrittäneesi hoitaa lasten asioita, parin vuoden kuluttua, kun huuma uudessa suhteessa on loppunut, miehesi voi syyttää sinua kieltäytymisestä yhteishuoltajuudesta. Ihan oikeasti, kirjaa ylös lapsien käynnit isän luona, puhelut, jotka olet soittanut, siis kaikki. Ole nyt kaukaa viisas ja pidä kirjaa, tuollainen suhde loppuu omaan mahdottomuuteen ja sen jälkeen isä haluaa "lapsiaan". Lapset ovat hyvin sopeutuvaisia, anna heidän sopia isän luona vierailut ihan itse.
... kristallipallon josta näkee toisten elämästä kaikki asiat noin selvästi ;-D
Tarvitaan elämänkokemusta. Anna itse syitä, miksi mies ei vastaa lasten äidin puheluihin tai viesteihin, kun ex on tehnyt selväksi, että ei häntä takaisin halua. Eikä alkuperäinen mielestäni ollut sellainen kostonhimoinen jätetty, joka viestittää, kun Matti aivastaa tai Maijan kaveri on vienyt sen lelun. Heillä on yhteishuoltajuus, kerro nyt ihmeessä syitä tähän käyttäytymiseen miehenä. Oliskohan kuitenkin huuma ja toinen nainen. Silloin kyllä soitetaan, kun elareihin ei ole rahaa.
Kuten alkuperäinen kirjoitti "hän ei halua ilmeisesti olla kanssani missään tekemisissä" ... eikö voi olla niin, että mies kokee ettei ole tarvetta exän kanssa asioita "hieroa" ja harrastaa "small talk:ia" ... jos tuntee että käytännön asiat sujuvat näinkin hyvin. Ilman että hänen nyksänsä asiassa mitenkään agitaattorina.
Arvaus siinä missä sinunkin ... miksiköhän mieheltä itseltään ei asiaa olla kysytty?
jutella asiasta exän kanssa. Kerran otinkin asian puheeksi ja sanoin, ettei tarvitse pelätä minua, en tosiaan ole häntä vailla ja yhteyksissä olen vain lasten vuoksi. Ex ainakin sanoi, ettei ole sellaista edes ajatellut. No, en minäkään HALUA olla tekemisissä, mutta kun sattuu olemaan nuo yhteiset lapset. Mutta olen väsynyt perustelemaan lapsille ja keksimään syitä miksi isi ei nyt hakenutkaan vaikka lupasi, eikä vastaa puhelimeen. Kyllä varmaan eestään löytää, kun pilaa suhteensa lapsiin. Enkä ole pyrkinyt harrastamaan smalltalkia, vaan sanonut asiani ja lopettanut puhelun.
Tuo on sitten jo toinen juttu, eli ellei isä hae vaikka on luvattu ... ymmmärsin että se puoli toimii kuitenkin.
Tuo tuollainen on tuomittavaa ja raukkamaista lasta kohtaan -- ei yhtään viisasta toimintaa hänen puoleltaan.
Minä meilailin aikani exälle eri asioista, mutta lopetin kun hän lakkasi vastaamasta. Muutaman viikon kuluttua tuli kutsu poliisikuulusteluun kotirauhan häirinnän takia. Ex oli hassuttanut poliisia etevästi. Minua syytettiin rikoksesta, jota ei ollut tapahtunutkaan.
olenkin vähän pelännyt milloin syytetään häirinnästä. Vaikka hullua se kyllä olisi, sillä otan yhteyttä tosi harvoin ja tosiaan vain asiasta. Yhteen aikaan tein listan asioista, jotka sitten esitin kun näin exää. Näin vältyin yhteydenotoilta. Mutta ei kai tässä auta kun olla yksinkertaisesti ottamatta yhteyttä. Se vain on niin vastoin meidän yhteistä sopimusta siitä, että hoidetaan homma sovussa. Ja lapset kärsii erosta eniten nimenomaan silloin, jos vanhemmat eivät tule toimeen keskenään. Mutta luovutan, olkoon minun puolesta rauhassa. Hän kyllä ottaa minuun yhteyttä aina kun kyse on rahasta tai omaisuudesta, silloin tullaan hyvin juttuun kun elatusmaksuja ei pystytä maksamaan ajallaan...
Koko esitutkinnassa ei ollut mitään järkeä. Suhteettoman kova kuulustelu rötöstelyineen pidettiin, ja siitä tulee piakkoin päätös oikeuskanlerilta.
Olen kuullut monta vastaavanlaista tarinaa. En ole VIELÄ joutunut itse häiriköksi syytetyksi, mutta olen koko ajan pelännyt milloin se tapahtuu. Viimeisen kerran kun oli ex:mi kanssa puheväleissä, sovimme, että hän saa tulla katsomaan lastaan milloin haluaa, koska minulle se sopii, tai ainakin tähän asti on sopinut. Minusta olisi mukavaa, että voisimme ex:ni kanssa edes olla small-talk-tasolla, mutta ex-mies vaatii, että minä en saa sanoa sanaakaan koko aikana kun hän käy lastaan katsomassa joka toinen viikon loppu muutaman tunnin ajan (lapsi on vasta puoli vuotias).