Suhteet tuppaavat vaan olemaan kuin puutikussa oleva mansikkaeskimo:
Ensin maistuu suklaalle, sitten jonkin aikaa mansikalle ja - lopuksi puulle. Tuo on varmaan yksi elämänlaki.
Ensin maistuu suklaalle, sitten jonkin aikaa mansikalle ja - lopuksi puulle. Tuo on varmaan yksi elämänlaki.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja se puun pinta on tahmea kaikesta menneestä, se liimaa ihmiset kiinni parisuhteeseen.
On kauniit muistot mainsikkajäätelöstä. Tieto siitä että toisen kanssa se olisi erilainen jäätelö, ehkei niin hyvä, ja joutuisi aloittamaan kaiken alusta, josta seuraa että jossain vaiheessa se suklaa tai mansikka alkaa kyllästyttää, varsinkin kun tietää mitä tulee seuraavaksi.
Kuin että jatkaisi sillä yhdellä jäätelöllä ja selvittäisi mitä uusia juttuja siitä tulee.
Kun puu kuluu, sen pinta silenee, sitten kerros kerrokselta puu kuoriutuu ja tulee uusia, syvempiä kerroksia. Lopussa kumpikin voi kannatella toista hyvään vanhuuteen.
Ja jos alkaa kyllästyttää, siitä puusta voi aina muotoilla jotain kaunista ja kestävää joka säilyy läpi koko loppu elämän :)
Jaa jaa, no mistä kukakin tykkää...
Omaani vertaisin enemmänkin Geisha-tuuttiin: päällä kivaa "nakerreltavaa" suklaata, sitten laadukasta jäätelöä, sitten se "ydin", jota nautiskelee hiljaksiin ja työntää vielä kielellä eteenpäin tuutin pohjaa kohti, että sitä riittää koko matkalle.
Tarinan opetus: parisuhdetta pitää vaalia, ettei suklainen ydin lopu kesken kaiken.
Huonossa tapauksessa siitä puusta alkaa saada kieleen tikkuja ja piikkejä. Toisaalta jäätelön vaihtaminen uuteenkaan melko harvoin asiaa korjaa, kuin vaan hetkeksi - jos sitenkään.
Onkin väärin yrittää sitä elämännautintoaan siitä jäätelöstä yksin etsiä. Sitä on haettava myös harrastuksista ja muusta elämästä.
Puu on hyvä ja vakaa materiaali, taipuu muttei taitu. On ilo, että on päässyt puuhun saakka.
"Puu on hyvä ja vakaa materiaali, taipuu muttei taitu. On ilo, että on päässyt puuhun saakka."
Mille se maistuu?
Mehujää sopii narsistille. Antaa lupauksen,mutta lopputulos surkea. Jää kitkerä maku.