erouhkailu

Mykkäkoulua myös, kaksikin viikkoa putkeen, ei vastaa mihinkään, pahintavmahdollista henkistä väkivaltaa mielestäni, on niin vaikea olla kaiken keskellä täysin yksin...

alkuperäinen kirjoitti:

Mykkäkoulua myös, kaksikin viikkoa putkeen, ei vastaa mihinkään, pahintavmahdollista henkistä väkivaltaa mielestäni, on niin vaikea olla kaiken keskellä täysin yksin...

Kyllä sun kannattaa, kuten tuolla pirkko-pappi jo sanoo, mennä ja hakea ihan yksinkin oikeanlaista tietoa ja apua. Tuo puolisosi tapa riidellä, kuulostaa suoraan sanottuna hyvin hyvin kehittymättömältä eli hänellä ilmeisesti ei ole ns.henkisiä välineitä, ajatuksellisia työkaluja eli käsitystä miten käsitellä rakentavasti kielteisiä tunteitaan.

Luultavasti hän kärsii yhtälailla, muttei tiedä miten olla ja toimia muulla tavalla. Hanki sinä se tieto, niin opit suhtautumaan häneenkin eri tavalla, ja enenkaikkea saat itse ne henkiset työkalut käyttöösi, ja voit tarkastella tilannetta uusin silmin.

Kyllä tätä ollut ihan alusta saakka, pahillaan puhumattomuus jatkunut kaksi viikkoa. Ja ainut mitä sanoo on tuo erouhkailu, olen sovitellut, anellut, antanut olla ja kaikkea siltä väliltä, muuta en saa kuin pahoja sanoja ja uhkailua.

Minä myös olen toiminut jo jonkun aikaan näin koskapa toinen osapuoli ei tunnu käsittävän miten paha olo minulla TODELLA pään sisällä on. Joskus on käynyt myös humalapäissään kurkkuun kiinni tai uhannut tappaa. Kerran tunsin, että tilanne oli jo tipalla, mutta onneksi vanhin lapsi (nuori aikuinen) tuli väliin ja pelasti. Koen, että puolisoni ikään kuin jahtaa minua syyttääkseen milloin mistäkin. Syytöksiin olen jo täysin turtunut, mutta sitäkin enemmän pelkään jahtaamista ja valvontaa. En koe että puolisoni olisi mustasukkainen mutta jotain sen tapaista se on.

Minäkin olen monesti "uhannut" erolla pahoissa riitatilanteissa. Nämä riidat ovat olleet sellisia täysin puhkikuluttavia ja uuvuttavia, missä olen vain itkenyt ja itkenyt ja itkenyt ja tuntenut valtavaa tuskaa. Näissä tilanteissa olen aidosti tuntenut että en voi jäädä suhteeseen koska nuo riidat rikkovat minut täysin. Ja niin lopulta kävi että eilen kun sanoin että en oikeasti jaksa enää, olen aivan loppu, olen ollut jo pitkään, haluan erota, me oikeasti erosimme. Nyt olo tyhjä mutta kuitenkin tavallaan toiveikas. Satuttaa luopua rakkaastaan, mutta jos se rakkaus myös satuttaa niin paljon ettei sen tuskan kanss voi elää, ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Näin on parempi.... Että ei se erolla uhkailu ole aina pelkkää uhoamista ja henkistä väkivaltaa, vaan ihminen joka sanoo että haluaa erota voi oikeasti olla sitä mieltä ja niin loppu ettei enää jaksa.