Onko ketään, jolla suhde, jossa aina riidellessä uhataan erolla ? Nyt kamala riita, itse yritän vain sovitella pyytää anteeksi, mies vaan uhkaa erolla taas, en jaksa enää, olen täysin loppu.
erouhkailu
inhimillisyys
11601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei nimimerkki, inhimillisyys
Kurja tilanne teillä päällä. Erolla uhkaaminen taitaa olla joillakin ikävä tapa. Tekee mieli kysyä oletteko olleet jo kauan yhdessä ja onko tuo ero-uhkailu kuulunut kuvioon alusta asti? Jos jatkatte yhdessä, kannattaa mennä jonkun ulkopuolisen luokse miettimään mitä asialle voisi tehdä, varmasti sille voi tehdä. Vaikkei mies lähtisi mukaan, kannattaa sinun mennä, sekin auttaa.
Kaikkea hyvää, voimia,
Pirkko-pappi
Luin joskus erään parisuhteisiiin erikoistuneen psykiatrin kirjasta sanonnan jossa hän vertasi parisuhteessa tapahtuvaa erolla uhkailemista "Norsuun lasikaupassa".
Tällä hän tarkoitti sitä että, erolla uhkaileminen riitelytilanteessa ei ole oikeastaan enää tervettä kommunikointia lainkaan, vaan kaiken rikkovaa mielivaltaisuutta, joka estää terveen kommunikoinnin. Henkistä väkivaltaa siis oikeastaan, samaa sarjaa kuin mykkäkoulu, joka myös on äärimmäistä viestintää ja pahempaa kuin suora huutaminen melkeen.
Kyllä varmaan olisi hyvä hakea ulkopuolista apua, tai ainakin tietoa miten terveesti riidellään. On niitä paljon hyviä kirjoja aiheesta.
Mykkäkoulua myös, kaksikin viikkoa putkeen, ei vastaa mihinkään, pahintavmahdollista henkistä väkivaltaa mielestäni, on niin vaikea olla kaiken keskellä täysin yksin...
Kyllä sun kannattaa, kuten tuolla pirkko-pappi jo sanoo, mennä ja hakea ihan yksinkin oikeanlaista tietoa ja apua. Tuo puolisosi tapa riidellä, kuulostaa suoraan sanottuna hyvin hyvin kehittymättömältä eli hänellä ilmeisesti ei ole ns.henkisiä välineitä, ajatuksellisia työkaluja eli käsitystä miten käsitellä rakentavasti kielteisiä tunteitaan.
Luultavasti hän kärsii yhtälailla, muttei tiedä miten olla ja toimia muulla tavalla. Hanki sinä se tieto, niin opit suhtautumaan häneenkin eri tavalla, ja enenkaikkea saat itse ne henkiset työkalut käyttöösi, ja voit tarkastella tilannetta uusin silmin.
Vaatiiko uskontosi, lukijoille tuntematon laki, perheesi vai mikä muu pakottava syy sinua pysymään tuon huolellisesti ja tarkoituksella sinua kohtaan kiduttavasti käyttäytyvän olion kanssa?
Jos taas sinä tietoisesti ja täydellä vapaaehtoisuudella VALITSET viettää elämääsi tuon tason kiduttajan kanssa, lukijan on hyvin vaikea ymmärtää miksi sinä olet onneton ja valitat!
Totta, vaatii energiaa ja aivan pikkuisen vaivannäkoä kohentaa elämäänsä ja hankkiutua pois kurjuudesta. On niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon helpompaa vain tehdä itsestä marttyyri ja vain valittaa ja valittaa ja valittaa ja tuntea (halutusti? !!!) henkistä kipua!
Kun taas tuon asian VOI korjata poistumalla itse kuvioista ja hakea terveempää elämämuotoa.
Mutta, kuten sanottua, se vaatii aivan pikkuisen vaivannäkoä.
Kyllä. Se loppuu siihen kun sanot että siitä vain tai haet eropaperit pöydälle allekirjoitettaviksi.
Kyllä tätä ollut ihan alusta saakka, pahillaan puhumattomuus jatkunut kaksi viikkoa. Ja ainut mitä sanoo on tuo erouhkailu, olen sovitellut, anellut, antanut olla ja kaikkea siltä väliltä, muuta en saa kuin pahoja sanoja ja uhkailua.
No nyt sitten pitää jo tajuta, että anelu ja sovittelu on turhaa ja loppuun käytetty konsti ja alkaa heitellä kehiin aivan toisenlaista legendaa.
Itse uhkasin sina erolla silloin, kun tuntui, että vastapuoli ei jotenkin ymmärtänyt kuinka tosissani olin tai kuinka huonosti voin. Ja välillä myös sen takia, että tarjosin toiselle helppoa ratkaisua. Samaan aikaan pohdin myös sitä eroa ihan itsekseni paljon, ei se pelkäksi uhkailuksi siinä mielessä jäänyt.
Minä myös olen toiminut jo jonkun aikaan näin koskapa toinen osapuoli ei tunnu käsittävän miten paha olo minulla TODELLA pään sisällä on. Joskus on käynyt myös humalapäissään kurkkuun kiinni tai uhannut tappaa. Kerran tunsin, että tilanne oli jo tipalla, mutta onneksi vanhin lapsi (nuori aikuinen) tuli väliin ja pelasti. Koen, että puolisoni ikään kuin jahtaa minua syyttääkseen milloin mistäkin. Syytöksiin olen jo täysin turtunut, mutta sitäkin enemmän pelkään jahtaamista ja valvontaa. En koe että puolisoni olisi mustasukkainen mutta jotain sen tapaista se on.
Minäkin olen monesti "uhannut" erolla pahoissa riitatilanteissa. Nämä riidat ovat olleet sellisia täysin puhkikuluttavia ja uuvuttavia, missä olen vain itkenyt ja itkenyt ja itkenyt ja tuntenut valtavaa tuskaa. Näissä tilanteissa olen aidosti tuntenut että en voi jäädä suhteeseen koska nuo riidat rikkovat minut täysin. Ja niin lopulta kävi että eilen kun sanoin että en oikeasti jaksa enää, olen aivan loppu, olen ollut jo pitkään, haluan erota, me oikeasti erosimme. Nyt olo tyhjä mutta kuitenkin tavallaan toiveikas. Satuttaa luopua rakkaastaan, mutta jos se rakkaus myös satuttaa niin paljon ettei sen tuskan kanss voi elää, ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Näin on parempi.... Että ei se erolla uhkailu ole aina pelkkää uhoamista ja henkistä väkivaltaa, vaan ihminen joka sanoo että haluaa erota voi oikeasti olla sitä mieltä ja niin loppu ettei enää jaksa.