Olen naimisissa, mutta en osaa erota.
Jokunen vuosi sitten vaimoni halusi erota, tai ehkä se oli yhden riidan päähänpisto. Paljon ollaan tuonkin jälkeen riidelty. Jossain vaiheessa aloin matkimaan sitä, koska en kestänyt kun se uhkailia aina muualle muutolla. Saattoi lapsen kanssa mennä tutun luokse. Tuntui monasti aika pahalta kun jäin yksin kotiin, mutta nyt olen siihen tottunut.
Nyt joidenkin riitojen jälkeen/aikana olen yrittänyt ajaa pois sitä, koska asunto on minun. Ei ole millään lähtenyt.
Toisaalta haluaisin, että lapseni olisi meidän kanssa, kunnes jotain muuta tulee (esim. uusi puolisio). Neitstäkö lukee, niin monet ihmiset pitää pahana, että varatun kanssa ei saa olla. Minusta taas tuo tuntuu helpommalta löytää uusi, että sitten sanon vaimolleni tässäpä uusi nainen, nyt voidaan erota.
Jokunen vuosi sitten vaimoni halusi erota, tai ehkä se oli yhden riidan päähänpisto. Paljon ollaan tuonkin jälkeen riidelty. Jossain vaiheessa aloin matkimaan sitä, koska en kestänyt kun se uhkailia aina muualle muutolla. Saattoi lapsen kanssa mennä tutun luokse. Tuntui monasti aika pahalta kun jäin yksin kotiin, mutta nyt olen siihen tottunut.
Nyt joidenkin riitojen jälkeen/aikana olen yrittänyt ajaa pois sitä, koska asunto on minun. Ei ole millään lähtenyt.
Toisaalta haluaisin, että lapseni olisi meidän kanssa, kunnes jotain muuta tulee (esim. uusi puolisio). Neitstäkö lukee, niin monet ihmiset pitää pahana, että varatun kanssa ei saa olla. Minusta taas tuo tuntuu helpommalta löytää uusi, että sitten sanon vaimolleni tässäpä uusi nainen, nyt voidaan erota.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aina ei kannata toimia mikä on helpointa. Mieluummin toimi niin mikä on oikein.. Mieti tätä..
En ole aivan varma, oletko tosissasi, mutta joo, en kyllä suosittele toimimaan noin, ja kerron miksi.
Ainakin jatkon kannalta, erityisesti kun teillä on lapsi, niin kannattaa pyrkiä kohtuullisiin väleihin. Satuttavimmat erot ovat juuri tuollaiset, joissa on uusi kuvioissa, tai sitten se että toinen vaan katoaa, sulkeutuu, eikä suostu enää kommunikoimaan ollenkaan. Tuollaisten shokkierojen jälkeen luottamuksen palaaminen on vaikeaa, ja te tarvitsette sitä, koska teillä on lapsi. Saatat jossain vaihessa hyvinkin kaivata lastasi ja tahtoa olla tämän elämässä. Jos et osaa ajatella toisen tunteita (kyllähän se vaimosi nyt ansaitsee tulla kohdelluksi kauniisti) niin ajattele edes omaa tulevaisuuttasi.
Mutta mitkä ovat ne asiat, jotka saavat sinut pysytään ja estävät eroamasta? Ymmärrän, että tuo että toinen riidan päätteeksi ottaa lapsen ja jättää sinut yksin, satuttaahan tuollainen. Tiedätkö yhtään miksi hän tekee noin? Voiko pelätä väkivaltaa vai onko tuo hänen mököttämistään ja vallankäyttöä? Tai voiko hän itse olla niin vihastuva, että laskee olevanviisainta poistua ja viedä lapsi turvaan, ennenkuulumatonta käy jotain?
Niinkuin tiedät, ero tekee kipeää, ja siihen ryhtyessään jonkun on todella haluttava sitä. Tuntuukohan susta, että et halua eroa tarpeeksi, ettei nuo syysi siihen riittäisi sittenkään vakuuttamaan itsesi pysymään päätöksen takana? Jos näin, niin suosittelen jotain aikarajaa, jonka sisällä yrittäisitte selvittää, saatteko selvitettyä nuo hiertävät ongelmamme olemassa olevassa suhteessamme. Muista, että näitten samojen ongelmien kanssa pähkäilevät monet muutkin, ja siksi ratkaisuehdotuksista on kirjoitettu kirjoja, rakennettu terapioita etc. Apua löytyy kun ottaa vastaan. Ja kun aikaraja olisi ummessa, mieti sitten uudelleen.
Pahuksen autocorrect muutti jotain sanoja...
*ennenkuulumatonta - ennenkuin
* suhteemme -suhteenne
Toivottavasti tekstini on luettavaa noista huolimatta, ja hyvää alkavaa päivää:)
Mietin vielä sitä, että mihinhän tarkalleen tarvitsisit sitä uutta naista erossasi - siis sen lisäksi, että se antaisi syyn erota... Olisiko siksi, että kaipaat joltain tukea tuohon yksinäiseen aikaan, jonka ero toisi tullessasi, ja jolloin tiedät jo.etukäteen olevasi rikki?
No, olisiko jotain muita keinoja saada sitä tukea? Olisiko jostain kaverista apua? Tai esim.eroryhmistä,
asten neuvolasta, terveydenhoitajasta.... Ne olisivat vaihtoehtoja, jotka eivät satuta muita.
Kai sillä vaimollasi on jokin syy miksi ottaa hatkat? Olisiko aika katsoa peiliin ja miettiä mitä voisit tehdä teidän suhteen eteen? Mistä riitelette? Etkö vain pysty antamaan periksi vaimollesi tärkeissä asioissa?
Kuuntele vaimoasi. Tiedän sen olevan vaikeaa miehille.
Oma mieheni ei välitä pätkääkään minun tunteista ja olen sen vuoksi eroamassa. Mies ei vain mitenkään ymmärrä, että en ole ilmainen kodinhoitaja, elättäjä ja nyrkkeilysäkki omalle pahalle ololle. Lapsentekoaikeitakin oli mutta mies vain puhu iyli vuoden haluavansa lapsia tekemättä asialle kuitenkaan mitään. Kaksi kertaa kuussa kuivaa sisään-ulosmeininkiä ei tuo parisuhdetta saati lasta.
Tavatessani mieheni olin iloinen ja menevä nainen, mutta nykyään aikani kuluu lähinnä itkien miten olen hukannut elämäni ja itseni toisen itsekkyyden vuoksi.
Jos olet fyysisen ja/tai henkisen pahoinpitelyn kohde ja uhri, niin lähde ja eroa välittömästi. Älä ainakaan tee lasta tuollaisen miehen kanssa, siitä ei hyvää seuraa.
Jos oman elämänsä hukkaa täysin jonkun toisen ihmisen vuoksi, pitää hälytyskellojen alkaa soida ja lujaa. Ei se niin voi mennä. Pakene vielä kun voit.