Kysymyksiä kyynikoille

Niin, no tuon voi kääntää myös naisille.Eiväthän kaikki naisetkaan etsi tai tajua rakkauden päälle yhtään mitään ja niillekkin riittää tuo "ihan kiva".
Itse kun puhuisin enemmänkin vain ihmisryhmästä, joille riittää että, toisen kanssa tulee toimeen, on yhteisiä harrastuksia/matkustelua/yms. tekemistä, seksi toimii ja ei tarvitse olla yksin sinä iltana sohvalla lipittämässä lämmintä punaviiniä kun tarvitsee läheisyyttä toiselta.Eli, hyötymissuhteita, molemminpuolin.

Toi nyt oli osoitettu enemmän miehille, mutta tässä on omani tähän galluppiin. Eiköhän nämä päde molemmin puolin.

Mulle se ok mies on sellainen, johon voin luottaa.
- Luo turvallisen tunteen. On järkevällä tavalla itsekäs, eli osaa ottaa oman tilansa harrastuksiinsa tai yksin oloon, muttei juokse vieraissa. Sama pätis myös toisinpäin ilman mustasukkaisuutta.
On kiinnostunut ympäristöstään eli : Peseytyy pyytämättä, ettei ala haisemaan. Jos ei viitsi niin se on aika loukkaavaa sille toiselle. Ja muutenkin sellainen perussiisteystaidot pitäis olla sisään juurrutettu. Olen törmännyt ainakin neljään mieheen joille peseytyminen on jonkinlainen ongelma.
Voin luottaa siihen, että jos vaikkapa pyörryn samassa huoneessa niin hän myös huomaa sen, eikä ole uppoutunut johonkin tietokonepeliin niin että vaikka talo palaisi niin tää tyyppi ei sitä tajua. Olen törmännyt tämmöiseenkin.
Ja se ok tyyppi olisi kiinnostunut tekemään myös yhdessä joskus jotain.Ja ei pidä toista palvelijanaan. Miehen ei tarvitse olla trimmattu kiiltokuvapoika, mutta jos silmistä löytyy elämäniloa eikä maailma romahda jos välillä joskus menee vaikka sieneen, syömään, leffaan, kauppaan, lenkille....niin woppaah

-Olen aina ollut ihastunu ja rakastunut siihen asti kun olen huomannut, että kaikki kiva mitä toiselle teen, ei olekkaan vastavuoroista. Tunteet ovat hyytyneet. Uskon kuitenkin rakkauteen. Jokainen suhde, jossa on kunnioitusta molemmin puolin kestää aina. Kunnioittaminen ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Täytyy itsekkin vaivautua. Tosin, jos siitä on vaivaa niin ei se silloinkaan toimi.

- Suhde kivan kanssa on ykkösjuttu siinä mielessä, että kun kaikki toimii niin maailmaan ei mahdu toista miestä. En osaa edes katsoa sillä silmällä. Itse olen hoitanut huonotkin suhteet loppuun ja käsitellytkin niitä päättyessään ennen kuin uusia olen alkanut katselemaan. Mutta se suhde ei saa olla niin ykkösjuttu, että se kumoaa toiselta kaikki harrastukset ja kaverit. Ne ovat jo olleet tavatessa.
Olen joskus kuunnellut kun eräs tuttavani vaati miesystäväänsä hävittämään lastensa lemmikin puolen vuoden tuttavuuden jälkeen. Jutuissa tämä mies oli aivan liikaa omien lastensa ja oman äitinsä ja ystävänsä kanssa.Nainen piti itseään etusijalla kaikessa. Tämä nainen oli kuitenkin koko ajan sitä mieltä, ettei aio pitkään jatkaa suhdetta. Mun mielestä ketään ei voi niin paljoa omistaa, että ehtoja ja määräyksiä aletaan jakeleen. Toki jotkut jutut täytyy sopia jos niin hyvin menee, että lyödään hynttyyt yhteen.

- Hyvä seksi parisuhteessa on erittäin tärkeää. Mutta hyvän seksin perusta on toisen kunnioitus ja toimiva suhde. Myönnän joskus heittäytyneeni pihtariksi, mutta ne halut katoaa väkisinkin siinä vaiheessa jos ei toinen ole puhunut kuin pyydettäessä pariin vuoteen ja silloinkin tietokonepelistään. Tai sitten tyyppi on haissut niin pahalle ja kuleksinut paskasissa kalsareissaan saastuttamassa asuntoas, että ajatukset kulkee vain desinfiointiaineen käyttöohjeissa.

-Olenko oikeasti onnellinen ollut... oikeastaan vastaus on tuossa kakkoskohdassa.

- Millainen puoliso.. Omasta mielestä olen aina ollut oikeuden mukainen, uskollinen ja sitkeä. Ihan helpolla en ole luovuttanut. Romanttinenkin siihen asti kunnes tosiaan on mennyt vain yhteen suuntaan.
Sen olen huomannut, että nalkutuslinjalle olen toki sortunut. mutta toisaalta huomannut senkin, että se on enemmänkin turhautumista.

Oikeastaan, jos tarkemmin miettiiniin kaikkihan kiertää kehää ja toi toisen kunnioitus ja vastavuoroisuus on kaiken a ja o. Kohtele toista niin kuin ittees haluisit kohdeltavan. Siitä se sitten lähtee suuntaan tai toiseen. Mutta sen olen oppinut , ettei liian pitkäksi aikaa kannata huonoon suhteeseen jäädä. Siinä ei saa kuin itsensä kipeeksi

Voi kumpa kaikki naiset olisi nice labelin laisia ei tarvitsisi kenenkään olla yksin.
Kaikki vapaat tuntuu olevan enemmän tai vähemmän kemistejä. Osa niistä on juoppoja ja loput kemiasta jauhavia sitoutumiskammosia vanhojapiikoja...

En minäkään kuuta taivaalta metsästä, mutta ei nuo nice label: n suhteet niin tavoittelemisen arvoisilta kuulosta. Miehet eivät ole arvostaneet yhtään! Ja sitten nainen "pihtaa ja nalkuttaa", kun toinen ei peseydy eikä huomaa mitään muuta kuin tietokonepelinsä...

Ehkä kuitenkin kannattaisi vähän nostaa rimaa?

8-6 Kiitos! Harmillista tosin on se, että kohdalleni on langennut mahottoman huono tuuri. Onneksi nykyään hieman parempaan suuntaan. Ehkäpä joku päivä onni on suosiollisempi kun oikein toivoo. Sen verran opiksi olen ottanut, että olen omia vikojani pohtinut ja mitä niille vois tehdä. Virheitä meissä kaikissa on ja pitääkin olla, mutta niiden kanssa pitää pystyä myös muiden elää.

_Sinkkunelli_
Noi onnettomat suhteet ovatkin jo menneisyyttä. Sitä kun aina uskoo ihmisistä aina vaan hyvää kunnes karu totuus tulee esiin ja saa ittestäänkin pask.at puolet esiin. Tuskin ainutlaatuinen olen huonojen suhteiden suhteen ja onneks en ole väkivaltaan törmännyt. Saamattomuuteen vaan. Tavoite onkin paremmassa.
Riman vois nostaa, mutta, minne? Eipä sitä aina etukäteen tiedä, ennen kuin totuus tosiaan paljastuu. Toisaalta jos sen riman nostaa liian korkealle niin tavallinen, normikäytöksinen ja järkevän kasvatuksen saanut mies jää löytymättä. Noi ovat kaikki antaneet ittestään ensin ihan järjellisen ja fiksun kuvan.

Voi voi voi.. no voisin alkaa jankuttamaan , mutten tätä viestiä enempää viitti...
Noi kaikki tapaamani ovat töissä käyneet. Deekua en ole koskaan huolinutkaan. Taso on ollut tavatessa ja ensimmäisten kuukausien aikana tosi korkeella. Mutta kukaan ei jaksa tarpeeksi kauaa näytellä, joten siinä kohtaa kun on enemmän kotiutunut niin nämä ihkut tavat ovat tulleet eteeni. Onpa käynyt niinkin, että erittäin hyväpalkkaisessa työssä käyvä, pitkälle opiskellut siististi pukeutuva nuorimies pyysi aikanaan kotiinsa kylään. Mies vaikutti lupaavalta. Kohtelias ja hyväkäytöksinen ja olemme hyvänpäivän tuttuja vieläkin. En ole varmaan ikinä nähnyt niin paskasta kämppää. Enkä yhtään ihmettelis vaikka siellä eläis kaikki mahdolliset toukat ja öttiäiset.. Laitoin aloittajan esittämiin kysymyksiin omat näkemykseni siihen mikä olis ok tyyppi. Ymmärrän kyllä, että joidenkin on pakko hyökätä samantien kimppuun kuin sikalimppuun syytellen. Mutta tuota negatiivisuutta ja vihaan en tosiaan ymmärrä. Oletteko oikeasti tuommoisia ... siis ensin tietty mukavia, mutta pinnan alla jyllääkin loputon töykeys ja negatiivisuus? Se kunnioittaminen ainakin tuntuu puuttuvan.
Vaikka maailma ei ole niin mustavalkoinen ja yksinkertainen kaikilla niin en silti viittinyt ihan kaikkia yksityiskohtaa mainita. Veikkaan, että olen kuitenkin suht hyvällä maalaisjärjellä varustettu ihminen jolla on vaan ollut huono tuuri.
Onhan noitakin ollut, että on ihan fiksu pariskunta tavannut. Hyvät työpaikat molemmilla. Sittemmin muuttaneet yhteen ja menneet naimisiin. Puitteet siis täydelliset. Kiva koti ja ne. Syntyi lapsikin. Kaikki on kivasti siihen asti kunnes miehellä napsahtaa. Hakkaa perheensä. On sytyttää ittensä tuleen jne. Syy löytyy mielestä joka on sairas. Näinkin voi käydä. Onko tässäkin tapauksessa nainen tehnyt tietoisesti väärin perustaessaan perheen. Tapaus tuli naiselle ja lapselle täysin puun takaa. Vuosia sitten ja se nainen käsittelee tätä vieläkin.
Tämä on vain elämää. toisilla käy tuuri, toisilla ei. Aina se ei ole valinnoista kiinni, joten kannattaa pitää suu supussa.

Joku mies vois tosiaan vastata aloittajan toiveisiin eikä hakea jotain riitaa.

- millainen on se ok nainen?

AMK-opiskelija/tutkinto, ei elämäntapatyötön, ei lapsia, ei polta, ei känniörveltäjä, ei vakavaa ylipainoa, ei poikkeuksellisen ruma, ei lemmikkejä. Eli perustyyppi, jossa ei ole mitään ihmeellistä. Melkein kaikki nuo ovat omia valintoja, joten ei pitäisi olla mahdotonta. OK-tason alle menee jos em. epäkohtia tai muuta vakavaa löytyy, ja toisaalta esim. fiksuus ja yhteiset harrastukset tuovat plussaa.

- opitko rakastamaan sitä ihan kivaa?

En tiedä, kun ei ole annettu mahdollisuutta, mutta uskoisin niin.

- onko suhde ihan kivan kanssa sitten elämäsi ykkösjuttu?

Ks. ed.

- onko hyvä seksi suhteessa tärkeää?

Kyllä, ja ihan ok nainen riittää siihen hyvin.

- oletko oikeasti onnellinen saatuasi suhteen sen ihan kivan kanssa?

Kyllä. Onnellisuuteen ei tarvita täydellistä kumppania.

- millainen puoliso olet omasta mielestäsi?

Hyvä, mutta vain fiksulle naiselle, joka ymmärtää minua. Muille olen tylsä.