Olen katsellut äitini väkivaltaista avioliittoa siitä asti, kun jotain väkivallasta tajusin. Isäni hakkasi hänet milloin mistäkin syystä. Jonakin aamuna hän saattoi olla niin pahasti hakattu, että käveli kumarassa. He ovat olleet naimisissa neljäkymmentä vuotta.
En pysty opiskelemaan, olen jättänyt kouluja kesken tai jättänyt kokonaan hakematta. Teen hanttihommia, työttömänä olen ollut pitkiä jaksoja, kuten nytkin (viime joulusta asti). Myöhästyn kaikista tapaamisista, paljon. En pysty seksuaaliseen kontaktiin miesten kanssa. Yhdyntätilanteessa tunnen aina, että mies ikään kuin alistaa minua. Parisuhdetta en pysty rakentamaan.
En pysty opiskelemaan, olen jättänyt kouluja kesken tai jättänyt kokonaan hakematta. Teen hanttihommia, työttömänä olen ollut pitkiä jaksoja, kuten nytkin (viime joulusta asti). Myöhästyn kaikista tapaamisista, paljon. En pysty seksuaaliseen kontaktiin miesten kanssa. Yhdyntätilanteessa tunnen aina, että mies ikään kuin alistaa minua. Parisuhdetta en pysty rakentamaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
taida olla muuta vaihtoehtoa, kuin yrittää löytää sellainen mies joka osaa edetä sinun kanssasi riittävän hitaasti, jotta oppisit vähitellen luottamaan häneen, aina vain paremmin ja paremmin.
Muuten sinun on hyvin vaikea nousta isäsi jättämästä pahasta epäluulosta kaikkia miehiä kohtaan, todellisuudessa väkivaltaisia miehiä on vähän, verrattuna miesten kokonaismäärään.
Itse koen ainakin toimivan parisuhteen olevan elämään oleellisesti kuuluvan asian. Parisuhdetta vaille jääneet huomaavat viimeistään vanhoilla päivillään, elämän menneen ohi siten, että jotain tärkeää on jäänyt kokematta.
Siitäkin huolimatta, että parisuhteen luomiseen liittyy aina paljon riskitekijöitä, kannattaa siihen pyrkiä, on se niin merkittävä ja myönteinen asia elämässä ja kaikki mahdolliset kolhut, ennen toimivan suhteen muodostumista, tuntuvat pikku jutuilta sen jälkeen.
Toivoisin sinun uskaltavan ottaa näitä riskejä, usko pois, kyllä se kannattaa.
Etkö ole hakenut apua?
Kannattaa ehdottomasti!