Hei,
Olen töissä it-alalla. Olen työpaikkani ainut nainen, iloinen ja sosiaalinen ihminen. Jos puhun, minut keskeytetään ja katsotaan naureskellen muualle. Minulta ei ikinä kysytä mitään vapaaehtoisesti. Suoraan ei mitään inhottavaa sanota, vaan kaikkia tekemisiäni ja sanomisiani vaan vähätellään. Kerran sain haukut ja ivalliset naurut muiden edessä, että päässäni on vikaa, kun en tajunnut neuvoa eka kerrasta. Pitäisi kuulemma olla onnellinen, että yleensäkään saan neuvoja. En kysynyt enää mitään tältä tyypiltä.
Lopetin näille ukoille puhumisen kokonaan, olen vaan yksikseni ja teen hommani. Tai tekisin hommani, mutten saa mitään töitä tehdäkseni. Olen pyytänyt ja anonut töitä, mutta mitään ei tipu, en kehity, enkä opi. Sanotaan vaan, että pitäisi olla oma-aloitteisempi ja naureskellaan keskenään. Olen tehnyt viikon sisällä 3 ehdotusta pomolle töistä, joita voisin tehdä, jotka kehittäisivät firmaa, mutta hän ei sanonut mitään, kääntyi vaan pois ja mutisi jotain omituista. Olen yrittänyt olla kova ja tiukkakin, muttei auta, eikä se sovi luonteelleni. Muutaman homman olen saanut, ne oli niin idioottihommia, että ekaluokkalainenkin osaisi ne. Stressaannun ja masennun, haluaisin oppia ja tehdä töitä ja olen sen jo kahdessa kehityskeskustelussa sanonut, mutta mitään ei tapahdu. Olen yrittänyt olla ystävällinen ja yhteistyöhaluinen, ja välillä välinpitämätönkin, mutta aina saan näpeilleni, nyt en sano mitään ylimääräistä, olen hiljaa. Tällä tavoin on päivät pitkiä ja yksinäisiä.
Olen töissä it-alalla. Olen työpaikkani ainut nainen, iloinen ja sosiaalinen ihminen. Jos puhun, minut keskeytetään ja katsotaan naureskellen muualle. Minulta ei ikinä kysytä mitään vapaaehtoisesti. Suoraan ei mitään inhottavaa sanota, vaan kaikkia tekemisiäni ja sanomisiani vaan vähätellään. Kerran sain haukut ja ivalliset naurut muiden edessä, että päässäni on vikaa, kun en tajunnut neuvoa eka kerrasta. Pitäisi kuulemma olla onnellinen, että yleensäkään saan neuvoja. En kysynyt enää mitään tältä tyypiltä.
Lopetin näille ukoille puhumisen kokonaan, olen vaan yksikseni ja teen hommani. Tai tekisin hommani, mutten saa mitään töitä tehdäkseni. Olen pyytänyt ja anonut töitä, mutta mitään ei tipu, en kehity, enkä opi. Sanotaan vaan, että pitäisi olla oma-aloitteisempi ja naureskellaan keskenään. Olen tehnyt viikon sisällä 3 ehdotusta pomolle töistä, joita voisin tehdä, jotka kehittäisivät firmaa, mutta hän ei sanonut mitään, kääntyi vaan pois ja mutisi jotain omituista. Olen yrittänyt olla kova ja tiukkakin, muttei auta, eikä se sovi luonteelleni. Muutaman homman olen saanut, ne oli niin idioottihommia, että ekaluokkalainenkin osaisi ne. Stressaannun ja masennun, haluaisin oppia ja tehdä töitä ja olen sen jo kahdessa kehityskeskustelussa sanonut, mutta mitään ei tapahdu. Olen yrittänyt olla ystävällinen ja yhteistyöhaluinen, ja välillä välinpitämätönkin, mutta aina saan näpeilleni, nyt en sano mitään ylimääräistä, olen hiljaa. Tällä tavoin on päivät pitkiä ja yksinäisiä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinua yritetään selvästi savustaa töpaikastasi pois.
Todennäköisesti voit olla naiseksi liian hyvä tai pätevä ja miehetän eivät kestä yleensä sitä.
työsuojelu asia.
Omassa työpaikassani on paljon porukkaa, sekä miehiä että naisia. IT-poikia on muutama.
Kun joskus istun IT-poikien kanssa kahvitunnilla, he höpöttävät vain omaa ammattikieltään keskenään, ottamatta ollenkaan huomioon minua tai muita. He ovat ylimielisiä, kun he tulevat korjaamaan jotain vikaa tietokoneessani. Kun haluan, että he näyttäisivät minulle, mitä he tekevät, että osaisin korjat vian itse seuraavalla kerralla, he eivät näytä.
Tuntuu kuin heillä olisi paljon ammattisalaisuuksia, joita minä, tyhmä nainen en kuitenkaan käsittäisi.
olen melko uusi alalla, halu oppia on kova. Nämä ukot on minua 10-15 vuotta vanhempia diplomi-insinöörejä, ylimielisiä, mutta erittäin taitavia työssään. Minähän olen vaan yksinkertainen insinööri, joka ei mitään osaa, eikä varmaan opikaan, kun ei anneta mahdollisuutta. Kelpaan ainoastaan heidän ällö-huonojen vitsien naurajaksi, muuten voisin vissiin olla vaan hiljaa, mutta kun en osaa olla (paitsi nykyisin, kun lopetin ukoille puhumisen kokonaan). Heidän lempiaiheitaan on haukkua muita ja kehua itseään ja tätä paskafirmaa, jossa ei yksikään täyspäinen pitkään viihdy (3 lähtenyt vuoden sisällä) -minäkin heti kun töitä löytyy.
IT-ala on aika laaja käsite. Siis oletko joku sihteeri jossain IT-firmassa vai mikä? Vai teetkö samoja hommia kuin nämä muut siellä?
Aika kummalliselta käytökseltä kyllä tuntuu tuommoinen, ei ihan terve työyhteisö jos ei töitäkään anneta.
Sit tuolle toiselle Naiselle, niin kyllä se kummalliselta kuulostaa sekin jos ei näytetä mikä vika korjattiin työasemalta. Helpompihan se on näyttää, niin ei tartte tulla seuraavan kerran ainakaan saman vian takia. Jotkut tyypit kyllä voi olla semmoisia että ovat niin ammattiylpeitä ettei kerro noita "salaisuuksiaan" edes kollegoillensa, mutta mitä mun eteeni on tullut, niin useimmat kyllä ja useimmat vielä neuvoo näitä loppukäyttäjiä parhaansa mukaan.
Olen tullut siihen johtopäätökseen,että työpaikoilla pärjäävät parhaiten kovaääniset,kyynärpäätaktiikkaa käyttävät egoistit.Johan se on pikkulapsista nähtävissä päiväkodeissa ja kouluissa,kenestä tulee porukan pomo.
Itse kuuluin niihin maan hiljaisiin ja kaikkeen tyytyviin;tein aina kaiken tunnollisesti ja olin palavereissä ajoissa ja kuuntelin pomon ummet ja lammet sanaakaan sanomatta.Kukaan ei koskaan kysynyt minulta mitään,paitsi,jos tarvittiin vapaa-ehtoista vessapaperivastaavaksi tai etsittiin syyllistä asiakaspalvelun tökkimiseen.Silloin kaikki halusivat aina tietää,mitä mieltä juuri minä olin!(Enkö voinut olla imarreltu??)
Kotona purin hammasta ja päätin kestää,kun ei muutakaan vaihtoehtoa ollut ja miehellekään ei kannattanut kertoa,kun se itse viihtyy niin hyvin työssään..Juoksin lenkkejä ja itkin ja kiroilin metsässä.Tuhat kertaa päätin,etten enää siedä tälläistä,mutta seur. päivänä kaikki oli aina ennallaan.
Kunnes tuli se päivä,etten enää jaksanut enkä välittänyt siitä,mitä minusta ajatellaan.Tuli ensimmäinen yhteenotto.Kaikki kauhistuivat ja kysyivät,"miten sinä voit sanoa tuollaista,ainahan sinä olet tämän tehnyt,sehän kuuluu sulle!"Pelottavaahan se aluksi oli,mutta huomasin,että mitä enemmän hankasin vastaan,sitä enemmän muut perääntyivät!Mikä ihmeellinen kokemus minulle,tuli suorastaan vallan tunne!
Eiväthän kaikki tietenkään luovuttaneet,pitihän siinä käydä monta kriisipalaveria,ennen kuin muutamat jääräpäät suostuivat uskomaan,etten tosiaankaan halunnut olla enää sylkykuppina.Naurettavin palaveri pidettiin,kun en halunnut enää istua kahvilla erään kääkän kanssa samaan aikaan!Hän sanoi,ettei häntä ole koskaan loukattu samalla tavalla.En mennyt enkä mene vieläkään.
Minunkin luonteelleni on ollut tosi vaikeaa olla kova ja v-mäinen,mutta olen ajatellut sen olevan hinta siitä,että pysyn järjissäni.Tiedän,että tämä kaikki kuluttaa kauheasti energiaa,eikä ole mikään aikuismainen keino,mutta muuten en selviä.
Nykyään minulle ei uskalleta aukoa päätä,mutta hintana on se,että minut on eristetty joistakin sisäpiireistä.En välittäiskään niistä,onhan mulla kuitenkin jokunen kaveri,jotka arvostaa minua kaikesta huolimatta.