Kannatan ehdotonta tasa-arvoa, mutta kammoksun nykyään feminismiä. Kuitenkin feministit sanovat, että liikkeessä on kysymys vain tasa-arvosta. Miksi feminismiä nimitetään feminismiksi, jos sillä tarkoitetaan tasa-arvoa? Ja tarkoitetaanko sillä ylipäänsä tasa-arvoa vai onko sen pyrkimyksensä oikeasti tuottaa tietynlainen länsimainen naiskuva? Eiväthän feministit näytä suvaitsevan erilaista naiseutta, jota esiintyy joko valtakulttuurissamme tai muissa kulttuureissa (esim. huoraaminen tai vapaaehtoiset ympärileikkaukset).
Minä en usko, että feminismin tavoitteena olisi tasa-arvo. Minusta ei tunnu siltä.
Minä en usko, että feminismin tavoitteena olisi tasa-arvo. Minusta ei tunnu siltä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...lienee se, että yleinen tasa-arvokeskustelu ei lähde olettamuksesta, että yhteiskunnassa automaattisesti vallitsee patriarkaatti, joka sortaa naista, joka taas on feministisen retoriikan perusolettamus (ks. esim. wikipedia -> feminism).
Ts. tasa-arvokeskustelussa voi tasa-arvokysymyksiä käsitellä avoimemmin, ilman ennakko-oletuksia ja turhia kärjistyksiä siitä, että miehet ovat sortajia, naiset sorrettuja.
Tulee ikään kuin enemmän nyansseja keskusteluun, samalla voi tuoda muitakin "unohdettuja ääniä" esille (ks. esim. avaukseni "Unohdetut äänet" tasa-arvopalstalla).
Tämä lienee se tärkein ero, samalla syy siihen, miksi monet naisetkin kokevat feminismin itselleen vieraaksi. Feministeillä puolestaan tuntuu usein olleen ainakin yksi traumaattinen miessuhde, tai sitten yksittäinen kokemus siitä, että ovat tulleet sorretuksi, jonka ovat tulkinneet johtuvan sukupuolestaan. Kun taas monet naiset eivät ole näin kokeneet -> eivät tunnista "patriarkaatin" kaikenkattavaa voimaa sellaisena, että sitä vastaan tulisi asettua.
Vaikka kyseessä olisikin pelkkä provosointiyritys, vastaan kuitenkin asiallisesti, kun tästä asiasta tuntuu olevan niin paljon epäselvyyttä tällä palstalla.
Feminismi sai alkunsa 1800-luvulla, kun naiset havahtuivat huomaamaan sukupuolten välillä vallitsevan epätasa-arvon. Ensimmäiseksi naiset saivat taisteltua itselleen yhtäläisen äänioikeuden.
Mikään muukaan etuus ei ole tullut naisille "ilmaiseksi", vaan kyllä niiden eteen on jouduttu tekemään työtä.
Feminismissä on todellakin kyse tasa-arvosta, mutta sitä kutsutaan feminismiksi, koska se on naisliike, jossa tasa-arvoa tarkastellaan naisnäkökulmasta.
Feministien tarkoituksena ei ole tuottaa mitään tietynlaista nais- tai mieskuvaa, vaan päinvastoin he kannattavat sitä, että jokaisen ihmisen pitäisi saada olla sellainen kuin on, ilman kulttuurillisten sukupuoliroolien rajoituksia.
Mitä tulee mainitsemiisi "vapaaehtoisiin ympärileikkauksiin", niin voin valistaa sinua sen verran, ettei vapaaehtoista ympärileikkausta ole olemassakaan. (Oikeampi termi olisi sukupuolielinten silpominen.)
Nainen ei päätä silpomisesta itse, vaan yleensä hänen äitinsä sen takia, ettei kukaan mies muuten kelpuuta hänen tytärtään vaimokseen. Tämähän on täysin patriarkaalisen kulttuurin tuotosta ja ihmisoikeusloukkaus, jota ei pidä hyväksyä.
Sen sijaan jokainen nainen saa tehdä ruumiillaan mitä haluaa, myös "huorata", jos se on hänen oma vapaaehtoinen päätöksensä.
Prostituoitujen joukossa vain sattuu olemaan paljon ihmisiä, jotka tekevät sitä pakon sanelemana. Naiskauppaa tapahtuu jatkuvasti ja esim. monet huumeiden käyttäjät harjoittavat prostituutiota rahoittaakseen aineiden käyttönsä. Silloinhan se ei ole vapaaehtoista.
Feminismistä tuntuu olevan todella eriskummallisia käsityksiä, jotka toivottavasti perustuvat ennemmin ennakkoluuloon ja tietämättömyyteen, kuin suoranaiseen naisvihaan.
Siitän kiitän.
"Ensimmäiseksi naiset saivat taisteltua itselleen yhtäläisen äänioikeuden."
Oikeastaan yhteiskunnan huono-osaisten rintama ja siinä mukana myös naiset saivat taisteltua yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden (universal suffrage). Kyseessä ei siis ollut varsinaisesti naisasialiikkeen voitto patriarkaatista vaan suuremman sosiaalisen kokonaisuuden voitto vanhasta järjestelmästä. Kaikki kunnia toki suffrageteille, mutta tahdon muistaa myös torppari-Tanelia, kaivosmies Jackia ja kaikkia muita kortensa kekoon kantaneita.
...tämä myös on kytköksissä feministisen liikkeen korostuneeseen poliittiseen vasemmistolaisuuteen pohjoismaissa etenkin... joka näkyy etenkin naisjärjestöjen keskusliiton aloitteissa.
Juuri yleensä huono-osaisten ihmisten asian parantaminen kehitysmaissa (jollainen suomikin totta tosiaan oli) on hyvästä koko yhteiskunnalle. Siihen kuuluu se, että kaikilla ihmisillä iästä ja sukupuolesta riippumatta on absoluuttinen ihmisarvo ja kansalaisoikeudet (joista osa sitten riippuu iästä, koskien vaikuttamista).
Käsittääkseni juuri sosiaalidemokraattinen puolue oli Suomessa tärkeä vaikuttaja äänioikeuden esiin tuontiin... Ja sai aikoinaan aikaan paljon hyvää muutenkin.
Hyvillä asioilla on usein sitten ajan myötä tapana institutionalisoitua ja luutua, jonka vuoksi tarvitaan ennakkoluulotonta ajattelua ja kritiikkiä vallitsevia ajatussuuntauksia kohtaan - kritiikki pitää kohdistaa nykypäivään, tulevaisuuden parantamiseksi, samalla kun arvostaen muistelemme eri puulaakien aikaan saamia tuloksia. Toisaalta kritiikkiä pelätään usein institutionalisoituneiden ajattelijoiden toimesta ja kritisoijat leimataan henkilöinä milloin miksikin... sitä saivat aikoinaan kestää naisasianaiset, ehkäpä nykyisin tarvitaan rohkeita feminismikriitikoita puhkaisemaan joitakin kuplia.
On kyllä totta, että instituutioilla on tapana menettää energisyytensä ja nuoruuden intonsa. Niin on käynyt aina ja tulee käymään jatkossakin. Yleensä erilaiset kansanliikkeet ja aatteet perustetaan ajamaan tiettyä asiaa, joka konkreettista tai epämääräisempää ihannetta. Kun tämä tavoite on lopulta saavutettu ei enää olekaan helppo keksiä uusia tavoitteita. Vaihtoehdoiksi jää joko kuolla pois mielenkiinnon loppuessa tai luutua osaksi järjestelmää.
Tasa-arvo ja feminismi mielletään samaan lokeroon helposti siksi, että feminismi oikeasti ajoi aikoinaan tasa-arvoa omalta osaltaan. Sellaiselle oli tilaus ja sellainen syntyi. Mutta määriteltäessä feminismiä ei tasa-arvosanaa kannata kovin kepeästi heitellä.
Feminismi tarkastelee ja tutkii yhteiskuntaa nimenomaan naisen kannalta. Feminismi ajaa nimenomaan naisen asiaa ja naisen etua. Feminismin tarkoitus ei ole nostaa naista miehen yläpuolelle mutta ei suinkaan jättää naista miehen alapuolellekkaan. Mutta yhtäkaikki; feminismi, nimestäänkin voi päätellä, ajaa naisen asiaa. Sitä ei voi muuksi muuttaa eikä sitä tule muuksi muuttaakkaan.
Se millainen tilaus feminismille on nyky-yhteiskunnassa on eri asia kuin 100vuotta sitten. Tarpeet ovat eri alueilla. Toisaalta monet feminismin ajatukset sekä ajamat asiat heijastavat monilta osin sitä aatepohjaa jolta se luotiin. Sosialistinen näkemys asioista ei ehkä peilaa itseään kovinkaan hyvin nykyisessä markkinataloudessa sekä nykyisestä egoismin kulta-aikaa. Ristiriitoja syntyy kun peräänkuulutetaan yhteistä hyvää ja samanarvoisuutta mutta samalla vaaditaan yksilöille suurempaa osaa kakusta. Yleisellä tasolla feminismi on siis perin kaunis sekä ylevä aatoksiltaan. Yksilötasolla kuitenkin tuntuu suuntaus menevän koko ajan suuntaan: enemmän minulle!
Toisaalta feminismi sisältää niin lukemattoman määrän erilaisia suuntauksia sekä aatemaailmoja, että tyhjentävän yleiskuvauksen antaminen on lähes mahdotonta. Toinen suuntaus väittää miehen ja naisen olevan tismalleen samanlaisia ja toinen pää väittää miehen ja naisen olevan täysin erilaisia. Siksi tälläkin palstalla on turhanpäiväistä kirjoittaa yleistyksiä feministeistä, jotka tekevät sitä ja tätä. Tai ainakin tuollaiset yleistykset on helppo kumota juuri siksi, että feminismi on laaja käsite. Tästäkin syystä monet keskustelut junnaavat paikoillaan eipäs-juupas linjoilla.
...löytyykö sitten enää feminismille yhteistä nimittävää tekijää, jonka suhteen he ajavat parannuksiaan?
Ts. onko sinun mielestäsi feminismin ydinajatus "patriarkaalin paljastamisesta ja sen alta nousemisesta" jo aikansa elänyt, vai onko suomessa vielä "patriarkaali"? (Jos on, niin miten se mielestäsi ilmenee?)
Itse pidän juuri tuota patriarkaali-abstraktiota (kuten wikipediakin) feminismin yhteisenä nimittäjänä, suuressa määrin... samalla syynä kokemukseeni, ettei "feminismi toimi" enää yhteiskunnassa, jonka korkeimpina poliittisina päättäjinä voi olla nainen siinä kuin mieskin.
(Muuten kiitokset perustellusta kirjoituksesta, ilolla luin).
omassa elämässäni, missä on lähellä useita voimakkaita naisia, on vääjäämättä syntynyt vaikutelma siitä että tämä, jo kliseeksi muodostunut hokema, siitä että "miehet sortavat naisia" on muuttunut monen mielessä totuudeksi jota on vaikea enää nakertaa sieltä pois.
Tässä mielessä koen että monen vahvan naisen on vaikea sopeuta itse tasa-arvoon suhteessa, siten että kohtelisi puolisoaan tasavertaisesti. Esim. keskusteluilla miehen ja naisen välisestä parisuhteesta ja sen ongelmista on taipumus siirtyä keskusteluksi naisten kesken, missä naiset itse tulkitsevat tilannetta ja vahvistavat omaa näkökantaansa tilanteesta. Miehen kanssa käsiteltäväksi tästä keskustelusta tulee vain naisten yhteiset päätelmät lähtöolettamuksiksi tällaisista tilanteista syntyvien erimielisyyksien käsittelyyn.
Mielestäni tasa-arvoon kuuluu keskeisesti eri näkökulmien kuuleminen, ymmärtäminen ja hyväksyminen. Tällaisessa dynamiikassa sitä ei synny, vaan se johtaa vääjäämättä yhä rajumpaan vastakkainasetteluun. Tässä mielessä feminisimi ei poikkea sovinismista tai muista jonkin tietyn näkökulman nimissä muodostetuista liittoumista.
Kaikesta huolimatta arvostan feminismiliikkeen aikaansaannoksia naisen ja miehen samanarvoisuudeen eteen tekemää työtä. Ainakin on tämän liikkeen ansiota, että enää ei ihmiskunta hukkaa puolta voimavaroistaan ja runsaasti arvokkaita erilaisia näkökulmia, kun naiset on otettu mukaan samalle viivalle.