Olen työ / opsikelu kyvytön eikä voimat riitä normaaliin kotielämään tai harrastuksiin. Aika ja kaikki voimat menee siihen että pääsen sängystä ylös peseydyn ja syön jotain (varsinaista ruuanlaittoa en jaksa edes joka viikko). Kauppaan raahaudun kahdesti viikossa.
Itsemurha-ajatukset ovat päivittäisiä. .....lisää http://syrjaytetty.blogspot.fi/
Itsemurha-ajatukset ovat päivittäisiä. .....lisää http://syrjaytetty.blogspot.fi/
Vastaukset 12
Vanhimmat
sitten haluaisit?
Masennuksen hoito on keskusteluterapia ja SSRI-, tai SNRI-lääkitys. Näillä 1/3 paranee normaaleiksi. 1/3 tulee toimintakykyisiksi mutta masennus kroonistuu ja 1/3 ei saa mitään hyötyä ja masennus syvenee.
Seuraavassa vaiheessa käytetään antipsykootteja, joista hyötyy n. 1/3 niitä saavista.
Mikäli näistäkään ei ole apua niin ainoa vaihtoehto on sähköhoito, josta ei siitäkään kaikki hyödy ja sivuvaikutukset ovat kovat.
Vaikka tilasi on varsinkin subjektiivisesti huono, niin on kuitenkin todennäköistä ettet tule koskaan parempaan kuntoon riippumatta siitä mitä sinulle tehdään.
Mitä kirjoituksestasi luin niin ihan asiallisia hoitoja on yritetty ja koska masennuksesi on kestenyt jo noin pitkään niin on todennäköistä ettei se enää koskaan parane. Näin ollen ei kannata satsata sinuun kuntoutusmäärärahoja, koska menisivät siihen kuuluisaan kakkulan kaivoon. Parempi satsata niihin joilla on parempi ennuste.
Vai mitä itse luulet? Jos kerran haluat näihin samoihin ryhmiin millä et tullut kuntoon viimeksikään niin miksi luulet että se tällä kerralla auttaa?
Ja objektiivisesti toimintakykysi on todella hyvä, joten masennuksesi luokitellaan lieväksi.
Itse olin huomattavasti pahemmassa jamassa kuin sinä, en peseytynyt viikkoon tai kahteen, hampaiden harjaamisesta tai pyykin pesusta puhumattakaan. Vaatteitakaan en useimpina päivinä jaksanut laittaa vaan useimmat päivät kuluivat sohvalla maaten pimennysverhot kiinni. 2 Vuotta kesti kuntoutua, tänä aikana ei psyykelääkitystä ja vain 2 terapiaistuntoa. Enempään en pystynyt sitoutumaan koska kotoa lähteminen oli 9 päivänä 10:stä ylitsepääsemätön haaste. Silti nyt kun pahimmasta on 5 vuotta olen saanut suoritettua koulutukseni loppuun ja olen nyt sinunkin elättämistäsi maksava veronmaksaja.
Neuvoni on että tee niin kuin minä ja lakkaa etsimästä ulkoista apua ongelmiisi ja etsi se itsestäsi. Masennus on elämäsi ongelma, joko nykyisen tai eletyn elämän, mutta sellainen aina on. Kun sen löydät ja ratkaiset niin hidas toipuminen alkaa. Niin kauan kuin odotat muiden ratkaisevan ongelmasi et koskaan voikaan parantua.
Oletko oikeasti ollut masennuspotilas? Tekstiäsi kun luen niin ei uskoisi. En ole masentunut eikä mulla noita ongelmia ole millään tasollakaan, mutta vaikutat ihan meidän terveyskeskuksen omalääkäriltäni. Tekstisi vaikuttaa lavastetulta. Toi samantapainen litania vaivaan kuin vaivaan tulee omalääkäriltä. Vähän ongelman nimeä vaan vaihdellaan mutta lopputuloksena on että on oma vika ja itse vaan ryhdistäydyt ja kaikki paranee omalla tahdonvoimalla.
masennuksessa se ryhdistäytyminen on ainoa vaihtoehto. En ole lääkäri, mutta sanotaanko että kun olo on jatkuvasti paska 24h/7 niin kyllä sitä vähänkään järkevä ihminen lähtee etsimään ratkaisua eikä vain märehdi omassa surkeudessaan.
Kukaan ei sano että se olisi helppoa ja niin kuin tilastotkin osoittavat useita kymmeniä prosentteja ei koskaan onnistu. Poittini oli, että lääkkeellä ei voi korjata elämään. Oloa voi helpottaa, mutta elämä pitää korjata itse. Täällä palsalla masennuksen valittajista valtaosa on sellaisia joille ei ole tullut mieleenkään että ei pelkkä SSRI:n popsiminen ja hoitajlle mukavia jutteleminen korjaa sitä mikä sinun elämässäsi on pielessä.
No etkö voisi aloittaa jotakin toimintaa, jossa tukisit muita masentuneita ja opettaisit heitä ottamaan oman elämän ohjat käsiinsä? Onko sellaista vertaistukijuttua olemassa? Ilmeisesti sinulla on konstit siihen ja oikeanlaisen ajattelun taito. Olen ymmärtänyt, että masentuneella on juuri se ongelma, ettei hän osaa tehdä noin. Se on se ongelman ydin. Ja siitä se kierre sitten lähtee. Kuten jo aikaisemmin sanoin, en tiedä masennuksesta mitään eikä ole omakohtaista kokemusta siitä. Tunnen kyllä yhden masentuneen ja häneltä kyllä puuttuu kaikki aloitekyky. Ei pysty siivoamaan tms, puhumattakaan, että pystyisi " ottamaan itseään niskasta kiinni" ja muuttamaan elämässään niitä ongelma-asioita ja ryhdistäytymään. Ei hallitse myöskään syömisiään ja juomisiaan, shoppailee heti kun saa vähän rahaa. Ongelmat näyttävät jo niin isoilta, että tilanteesta on tullut itse itseään ruokkiva ongelmavyyhti. Ja päätös uudesta suunnasta kestää muutaman päivän. Kaikki näyttää käyvän voimille, ylivoimaisesti. Vaikea ymmärtää, mutta noin se vaikuttaa olevan.
Syöthän ravintolisiä?
B
C
D
Omega-3
Magnesium (sitraattimuoto)
Citymarket myy edullisesti vitamiineja.
Ravinnosta ja ravintolisistä, joilla korjataan ravintoainepuutokset, jotka aiheuttavat myös aivojen toimintahäiriöitä ei saa kuitenkaan sellaisia voittoja kuin uusista synteettisistä lääkkeistä, joita lääketehtaat kehittelevät.
Psykiatriasta on tullut lääketeollisuuden kultakaivos. Pitäisi olla tieteellisesti perusteltua, että psyykenlääkkeiden käyttö on hyödyllisempää kuin ei-käyttö.
http://www.anttiheikkila.com/blogi/masennuslaakkeet/
450 000 turhaa lääkittyä suomessa?
http://www.katsomo.fi/?progId=385966
Vaadi päästä julkisella puolella terapiaan ja keskustelemaan. Psykiatrit ja yleislääkärit yrittävät painostaa ja mainostaa SSRI-lääkkeiden käyttäjäksi, mutta kannattaa pysyä lujana. Vaadi pelkkää keskusteluterapiaa ongelmiisi.
Ja ennenkaikkea ravinnolla on todella suuri merkitys myös aivojen toimintaa ja tästähän löytyy tuhansia tutkimuksia. Kokeile ja hämmästy.
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm
Tiesithän, että psyykelääkkeet voivat aiheuttaa pysyviä vaurioita aivoillesi. Puhutaan iatrogeenisesta dementiasta tai laajemmin CBI:stä eli Chronic Brain Impairmentista. Muitakin termejä on käytössä. Saat lisätietoa nettihaulla. SSRI:t ovat myös todella koukuttavia vaikka osa pääseekin niistä eroon suhteellisen helposti. Arviot pahasti koukuttuneista vaihtelevat aina 20%:sta 60%:iin eli pimeässä pitkälti operoidaan. Tiedät vasta, kun lopetat -periaatteella.
SSRI-lääkkeillä ei kuitenkaan ole varsinaisessa merkityksessä juurikaan tekemistä masennuksen tai muunkaan psyykkisen "häiriön" hoitamisen tai parantamisen kanssa muuten kuin, että niitä siihen vaivaan annetaan. SSRI:t toimivat lamaamalla tunteitasi. Psykiatrit yleensä sanovat, että ne kaventavat tunnekokemuksia tai "leikkaavat huippuja pois". Siten menetät kykyäsi tuntea vahvoja tunteita tai jopa tunnekokemukset kokonaan. Ilmiöstä käytetään entisten käyttäjien keskuudessa nimitystä zombifioituminen ja seurannutta turtuneisuuden tilaan zombitilaksi. Tila vastaa kuulemma karkeasti lobotomiaa, joka tarkoittaa sitä, että sinulta katoaa tai madaltuu persoona ja ihmisyys. Jotkut pitävät seurannutta tunteettomuuden tilaa helpottavana, koska elämän asiat menettävät merkityksensä ja tunteita ei enää koe samalla tavalla. Pidemmän päälle hetkellinen siunaus muuttuu pysyväksi helvetiksi, koska tunteettomuus voi jäädä pysyväksi. Googleta esim. blunted affect tai frontal lobe syndrome niin saat paremman kuvan. Toinen hetkellinen reaktio mitä SSRI:stä monesti saa on pilvi, mutta se on usein vain hetkellinen (muutamia päiviä, viikkoja). Pilvi voi tulla myös paljon myöhemmin käytön jatkuessa, jolloin saat kuulla olevasi nyt "kaksisuuntainen". :) Ole varovainen kehen luotat ja tee oma tutkimustyösi.
Eli olethan varovainen, kun liikut psykiatrisessa maailmassa, ettet tietämättäsi vahingoita itseäsi.
> Masennuksen hoito on keskusteluterapia ja SSRI-, tai SNRI-lääkitys. Näillä 1/3 paranee normaaleiksi. 1/3 tulee toimintakykyisiksi mutta masennus kroonistuu ja 1/3 ei saa mitään hyötyä ja masennus syvenee.
Seuraavassa vaiheessa käytetään antipsykootteja, joista hyötyy n. 1/3 niitä saavista.
Mikäli näistäkään ei ole apua niin ainoa vaihtoehto on sähköhoito, josta ei siitäkään kaikki hyödy ja sivuvaikutukset ovat kovat......
Näinhän se käytännössä menee, JOS ongelmien ja masennuksen SYYT eivät kiinnosta lainkaan. Kiinnostus niiden etsimiseen, ja korjaamiseen kun kerrotaan olevan kovin vähäistä. Jopa kiellettyäkin.
http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/kilpirauhanen/mielenterveys-ja-vajaatoiminta/
valtaosalta masennuspotilaista suljetaan pois kilpirauhasen vajaatoiminta, anemia ja diabetes mahdollisena taustasyynä. Mitä itse masennukseen tulee niin yleensä täytetään kyselylomake ja siitä saadaan karkea kuva oireistosta. Mitä itse elämän sisällön ongelmiin tuleen niin perusasiat kysytään, joihin kuuluu lyhyehkö henkiölöhistoria, elämän päätapahtumat, ihmisuhde ja perhetilanne. Tietenkin jos jokin selvä syy on olemassa esim. avioero tai puolison itsemurha niin siihen on helpompi ottaa kantaa.
Monesti kylläkään mitään yksittäistä syytä ei ole, vaan kyse on kymmenien asioiden kasautumisesta kymmenien vuosien aikana. Tai sitten kyse on elämän sisällön tyhjyydestä. Tälläiset ongelmat tulee käsitellä terapiassa ja siihen oletettavasti menee alkuvaiheessa kuukausia ammattilaisen avulla ja senkin jälkeen vielä vuosia omaa työstöä. Lääkärin todellinen rooli tässä on minimaalinen, koska näkee potilasta hyvin harvoin ja tehtävänä on lähinnä tasapoinoilla lääkityksen ja mahdollisen sosiaalisen tuen kanssa. (esim. tuettu asuminen)
Tähän nähden en ymmärrä miksi masennuksen suhteen kritiikki kohdistuu aina nimenomaan lääkäriin, jonka todellinen rooli asiassa on itseasiassa vähäisin. Itse veikkaan että kyse on potilaan tavallista voimakkaammasta regressiosta, jota muutenkin nähdään masennuspotilailla.
> valtaosalta masennuspotilaista suljetaan pois kilpirauhasen vajaatoiminta, anemia ja diabetes mahdollisena taustasyynä....
Suljetaanko todellakin myös kilpirauhasen vajaatoimintakin pois masennuksen mahdollisena taustasyynä?
Kerrotaanhan, että jopa ko. raja-arvoistakin on erilaisia näkemyksiä. Puhumattakaan kaikista tutkimuksista.
> Tähän nähden en ymmärrä miksi masennuksen suhteen kritiikki kohdistuu aina nimenomaan lääkäriin, jonka todellinen rooli asiassa on itseasiassa vähäisin....
Kukas muu näitäkin tutkimuksia voi määrätä ja tulkita kuin lääkäri?
että tutkimukset ja diagnoosi on tehty ja lääkotys ja terapia aloitettua ja LÄÄKÄRIÄ syytetään siitä etteivät nämä onnistu.
Hieno ammatti tosiaan.
Nostan hattua. Harvoin näkee kolleegan jaksavan kirjoittamaan näin hyvää ja perusteltua tekstiä näille inisijä/luuseripalstoille.
Ei ole olemassa mitään hoitoa, sen sijaan mahdollisuus paranemiseen on.
Ensinnäkin pelkkä aika helpottaa usein vointia. Kun ikää kertyy, hormonitoiminta muuttuu ja samoin näkemys maailmasta. Suurin haitta odottamisessa on se, että koulut jäävät käymättä ja työpaikat hankkimatta, jolloin niiden saaminen voi muodostua tulevaisuudessa ongelmaksi.
Toinen mikä helpottaa vointia on säännöllinen päivärytmi, hien pintaan nostava liikunta (reipas kävely, juoksu, kuntosali, rasittava pyöräily, uinti) ja asiallinen ravinto.
Kolmas ja ehkä tärkein on se, että löytää uuden suunnan ja sisällön elämälleen. Sinun tapauksessasi se olisi uusi opiskelupaikka. Unohda puheet oman unelma-ammatin löytämisestä tai sen merkityksestä. Etsi jokin opiskelupaikka, mikä tahansa mihin pääset sisälle ja ryhdy käymään siellä säännöllisesti. Ei mitään selityksiä, ei tehtävien siirtämistä huomiselle, vaan menet paikalle joka päivä ja teet tehtävät ajoissa. Valitse sellainen ala, josta työllistyminen on suoraviivaista, eli koulutus joka johtaa tiettyyn ammattiin (ei yliopisto)
Voit toki vastata "mutku emmää voi" mutta sitten en voi sanoa muuta kuin että muita vaihtoehtoja ei ole. Kotona maatessa masentuu tervekin aikaa myöten ja mitä kauemmin toimettuudessa ja itsesäälissä vellot, sitä kauemmin pääsy terveempään elämään kestää. Liian vanhana taas töihin pääseminen ilman työhistoriaa on hyvin hyvin vaikeaa.
tämäkin kyseinen kirjoittaja kuuluu juuri porukkaan "mutku emmää voi" ja SINUN kannaltasi se tarkoittaa sitä että SINÄ kyllä juuri SINÄ omilla verorahoillasi maksat hänen sosiaaliturvansa kun hän ei "masennukseltaan" pysty hankkimaan ammattia tai työpaikkaa....