Täällä useasti puhutaan ihmisten iästä eli ajankohdasta jolloin ihmiset ovat syntyneet. Ihmisen kehon ikä on jotain 0-100 vuoden väliltä ja sitten tulee viikatemies.
Mutta oletteko sitä mieltä, että henkiselle iälle on sama 0-100 asteikko?
Minun on ainakin vaikea tehdä eroa ihmistä, jonka henkinen ikä on 39 tai 45 vuotta.
En myöskään pysty toteamaan miten ihmisen henkinen ikä muuttuu esim. 70-80 vuosien aikana. Muuttuuko se ollenkaan?
Olen kylläkin huomannut, että jotkut ihmiset eivät koko elämänsä aikana saavuta sitä henkisyyttä/ihmisyyttä jonka toiset saavuttavat jo alle 40-vuotiaana. Henkinen ikä kasvaa elämänkokemuksen perusteella; toisilla enemmän ja toisilla se jää junnaamaan paikoilleen.
Mielestäni näitä mainitsemiani asioita on hyvä ajatella silloin kun se oikea ei oikein tahdo löytyä sen kivasti laaditun kuvallisen deitti-ilmoituksen perusteella.
Mutta oletteko sitä mieltä, että henkiselle iälle on sama 0-100 asteikko?
Minun on ainakin vaikea tehdä eroa ihmistä, jonka henkinen ikä on 39 tai 45 vuotta.
En myöskään pysty toteamaan miten ihmisen henkinen ikä muuttuu esim. 70-80 vuosien aikana. Muuttuuko se ollenkaan?
Olen kylläkin huomannut, että jotkut ihmiset eivät koko elämänsä aikana saavuta sitä henkisyyttä/ihmisyyttä jonka toiset saavuttavat jo alle 40-vuotiaana. Henkinen ikä kasvaa elämänkokemuksen perusteella; toisilla enemmän ja toisilla se jää junnaamaan paikoilleen.
Mielestäni näitä mainitsemiani asioita on hyvä ajatella silloin kun se oikea ei oikein tahdo löytyä sen kivasti laaditun kuvallisen deitti-ilmoituksen perusteella.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kyllähän sitä kypsyyttä tulee kun elelee 90-luvun lamat ja 80-luvun nousukaudet.
Tietysti olettaen että elää eikä katsele maailman menoa ikkunasta.
Parhaiten kypsyy henkisesti kun käy pohjalla. Sieltä jos nousee osaa arvostaa enemmän asioita.
Minusta henkinen ja fyysinen ikä eivät käy käsi kädessä. Erilaiset elämänvaiheet vievät henkistä ikää eteenpäin eri tavoin. Esimerkiksi kotoa muuttaminen ja vastuun ottaminen omasta elämästään on iso harppaus.
Sen sijaan kun tässä on viimeiset 15 vuotta käyty töissä ja oltu naimisissa, niin henkinen ikä ei tunnu juurikaan lisääntyneen. Sen kasvu vaatisi muutoksia elämäntilanteessa, esimerkiksi lapsen, sairauden jne...
Sinulta ja muilta tuli tekstiä siitä, että vastoinkäymiset vievät ihmisen henkistä ikää eteenpäin. Siis vastoinkäymisistä oppiminen vie. Itse olen asiasta samaa mieltä, mutta tämän jälkeen aloin pohtimaan että voisiko sitä henkistä ikää kasvattaa ilman vastoinkäymisiä? Vai onko niin, että tämä vaatii jo korkeaa henkistä ikää, jotta voi kasvaa ilman vastoinkäymiskokemusta?
Olen 13 vanhasta asti teini, nyt siis 15 vuotta putkeen ja ainakin tähän asti se on toiminut ihan hyvin.
Henkinen ikä on varmaan 5v.
On ollut muutoksia elämässä melko paljon muutaman vuoden sisällä. Ilmeisesti tässä kehittyy jonkinlainen harppaus johonkin henkiseen keski-ikään. Joo, nuoruus päättyi tähän elämänvaiheeseen. Tähän saakka henkinen ikäni on kai laahannut fyysisen iän perässä mutta nyt sitten henkinen ikä loikannee fyysisen edelle.
Suurin osa ihmisistä on ja pysyy koko elämänsä jossain teinitasolla, jossa elämä suunnitellaan ja eletään ympäristön odotusten mukaisesti ja sitten ollaan niin kovin pettyneitä, kun kaava ei taivukaan omaan kohtaloon. Mennään mielellään naimisiin samantyyppisen ihmisen kanssa ja sitten jossain vaiheessa, kun elämä koko "komeudessaan" alkaa tosissaan valjeta, huomataan, ettei kumppani osaakaan tukea, kuten pitäisi. Harva kuitenkaan ottaa ohjaksia käsiinsä edes siinä vaiheessa - etenkin miehet mieluummin katkeroituvat kuin kehittyvät.
Pikkusen olen eri mieltä tuosta rinnastuksesta, teinit yleensä ovat impulsiivisia ja koittavat kapinoida ympäristön odotuksia vastaan. Toisen idolisoiminen on myös teineille ominaista käytöstä; nähdään toinen pinkkien linssien läpi ja sivuutetaan ikävät puolet varsin kevyesti.
Miesten katkeroituminen taas johtuu huonommasta kyvystä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.
Kun puhutaan henkisestä iästä tulee aina mieleen joku vitun teini joka yrittää olla jotain mitä ei ole.
Oooho, onko henkisellä iälläkin numero / lukumäärä? Olen kuullut ja luullut, että se on merkki sisäisestä kasvusta, kehittymisestä, mielen puolen seestymisestä ja elämänkokemuksen ja -näkemyksen mukanaan tuomasta tiedosta ja varmuudesta. Eikä se missään olosuhteissa estä elämästä tätä päivää, menemästä ja katsomasta eteenpäin, tulevaisuuteen, vaan päinvastoin.
Lapsen asteelle jääminen estää henkistymistä ja ns. aikuisista liian moni on teiniksi taantunut. Se lukumääräinen ikä kun ei ole tae aikuisuudesta.
Vastaus: vaikea tietää onko, mutta keskustelun selkeyden kannalta numerot ovat täällä helpompia.
" Olen kuullut ja luullut, että se on merkki sisäisestä kasvusta, kehittymisestä, mielen puolen seestymisestä ja elämänkokemuksen ja -näkemyksen mukanaan tuomasta tiedosta ja varmuudesta. Eikä se missään olosuhteissa estä elämästä tätä päivää, menemästä ja katsomasta eteenpäin, tulevaisuuteen, vaan päinvastoin.
Lapsen asteelle jääminen estää henkistymistä ja ns. aikuisista liian moni on teiniksi taantunut. Se lukumääräinen ikä kun ei ole tae aikuisuudesta. "
Ei ole olemassa mitään henkistä kehitystä, valaistumista tai sisäistä kasvua.
Se on hevonpaskaa.
Jos on joku käsite tai ymmärrys jostakin niin voit saavuttaa sen saman NYT etkä vuosien päästä tai kokemusten kautta.
Näkemys syntyy tästä hetkestä jota jatkuvasti heijastelet jo koettuun ja mahdollisesti tulevaan koettavaa.
Se tapahtuu tässä ja NYT eikä ole mikään hemmetin matka kohti valaistumista.
Väität siis, että oikean aikuisen, elämänsä eläneen ja kokemuksia saaneen ymmärrys ja taju elämästä ja maailmasta on samanlainen kuin lapsen, joka on vasta matkansa alussa ja ilman tietoja ja kokemusta. Tooodella epäkyspää, mutta onneksi näytät tajuavan sen itsekin.
Idiootti.
"Väität siis..."
Mistä vedit tuon väitteen vi-tun idiootti?
Vastauksesi siis minulle on se että heität jonkun vasta-argumentin vanhuksen ja lapsen välillä?
Eikös me puhuta tässä kuitenkin aikuisista ihmisistä?
En tiennyt että tässä keskustelussa piti vertailla taaperoa ja keski-ikäisen henkistä kehitystä.
Valitsin nimimerkkini sen perusteella koska tämä "epäkypsä" on juuri niin roskaa kuin olla ja voi. Jos vähänkään katselet kyseisen termin merkitystä niin tajuat minkälaisessa sosiaalisessa ympäristössä se syntyy. Sehän kertoo suoraan siitä mitä toiset ihmiset toiselta odottavat ja kuinka toiset odottavat mitä "kypsän" ihmisen tulisi tehdä ja tuntea.
Väitän että noin täysi-ikäinen "aikuinen" voi tiedostaa maailmaa ihan yhtä hyvin kuin se elämää paljon kokenut ja nähnyt 70-vuotias.
Kyse on vain siitä saako hän mielensä pyöritettyä noiden käsitteiden ympärille ja onko hänellä riittävästi informaatiota ja käsitellä sekä samaistua toisten ihmisten kokemuksiin.
"Henkinen kehitys" on joko newage-hömppää tai sitten amerikkalaista markkinointivetoista-huuhaata, hyvin usein molempia.
Yeap, olet aivan oikeassa; sinä olet henkisesti epäkypsä idiootti.
olen 28 mutta tapailukokemusta naisista on vasta yksi kuukausi joten olen henkisesti varmaan samalla tasolla jonkun 15v kanssa.
Väitätkö siis että henkinen kasvu tai kasvamattomuus liittyy pelkästään miehen ja naisen väliseen suhteeseen? Muut elämänkokemukset ja -kolhut ei sitten sinulla vaikuta kasvuusi ihmisenä?
Naisen ja läheisyyden puute on niin kova etten pysty tällä hetkellä ajattelemaan mitään muuta.
Henkisesti tunnen olevani n. 14v, siinä iässä jossa muna jo seisoo, mutta ei vielä ole päästy tositoimiin.
Kronologinen ikä: 43
Henkinen ikä: laaja vaihteluväli, hetkittäisestä 3-4- vuotiaasta ylöspäin ainakin päälle kolmekymppiseksi
Fysiologinen ikä: kuusikymppisestä ylöspäin. Olen nyt raihnaisempi kuin äitini lähes kuusikymppisenä. Lyhyt elämä siis tiedossa.
Muistan tällaisen joskus kuulleeni, jälleen kerran, että ns. oikean iän voisi määritellä niin, että jos et tietäisi kuinka vanha olet niin minkä ikäisenä pitäisit itseäsi.
Peruskoulun luokkakokous olisi varmaankin hyvä tilanne selvittämään missä suhteessa ikäasiat ovat omaan ikäluokkaan nähden.
Missään nimessä ei, en menisi mistään hinnasta. En mennyt lukionkaan luokkakokoukseen. Ei minulla ole mitään yhteistä ikäisteni kanssa kuin vain ikä. Elämme ihan eri maailmoissa.
EI ole olemassa mitään "Henkistä ikää".
Totaalista hevon-paskaa.
Ihmisen olemuksen ja käytöksen perusteella päätellään kaikenlaista.
Esimerkiksi avioeron kokenut koetaan varmaan vanhemmaksi kuin ikisinkku.
Entäs jos avioeron kokenut on 22-vuotias bailaava miekkonen/naikkonen?
Aikuisuutena saatetaan pitää sitä että ihminen omistaa oman asunnon, auton jne. eli ulkoisia merkkejä.
Samalla kun tiettyjä päivittäisi rutiineja toistetaan sekä liikutaan vaikkapa tietynlaisessa sosiaalisessa ympyröissä niin syntyy kuva "aikuisesta ihmisestä".
Entäpä sitten urallaan menestyneiden henkinen kehitys?
Tämä lienee yksilöllistä, mutta väittäisin että urallaan kyynerpää-taktiikkaa harrastavat eivät ole henkisessä kehityksessä kovinkaan pitkällä. kilpailuhenkinen yhteiskunta on sellainen, jossa aito henkinen kasvu on vain haitaksi menestymiselle. Itse olen sitä mieltä, että henkisen kasvun voi ottaa teemaksi jo työvuosina eikä vasta eläkepäivinä.