Kelpaisiko ateistille

"Ateistithan eivät paljon piittaa millaisessa seurassa liikkuvat. Käy vaikka kuinka epämääräinen otus."

Juu. onhan meillä ateisteilla jopa kristittyjä ystäviä.

"Tämä kysymyshän ei ole tarkoitettu vain miespuolisille ateisteille, vaan kaikille. Kävisikö tämä kuvauksen ihminen teille esim. kaveriksi? "

Miksi ei kävisi, hänhän on selvästi nöytä ihminen joka on.....ihminen.

Mikä jottei.
Kavereihini kuuluu rovasti, jolle lasi hyvää konjamiinimehua kyllä saunan jälkeen maistuu (ja saunassa pari olutta). On tainnut Hänen Pyhyytensä poistua joskus ihan nakusillaan saunan ikkunasta ja palannut saunaan ravitsemustilan kautta, siellä (alkoholi?)juoman nautittuaan. Mitä sitäkään pahalla katsomaan. Vanha perinne.

Varo vain uskiksien seuraa. Ne juoksevat otis kaapin luo, jonka lasiovessa lukee
"Pakanan sattuessa, riko lasi" - ja sitten on Raamattu, jolla piestä.

Lasin takaa voi olla toisen Kristityn koti, mutta siellä on Raamattukin.

2000 vuotta, ihan suotta - olen tätä uskovaisteni perheilyä katsonut.

Olen hellari ja haluan jokeltaa siansaksaa. Sitten tekee mieli kaatua seljälleen. Kaikki muutkin seurassani olevat tekevät samoin. Lopuksi menemme kaffeelle ja siellä istuksiessamme tuomitsemme kaiken mitä mieleen tulee ja sitähän tulee. On niin hirveän kivaa olla parempi kuin muut.

Tuo ihminen luetteli vain huonoja puoliaan. Se kelpaisiko kaveriksi riippuu vähän muista asioista.

"Ateistit eivät paljon piittaa millaisessa seurassa liikkuvat."



Olen aina hyväksynyt seuraani kaikenlaisia ihmisiä, silloinkin kun en vielä ollut ateisti.Mitä rajua tuossa kuvauksessasi on?

Sulla on outo käsitys ateistista, jos epäilet, ettei tavallinen ihminen kelpaisi kaveriksi ateistille.
Vai ajatteletko että uskovaisuus on kaveruuden este? Tuskinpa kovin monelle on.

Ateisteilla ei edelleenkään ole mitään ateistista ohjekirjaa, kriteeristöä tai ateismin sisäistä käyttäytymiskoodia, miten ateistin kuuluu elämänsä järjestää. Siksi tällaiset kysymykset menevät yleensä ohi kohteen. Mutta sen sijaan monilla uskonnoilla on ymmärtääkseni sekä ohjekirja, kriteeristö että sisäinen käyttäytymiskoodi: ehkä siksi jotkut uskovat ajattelevat että kaikilla muillakin on jotain vastaavaa?

Eipä tuo kerro juuri mitään ihmisestä jos ihminen kuvittelee antaneensa elämänsä henkiolennolle ja olemaan sille kunniaksi. Kaarle Suuri teurasti Verdenissä tuhansia vääräuskoisia kristinuskoa levittäessään kun pyrki olemaan kunniaksi Raamatun Jumalalle.

Nainen joka antaa Jeesukselle mutta ei miehelleen ei voi minua kiinnostaa.

Teille uskoville kelpaa idoliksi moninkertainen murhamieskin eli uskovana en länkyttäisi.

"Ateistithan eivät paljon piittaa millaisessa seurassa liikkuvat"

Toisin sanoen tarkoitat, että ateistit ovat muita suvaitsevaisempia. Olen samaa mieltä.

Myötätunto kaikkia eläviä olentoja kohtaan on universaalia ja tärkeä osa mm. buddhalaisuutta, jossa ei myöskään ole mitään varsinaista uskonoppia.

Esimerkkisi tapauksessa enemmänkin tuolla uskoon hurahtaneella naisella voisi olla vaikeuksia tulla juttuun ateistin kanssa kuin päinvastoin!

Ehkä kelpaisi ehkä ei. Jos ihminen on mukava eikä käyttäydy rasittavasti niin saattaapi olla ystäväni, muutoin todennäköisesti ei. Elämässä törmää riittävästi rasittaviin tyyppeihin joten en niitä vapaa aikanani viitsi katsella. Saattaisi osua mustaan huumoriini missä yksi jos toinen toilailu aikansa naurattaa.