Tuossa oli toisessa ketjussa mgtow-juttua, joten kysytäänpä tasapuolisesti miehiltä kuin naisiltakin:
Oletteko miettineet edellytyksiä ja reunaehtoja, joilla haluaisitte tai suostuisitte naimisiin jonkun kanssa? Joillekin naimisiinmeno on uskonnollinen, joillekin taloudellinen juttu, ehkä jotain muutakin.
Omalla kohdallani joskus nuorempana olisin voinut moiseen liittoon suostua, mutta nyt ei tule enää kysymykseen: paljon hävittävää, vähän voitettavaa.
Oletteko miettineet edellytyksiä ja reunaehtoja, joilla haluaisitte tai suostuisitte naimisiin jonkun kanssa? Joillekin naimisiinmeno on uskonnollinen, joillekin taloudellinen juttu, ehkä jotain muutakin.
Omalla kohdallani joskus nuorempana olisin voinut moiseen liittoon suostua, mutta nyt ei tule enää kysymykseen: paljon hävittävää, vähän voitettavaa.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Tottakai voin mennä naimisiin jos nainen on nätti ja arvollinen kantamaan valkoista häämekkoa, siis neitsyt, ja tehdään täydellinen avioehto niin että se mikä on minun menohetkellä on minun sitten jatkossakin tapahtui mitä tahansa. Jos taas nainen on itse pilannut mahdollisuutensa päästä naimisiin jakamalla itseään holtittomasti ennen minua syyttäköön vain itseään siitä ettei pääsekään naimisiin, ei ole minun vika.
Avioehto? ehhehhee. Eihän sinulla ole muuta kuin kasa kalsareita.
On sitten sentään ne, tyypillisestihän kun naiset vie erossa ne kalsaritkin :D Niin ja pitää sen verran korjata ettei sentään ihan neitsyt tarvitse alttarille astellessa olla, riittää kun on neitsyt ensikertaa tavattaessa.
Onko sinulla itselläsi poikuus tallella, Ikisinkku? Jos ei ole, niin eikö ole vähän tekopyhää vaatia sitä tulevalta vaimolta?
Nyt olikin kysymys naimisiin menosta, kyllä minulle kohtuudella käytetty, siis sillä tavalla kohtuudella ettei ole liikaa sitä seksuaalihistoriaa, nainen muuten kelpaa ihan hyvin mutta jos noin iso juttu että naimisiin pitäisi mennä niin kai sen sitten pitäisi olla edes silloin tavattaessa neitsyt kun se häämekon valkea väri symboloi viattomuutta ja miehellähän hääpuku tyypillisesti on musta niin se kai se sitten symboloi mitään niin ei tarvitse ihan neitsyt olla kuitenkaan. Turha minua on syyttää kun enhän minä näita ole keksinyt mutta näillä mennään jos naimisiin mennään kun ne on tapana.
Repesin :D
"Miehen musta hääpuku symboloi..." aiaiai tää oli niin paras taas!
Hyvä että hauskutti mutta siinähän näytti tulleen kirjoitusvirhettäkin eli korjataan vielä:
"..mutta jos noin iso juttu että naimisiin pitäisi mennä niin kai sen sitten pitäisi olla edes silloin tavattaessa neitsyt kun se häämekon valkea väri symboloi viattomuutta ja miehellähän hääpuku tyypillisesti on musta niin se ei kai sitten symboloi mitään niin ei tarvitse ihan neitsyt olla kuitenkaan."
Ehkä tuossa asiassa miehet sentään on olleet kaukaa viisaita niin ettei tarvitse yrittää esittää jotain mikä ei ihan pidä paikkaansa, naisiltahan se viattoman esittäminen ilman tunnontuskia onnistuu vaikkei olisi tottakaan mutta miehistä se varmaan paistaisi kilometrien päähän huonoina tekohymyinä jos valkeassa puvussa yrittäisivät viatonta esittää.
Ne värit edustaa perinteitä. Pakastimet, pesukoneet ja sellaiset on valkoisia ja viihde-elektroniikka tummaa. Et niinkun on sitten roolitus selvä kummallekin.
Ja valkoista hääpukua on rahvaan keskuudessa käytetty vasta vajaa sata vuotta. Sitä ennen se oli yleensä musta pyhäkolttu.
Mutta ihmetyttää tuon Ikisinkun logiikka: naisen pitäisi antaa kallein aarteensa (niinkuin palstalla koskemattomuutta kutsutaan), mutta eron tullen Ikisinkku pitäisi reiluna sitä, ettei itse antaisi mitään omasta kalleimmasta aarteestaan (eli omaisuudestaan).
Sinänsä hiukan turha aihe pohtia, koska en usko, että IkisinkkuM koskaan mitään onnellista parisuhdetta saa, saatika että hän naimisiin asti pääsisi (syytkin ovat tulleet usein esille, mutta hän ei taida itse itsessään niitä huomata), mutta kunhan mietiskelin..
Minä siitä naisen aarteesta olen valmis sen parisuhteen aikana jo sen verran maksamaan että sen pitäisi kohtuudella riittää, kysy vaikka keneltä ukkomieheltä niin hintoihinsa tulee. Lähtökohtaisesti oletetaan ettei erota tarvitse niin silloinhan nainen ei myös menetä mitään mutta se avioehto täytyy olla ihan varotoimena, sen verran kyyniseksi sitä on naisten suhteen oppinut, en sitä haluaisi olla mutta tällaiseksi on naiset minut opettaneet.
Mitä se naimisiin meneminen edes muuttaa? Kukkaro ainakin kevenee niin perusteellisesti. Eikä paljoa naurata sitten kun tulee ero ja onkin maksanut ihan turhasta.
Minunkin kohtaloni kuitenkin lienee se, että jonkun käytetyn lutkan vien sinne alttarille jos edes ikinä naisen saan. HYH!
No mutta eihän se mikään kohtalo ole. Ajattelitko että jos saat käytetyn "lutkan" se on kuitenkin alttarille vietävä? Koska oletat että nainen haluaa vai koska itse haluat.
No lähinnä ajattelin, että kohtaloni tulee olemaan mahdollisimman iljettävä. Lutkan mukana tietysti tulee vakiovarusteena 4 lasta joilla kaikilla on eri isät ja pieniä värieroja.
Onhan se nainen varmaan alttarille hilattava jos sen meinaa itsellään pitää. Tosin eihän ne suhteet nykyään muutu sen kestävämmiksi vaikka naimisiin menisikin.
Ajattelit että pikku värisuoran äidillä on ottajia jonoksi asti, joten muiden matkaan lähtemistä on hidastettava papin aamenella.
Ei vaan lähinnä tarkoitin sitä, että se nainen vetää herneet perseeseen, ja lähtee ovet paukkuen jos sitä ei vie alttarille. Ainahan naiset haluavat nähdä sen oman rahallisen arvonsa.
Voi olla, että nainen vaatii häitä. Se on naisille sellainen prinsessaleikki.
Nainen saattaa ottaa ja lähetä, jos et suostu menemään naimisiin. Tai vihjailee sillä, että ottaa hatkat, jos et halua alttarille.
Onko oikeasti fiksua tehdä juridista sopimusta prinsessaleikki-ikään jääneen ihmisen kanssa? Mikä lienee häiden jälkeen seuraava asia jossa nainen ottaisi neuvotteluaseeksi lähtemisellä vihjailun. Tuolta tieltä ei ole paluuta.
En näe mitään syytä mennä naimisiin tai edes avoliittoon.
Ihan mielelläni menen naimisiin, jos mieluisa nainen vaan osuu kohdalle. Avioehdon haluan kuitenkin tehdä.
rakkauden takia aito rakkaus niin se on kunnia osoitus että toinen on se oikea ja ainoa jonka kanssa haluaa elää ja perustaa perheen harvoja viedään vihille sen oikean viedään ei muita
Haluan naimisiin ja en ymmärrä miksi ei voisi mennä naimisiin, jos kumppanista on varma. Ehdoton juttu ainakin, jos halutaan lapsia.
Avioehto on vaikeampi kysymys. Jotenkin näen sen sellaisena "en luota sinuun", miksi sitten halua edes kanssani elää, maailma on naisia täynnä.
Kieltämättä se avioehto on vähän semmoinen ettei sitä mielellään ottaisi puheeksi kun voisi toisen ajatella ottavan sen epäluottamuslauseena mutta toisaalta jos se toinen sitten vilpittömästi haluaa olla hyvä kumppani ja aikoo pysyä messissä niin eihän häntä sen ehdon sitten pitäisi haitatakaan ja jos se toinen kilahtaa ehdon vaatimisesta niin siinä vaiheessa kyllä pitäisi hälytyskellojen soida aika kovaa.
Myös naimisissakin ollessani luottaisin enemmän itseeni kuin naiseeni. Elämä on käytännössä minulle näin opettanut.
Mielestäni aviokumppanin kanssa pitäisi pystyä puhumaan melkein mistä vaan, ainakin nyt avioehdon kaltaisesta asiasta. Jos molemmat on tasapuolisen persaukisia, niin käytännön merkitystä ei ole. Voi sen tehdä myöhemminkin, jos maallisen mammonan haalimiseen panostetaan eri tavalla.
eikö avioehto tehdä ennen suhteen alkamista omistuksista ei suhteen aikana tehdyistä esim ostetaan yhdessä auto niin toinen vaatii avioehtoa sille tai yhdessä ostamaanne taloon tehdään esin keittiö remppa niin toinen vaatii koko asunnosta itselleen avioehtoa sellaisen heittäisin heti pihalle ja avioero tulisi heti voimaan
En ottaisi miestä, joka on venäläistä rulettia 50/50. Ennen naimisiin menoa kuitenkin asutaan yhdessä ja nähdään who is who. Miksi mennä naimisiin ajatuksella että erotaan.
Toki ymmärrän, että jotkut sen ehdottomasti haluavat, mutta omalla kohdallani olisi se vaikea kysymys. Niin kuin Ikisinkku M kirjoitti, joillakin hälytyskellot soisivat, jos toinen ei suostuisi, minulla hälytyskellot soisivat kun toinen ehdottaa...eli itse valmis lähtemään jossain vaiheessa. Itse en ehdottaisi avioehtoa, kai olen niitä typeriä ihmisiä jotka uskovat ikuiseen rakkauteen ja toisen ihmisen hyvyyteen.
Yksi näkökulma avioehtoon tai sen puuttumiseen: toinen vanhemmista haluaa jättää omaisuutensa lapsille, toinen jakaa vaikka jehovalaisille tms. Ilman avioehtoa jo jehovalaisille rahansa lahjoittanut saa puolison kuollessa puolet "yhteisestä omaisuudesta" eli tasinkona puolet kuolleen omaisuudesta ja lapsille jää toinen puoli. Leskeksi jäänyt ehtii vielä lahjoittaa osansa lahkolle, vaikka se kuolleen toive on ollut, että lapset olisivat etusijalla.
en ole perehtynyt tähän asiaa mutta jos heitän veivini niin vaimo saisi puolet omaisuudestani ja lapseni puolet jokainen tehköön sitten omaisuudella mitä tykkää ja toinen jos jää omaisuutta joskus niin lapset ja vaimo periköön mutta eläessä haluan nauttia vaimoni kanssa ja lasteni kanssa mutta lapset saa hankkia oman omaisuutensa ja minun ja vaimoni omaisuuden kanssa haluan nauttia vaimoni kanssa esim jos yhdessä vaimoni kanssa halutaan auttaa lapsia niin autetaan ja jos haluammekin ostaa esim auton niin auto ostetaan ja ajellaan vaimoni kanssa ja pussaillaan ja jos lapsille ei jää perintöä niin se on voi voi sitten mutta lapsilla pitäisi olla oma perhe
Rahat on tietysti omia, mutta ainakin itse haluaisin mahdolliselle tulevalle leskelleni ja lapsilleni jättää mahdollisuuksien mukaan kunnon perinnön.
No noinhan se on ja silloinhan jos molemmat olisikin tasapuolisen persaukisia ei se ehtokaan varmaan olisi tarpeen mutta juurikin tuo puheeksi ottaminen ehkä hankalampi jos itse on varakkaampi puolisko, jos olisi kyöyhempi niin silloinhan se olisi helppo puheeksi jotta toinen tietää etttei ole mitään vailla häneltä.
samoin on omat vanhemmat en halua että he kituuttavat ja ei nauti mistään jotta saisin perintöä vaan olen onnellinen jos he tuhlaisi tai ostelisi sitä mistä he tykkää ja olisivat onnellisia ja jos toinen kupsahtaa niin oman osuuteni annan toiselle vanhemmalleni hänen rahojaanhan ne on tai jos olisi omistuskämppä niin en vaadi koko omaisuutta itselleni ja ajaisin vanhempani pois jotta itse saisin muuttaa siihen tai myydä sen kyllä se on vanhempieni talo ja tehköön mitä tykkää minulle jää mitä jää pääasia että vanhempani ovat onnellisia
Eihän asia ole välttämättä joko tai ei! On ihan realistisesti mahdollista elää aineellisesti tyydyttävää elämää ja jättää lisäksi huomattava perintö.
asia on eri jos on sellaiset tulot että ei pysty enään tuhlaamaan sitä ja kaikkea on ja kaikkea ostelee silti ja silti rahaa jää ja on pakko sijoittaa niitä ja sijoituksista tulee lisää rahaa rahaa tulee liikaa ja ongelmaksi asti ei pysty enään sijoittelemaankaan niitä sitten asia on eri
Tuo onkin siinä suhteessa hankalampi että perintöverot joudut joka tapauksessa maksamaan vaikkei kuolinpesää jaettaisikaan ja jos sitten vielä annat oman osasi eloon jääneelle joutuisi hän siitä maksamaan mittavat lahjaverot. Leskellä säilyy asumisoikus talossa niin et sitä saisikaan välttämättä myytyä vaikka haluaisit, toki se jossain vaiheessa kannattaaa myydä ja sen toisen vanhemman muuttaa sitten johonkin helpompaan asumiseen.
Ei ole ihan helppoja kysymyksiä perinnöt. Vanhempani elävät, mutta mieluusti en tällaisia asioita ota esille. Mutta lienee järkevää ottaa puheeksi, vaikka ei niin helppoa olisikaan. Mahdollisen seuraavan sukupolven ja lesken suhteen haluan järjestää asiat heidän kannaltaan hyvin minun mahdollisen heitä ennen tapahtuvan poismenoni tapahtuessa.
Eihän ne ole juu ja vaikeita voi olla esim. noissa uusioperheissä mitä nykyään on paljon niin siksikin minusta se avioehto omat erilliset tilit molemmilla olisi hyvä lähtökohta koska se selkeyttää asioita varmaan aikapaljonkin siinä tilanteessa ja sittenhän voi kuitenkin vaikkapa testamentillä määrätä niitä omiaan toiselle annettavaksi jos haluaa.
"Avioehto on vaikeampi kysymys. Jotenkin näen sen sellaisena "en luota sinuun", miksi sitten halua edes kanssani elää, maailma on naisia täynnä. "
Epäromanttinen fakta on että moni avioliitto päättyy eroon. Otetaanhan ei lakisääteisiä vakuutuksiakin, vaikka onnettomuuden sattuminen on tilastollisesti jopa epätodennäköisempää kuin avioero.
minusta naimisiin mennään rakkaudesta ei rahan takia ei minua kiinnosta toisen omaisuus jos toinen omistaa jotakin niin tehdään avioehto jos toisella on entuudestaan omakoti talo niin en minä siihen halua asumaan se on toisen sinkkukoti tai exän kanssa hankittu enkä minäkään vaadi luokseni muuttamaan vaan sitten etsitään yhteinen yhdessä hommattu vuokrakoti se on kummankin tuleva koti ja yhdessä hommataan uusia asioita kotiin ja jos ero tulee niin yhdessä hommatut asiat puoliksi ja ne asiat tulee sitten sinkkukotiin ja uuden kanssa hommataan taas yhdessä uusia asioita jotka on yhdessä hankittu ei uuden tarvitse nukkua exän vanhalla patjalla tai hikinen entinen sohva vaan siitä luovutaan heti ja jos ei ole rahaa niin sitten alkuunsa tehdään kompromissi mutta heti kun on varaa niin uusi yhteinen sohva hommataan
Rakkaudesta itsekin naisin, mutta ei se sinänsä minua haittaa jos vaimo sattuu olemaan rikaskin. Avioliitto on samalla myös talous- ja rahaliitto, vaikka asian ei mielletäkään olevan niin.
Teologian tohtorin Juha Ahvion esitelmä Hyvinkään kirkossa avioliitosta ja sen merkityksestä niin yksilölle kuin yhteiskunnalle ja mitä seurauksia on ollut avioliiton arvon vähentymisellä ihan yhteiskunnallisestikin. Kannattaa katsoa.
http://www.youtube.com/watch?v=JWzduyo5S9c
Naimisiin meno ei ole koskaan ollut mulle SE juttu. Muistan kun kaverit pienenä leikki hääleikkejä ja teininä suunnittelivat jo etukäteen millaiset hääpuvut jne. niillä tulee olemaan. Itse en koskaan oikein osannut osallistua siihen juttuun.
Pari kertaa on kosittu, mutta olen kieltäytynyt. En ole kokenut, että niistä jutuista olisi ollut avioliittoon asti.
Avioehto on sanomattakin selvää.
-Lähelle sama ikä
-Ei lapsia ennestään
-Lähtökohtaisesti jo haluaisi kanssani naimisiin
-Avioehto
Ei tuu muuta mieleen, eiköhän tossakin oo jo ihan tarpeeksi haastetta.
"Oletteko miettineet edellytyksiä ja reunaehtoja, joilla haluaisitte tai suostuisitte naimisiin jonkun kanssa?"
Ehtona tahdon-sanaan on se, että rakkaus on aidosti molemmin puolista ja kummatkin sitoutuvat elämään loppuelämän yhdessä.
Kirkkohäistä en välittäisi. Maistraatti riittää. En haluaisi olla sadan ihmisen tuijoteltavana koko päivää ja tuhlata kaikkia säästöjä siihen epämiellyttävään tunteeseen, kun ei huomion keskipisteenä olo kiinnosta. Lähimmät ihmiset todistamaan ne tahdon-sanat ja pienimuotoinen hääjuhla jossain.
Mutta jos se miehelle hyvin tärkeää olisi, niin uskon että pystyisin kirkkohäätkin ja isommat juhlat pitämään. Onpahan joku jonka kättä puristaa koko sen ajan.
Joopa, kustannuspuolihan siinä olisi yksi turhake jos kovin isot häät järjestäisi, kuutisen tonttua näyttäisi keskimäärin kustantavan:
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288533211592.html
Luulisin että helpointa kaikille olisi semmoinen että hääpari menee tuolla kuudella tonnilla jonnekin Las Vegasiin ja siellä salaa pikanaimisiin, virallistaa sitten vain Suomessa ja jälkeenpäin vasta ilmoittelee sukulaisille mitä tuli tehtyä niin kaikki ovat tyytyväisiä kun ei tarvinnut hankkia turhia lahjoja ja tietävät että pari teki hyvän ja ikimuistoisen reissun säästyneillä rahoilla.
Jos suku sitten olisi vaatimassa hienojakin juhlia, niin tilinumero tekstiviestillä vaan. Sillä mitä kertyy niin järjestetään.
Minä ainakin mielummin viettäisin pienen juhlan perheen ja lähimpien ystävien kesken ja miehen kanssa lähtisin vaikka ulkomaille häämatkaa viettämään ihan kahdestaan. Minähän en kymmentä tonnia pistä siihen että joku enon tädin lapsenlapsi saa tulla kermakakkua syömään!
Tuo olisi ihan hyvä niin varmaan vaatimukset pysyisi kohtuudessa itsekullakin. Parempi kuin se nykyään suosittu tapa että lähetellään valmiita lahjatoiveita kun sekin minusta vähän niin kuin kerjäämistä ja vähentää lahjan antajaltakin iloa kun on ikäänkuin tilaus ja varmaan loppupelissä sukukin sitä tyytyväisempi mitä vähemmällä höösäämisellä pääsee. Niillekin mukava kun ei tarvitsisi lahjoja miettiä jos häät olisi jo pidetty kun niistä kuulisivat eikä kukaan loukkaantuisi kun ei muitakaan ollut kutsuttu, voisihan niille kaikille sitten jonkun videon lähettää itse tapahtumasta.
Kyllähän ainakin omalla kohdallani keskenään olisi naimisiin mennessä sulassa sovussa keskenään niin rakkaus, uskonnollis-kulttuurinen perintö ja keskinäinen taloudellinen turva. Samalla se tarkoittaisi myös sitä, että saisi järjestää bileet ja pääsisi häämatkalle. Kokisi omat polttarit ja tuntisi samaistuvansa isoon osaan suomalaisia. Siis niihin suomalaisiin, jotka ovat naimisissa tai ainakin ovat joskus olleet.
Pieni vivahde-ero havaittavissa m ja n välillä.
Miesten ehdot liittyy naiseen kun taas naisten ehdot suhteen laatuun. Voi johtua siitä, että toisilla on enemmän kokemusta suhteista.
Minusta yllättävää miten paljon sinkut pitävät avioliittoa tavoitetilana.
Itse en ole koskaan haaveillut naimisiin menosta mutta en ole henkeen ja vereen sitä vastaankaan. Jos olisin ollut jo hyvän aikaa vakaassa, onnellisessa parisuhteessa hyvän miehen kanssa joka välttämättä haluaisi naimisiin niin ehtoinani olisi avioehto, siviilivihkiminen eikä missään nimessä mitään isoja prinsessahäitä. Siinäpä se.
Pitää olla kaunis että voi järjestää prinsessahäät.
Ei prinsessahäät vaadi kaunista morsianta vaan "prinsessamaisen", ei ainakaan tänä päivänä täällä ylipainoisten valtakunnassa.
Voisin mennä naimisiin jos löytäisin kunnon miehen. Itse en laittaisi avioehtoa ehdoksi, en vaikka olisin varakkaampi kuin mieheni...joten lienee kai enemmän uskonnollinen juttu tuo avioliitto omalla kohdalla. Pienet kivat häät läheisimmille ystäville olisi kiva.