Uhkaavien uhkien uhkaamat
Maria Syvälä
Se, joka luopuu lähtökohtaisesta vapaudestaan saadakseen hieman väliaikaista turvallisuutta, ei ansaitse kumpaakaan”, sanoi Benjamin Franklin, yksi Yhdysvaltain vallankumousjohtajista 1700-luvulla.
Nettipoliisi Jarno Saarinen taas uskoo korkean yksityisyyden suojan heikentävän turvallisuutta: ”Onko oikein, että tavalliset ihmiset joutuvat kärsimään vain, jotta häiriköiden oikeudet ovat maksimaaliset?”
Poliisin laajennetut valtaoikeudet, uusi havaintotietojen rekisteri ja rikoksista epäiltyjen ääninäytteiden kerääminen kertovat tehostetusta valvonnasta, varautumisesta pahimpaan.
Liian harva kysyy, onko järjestäytynyttä rikollisuutta suurempi uhka virkamieskunta, joka on saanut tarpeettoman laajat ja kontrolloimattomat valtaoikeudet häiriköidä tavallisten veronmaksajien elämää.
Turvallisuuden ja kuvitteellisten uhkakuvien nimissä tietosuojaa kavennetaan, vaikka kansalaisista koottuihin rekistereihin on jo päätynyt väärää tietoa, mikä puolestaan on leimannut epäilyttäviksi monia, myös lapsia. Virheellisten kirjausten tutkinta ja oikaisu on usein käytännössä mahdotonta.
Tarkkailuyhteiskunnassa ihmisestä tulee paperi-ihminen, koska elämänkohtalot ratkeavat lähinnä asiakirjojen perusteella, siellä jossakin. Perhepolitiikka on pahimmillaan paperia paperin perään, sitä, että hallinto-oikeuden tuomarit hyväksyvät varmuuden vuoksi huostaanottoja, joissa vakavan vaaran näytöksi on esitetty epämääräisiä uhkakuvaoletuksia: ”Lapsen normaalia kehitystä mahdollisesti uhkaavia tekijöitä ei voida täysin poissulkea.”
Poliisin lisäksi opetus-, sosiaali- ja terveydenhoitoaloja kuormitetaan hallinnollisilla lisätöillä ja tietojärjestelmäuudistuksilla niin, että käytännön työ kärsii. Ihmisen aidon kohtaamisen ja kuulemisen sijaan lähimmäisistä välittämistä kutsutaan ”välittämisen koodiksi” ja lasten suojelemiseksi ehdotetaan ”hiljaisten signaalien varastokirjanpitoa”.
Nuorista tehdään ”huoliliputuksia” tietokantaan, minkä jälkeen järjestelmästä esiin seulottu mahdollinen syrjäytyjä ohjataan avun piiriin – jos ohjataan. Perhesurmien ehkäisyksi laaditaan opaskirjoja, joista voi etsiä väkivallan ennusmerkkejä ja tunnistamisohjeita. Niiden pohjalta ammattilainen saa kohdistaa haluamiaan toimenpiteitä kartoittamiinsa riskiryhmiin – myös aivan vääriin ihmisiin.
Kontrollipolitiikka kiristyy, vaikka teini-ikäisten oireilu ei ole lisääntynyt, henkirikokset ja perhesurmat ovat vähentyneet eikä potentiaaliselta terroristilta takavarikoitu vesipullo ole räjähtänyt lentokentän turvatarkastusjonon viereisessä roskakorissa.
Miksi uhkasta on tullut fakta? Koska pelon teatteri ruokkii turvabisnestä, työllistää ja parantaa liikevoittoa. Ja turvaahan me janoamme – jotakin, jota ei ole olemassakaan. Elämä itsessään on täynnä riskejä, uhkia, kaaosta, pelkoa ja taistelua.
Joten seuraavan kerran kun joku puhuu kuvitteellisista uhkakuvista, muista, ettei meitä tosiasiassa uhkaa mikään sen enempää kuin aiemminkaan. Ehkä uhkia on jopa vähemmän.
Paitsi paperilla.
Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija.
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/uhkaavien-uhkien-uhkaamat/1809362
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/suunnaton-huoli-helmin-sukista/1898665
Uhkaavien uhkien uhkaamat
3
<50
Vastaukset
- Uhka vai vaara
Uhka vai välitön vaara?
Sirpa Pursiainen (HS 2.10.2014) on huolissaan siitä, että sosiaalityöntekijät menettävät valtaansa nyt, kun sosiaalihuollon lainsäädäntö uudistetaan. Tulkitsen niin, että lainsäätäjä haluaa parantaa suomalaisten mahdollisuutta saada konkreettisia palveluita silkan hallitsemisen sijaan.
Pursiainen ottaa kantaa ammattikuntansa saavuttamien etujen puolesta:
Lapsen kiireellisen huostaanoton kriteeriksi on lakiluonnoksessa esitetty lauseketta "kun huostaanoton edellytykset täyttyisivät ja lapsi olisi välittömässä vaarassa tai kun lapsen kiireellinen huostaanotto on muutoin välttämätön rajoitusten vuoksi".
Pursiainen on siis kauhuissaan siitä, että sosiaalityöntekijöiden pitäisi tunnistaa välitön vaara. Mitä ylipäätänsä sitten voidaan tunnistaa, jollei juuri välitön vaara? Eikö juuri sen tunnistaminen ole pitänyt ihmiskunnan hengissä? Taito lienee ihan primitiivisintä osaamista. Lainsäätäjä vaatii nyt tällä uudella linjauksella lastensuojelulta havainnointia. Lailla halutaan torjua arvailu ja ylitulkinta. Niitä nimitetään höperehtimiseksi muilla hallinnonaloilla, mutta lastensuojelussa ammattilaiset saavat rakentaa aavistuksillaan ja subjektiivisella kutinallaan hohdokkaimmat argumenttinsa.
Nykyinen lastensuojelulaki (40§) puhuu välittömän vaaran sijaan uhasta, joka vakavasti vaarantaa lasta. Pursiainen haluaa pysyä tuossa muotoilussa, uhassa.
Pursiainen siis tunnistaa uhan, mutta ei välitöntä vaaraa, jota uusi laki edellyttäisi huostaanotolta. Jos matkustaja jää pois bussista pysäkillä, muu liikenne aiheuttaa uhan. Mutta jos matkustaja poistuukin liikkuvasta bussista, hän on välittömässä vaarassa. Se on estettävä.
Lainsäätäjä on väsynyt siihen, että sosiaalityöntekijät (joille meillä Suomessa päätös huostaanotosta kuuluu) ovat poimineet lastensuojelulain pykälästä 40 työkalukseen "uhan" käsitteen, kun sama lause jatkuu sanoilla "vakavasti vaarantaa". Kuntien sosiaalitoimet katsovat, että pelkkä uhka riittää. Sitä ei pohdita minkä nimisen ja kuinka suuren vaaran kyseinen uhka aiheuttaa. Myös "uhka" saa olla ihan mikä tahansa määrittelemätön aavistus. Käytännössä sitä ei tarvitse määritellä suomalaisten asiakaspapereissa, kun kiireellinen huostaanotto (eli kiireellinen sijoitus) tehdään. Uhka saa olla... no, ihan jotain vain.
Lainsäätäjä ilmeisesti kokeilee nyt, että löytyisikö "välittömän vaaran" kirjaamiseen paremmin sanoja. Välittömän vaaran oletetaan olevan jotain täsmällisempää kuin jossain lymyävä uhka, jota sosiaalityöntekijä ei osaa määritellä. Väitän, että lastensuojelun hoipertelevat kirjaukset suomalaisten asiakaspapereissa ovat suurempi ongelma kuin ääneen vielä myönnetään.
Uhka on jotain, joka ei ole realisoitunut.
Lastensuojelu nappaa lapsen kiireellisesti huostaan, "tutkiakseen uhkaa".
Sirpa Pursiainen huomauttaa, että kiireellinen huostaanotto on keino saada näyttöä uhasta. Ai että millä tavoin? Eikö uhan poistotalkoissa syntyisi itse uhastakin tietoa? Uhkaa voidaan poistaa vain avohuollon tukitoimin (eli antamalla ihmisille apua), mutta siihen lastensuojelu ei ryhdy.
"Uhan" poistaminen lastensuojelulaista voi olla julkishallintomme viimeinen yritys pyristellä kohti hallintoa, jossa päätöksiä perustellaan järkevästi. Jos uhan annetaan jäädä lastensuojelulakiin, kansalaisia aletaan hallita ennustamisen ja kategorisoinnin avulla myös muualla hallinnossa. Tästä ajattelutavasta on varmasti jo näyttöä.
Kun sosiaalityöntekijän työvälineenä on "uhka", viranhaltijasta tulee ylivirittynyt, hänen katseensa on kohdistunut ihan väärään asiaan, eikä kuntalainen saa hänelle sopivaa ja kuuluvaa palvelua, vaan sen väärän palvelun.
Tällaista ylivirittyneisyyttä sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistus yrittänee poistaa.
http://www.lokakuunliike.com/kaisa-ruokamon-blogi/uhka-vai-valiton-vaara - uhka tuo rahaa
Kuvitellut uhat tuovat täystyöllisyyden ja rajoittamattomasti valtaa
Kuvitellut uhat tuovat täystyöllisyyden ja rajoittamattomasti valtaa
Uhkateollisuus asettaa lopulta meidät ihmiset toisiamme vastaan. Meidät aletaan nähdä uhkina toisillemme. Uhilla pelottelu ei rakenna yhteisöllisyyttä. Toki yhteinen uhka myös yhdistää, kuten esimerkiksi lastensuojelussa nähdään; viranomainen tiivistää muurinsa kuntalaisia vastaan ja ärsyyntyneet kansalaiset miettivät yhdessä, että mitähän se byrokraatti seuraavaksi keksii...
Ei tutkita vaan lavastetaan uhkaa
"Lastensuojelu nappaa lapsen kiireellisesti huostaan, "tutkiakseen uhkaa"." Toki on tapauksia, joissa lapsi on oikeassa välittömässä vaarassa ja sijoituspäätös on oikea. Mutta yhä useammin työntekijöillä ei ole mitään todisteita vaarasta, ainoastaan huoli mahdollisesta sellaisesta.
Väitän, että kiireellisen huostaanoton aikana yhä useammin lavastetaan uhka , ei tutkita sitä. Sosiaalityöntekijöiden on saatava sijoituspäätöksensä näyttämään oikeutetulta. Päätöksen oikeuttava uhka taatusti löydetään ainakin paperille, oli sitä tai ei.
Ja väittämien oikeellisuuttahan kukaan ei tutki. Kuten ei myöskään lapsen tai perheen kokemusta tai näkemystä, menettelytapojen oikeellisuutta tai sijoituksen vaikutuksia.
Koska sosiaalitoimi ei ikinä myönnä , pahoittele tai hyvitä virheitään, puolustusstrategiaksi valitaan uusi väärä päätös valheisiin perustuvan korttitalon pystyssäpitämiseksi eli yritetään muuttaa kiireellinen sijoitus pysyväksi huostaanotoksi, jota ei lopeteta ennenkuin lapsi täyttää 18v. Ei tarvitse ihmetellä, miksi huostaanotot lisääntyvät vaikka teini-ikäisten päihteily , rikollisuus tai muu oireilu ei ole lisääntynyt ja henkirikokset ja perhesurmat ovat vähentyneet.
Epärehellinen toiminta kiireen syy
Sosiaalityöntekijöiden ajan tärvääntyminen uhan lavastamiseen oman kyseenalaisen päätöksen tueksi selittää myös LSKL:n tutkimustuloksen , jonka mukaan "Valtaosa kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti. "
Sosiaalityöntekijöiden aika siis haaskaantuu oman toiminnan oikeuttamiseen uhkaa lavastamalla. Tähän lavastustoimintaan otetaan avuksi kaikki mahdolliset yhteistyökumppanit, joille syydetään valheellisia ennakkotietoja ja joilta ostetaan tutkimuksia ja lausuntoja toinen toisensa perään. Mitä virheellisempi sijoituspäätös, sitä useampia tutkimuksia ja lausuntoja pitää tilata kunnes joku taho kirjoittaa sosiaalityöntekijän näkemystä ja toimintaa tukevan lausunnon.
Tämä käytäntö herättää perheissä kummastusta ja suuttumusta huolen syiden vaihtuessa jatkuvasti. Kun oletetusta päihdeongelman aiheuttamasta uhasta ei löydy näyttöä yritetään mielenterveysdiagnoosia ja jos sitäkään ei saada tulee passitus ensi- ja turvakotiin tai perhekuntoutukseen, jossa sosiaalitoimen maksusitoumuksista riippuva yhteistyökumppani löytää aina vähintään "vuorovaikutuksen häiriön", "rajattomuutta" tai "kasvatuksellisia ristiriitoja", jos ei muuten niin lapsia kuulustelemalla ja näiden sanomisia väärentämällä. Sosiaalityöntekijöiden asiakirjoissa tätä on kommentoitu näin: "Perhetyötä tehneet sosiaaliohjaajat ovat sanoittaneet lapsille äidin vointia."
Ei ihme, että työssä on niin kiire, maine on hukassa ja budjetti ylittyy joka vuosi. Tai että kymmenet tuhannet köyhät nuoret mielummin katoavat kaikista rekistereistä kuin menevät sosiaalitoimen asiakkaaksi.- sijaishuollon etu
Pöpilään passitus vaikeutuu
Ainakin nuoren toimittaminen psykiatriselle sijoituksen perustelemiseksi poistuu sosiaalitoimen lavastusvalikosta: "Nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoidossa on lokakuun alussa siirrytty uuteen lähetekäytäntöön. Aiemmin lähetteitä saivat lääkärin lisäksi kirjoittaa muun muassa kouluterveydenhoitaja, kuraattori, koulupsykologi, sosiaalityöntekijä, nuorisotyöntekijä tai sosiaaliohjaaja. Nyt vaaditaan aina lääkärin lähete, kuten käytäntö on ollut lastenpsykiatriassa ja aikuispsykiatriassa."
Riski ja uhka
Riskienhallintaa ammatikseen tekevät määrittelevät uhan ja riskin seuraavasti: uhka = aikomus x kyky riski = todennäköisyys x vaikutus tuo x on kertomerkki ja pitää lukea loogisesti "ja".
Eli uhka on silloin kun jollain on kyky tehdä jotain pahaa JA hänellä on siihen myös aikomus. Pelkkä kyky ei siis riitä uhkaan. Riski taas perustuu tutkittuun tietoon. Esimerkiksi autoissa voidaan sanoa, että alle 5 mm talvirenkaiden kulutuspintaa tilastojen valossa lisää todennäköisyyttä joutua vesiliirtoon loskaisella tiellä ja siten onnettomuuteen. Yksittäisellä tiellä sattunut ulosajo ei ole niin vaikuttava kuin ulosajo moottoritiellä keskialueen halki vastaantulevien kaistalle. Vaikka rengas olisi vielä ihan hyvä syrjätiellä, kulutuspinnat täytyy arvioida villkaiden moottoriteiden perusteella, koska vaikutus on yhtä aikaa voimassa eli JA.
Ammattimaiselle riskienhallinnalle uhka-analyysit ovat hyvä työkalu arvioitaessa mahdollisia riskejä. Mutta riskienhallinta on huomattavasti teknisempää ja tilastoihin perustuvampaa kuin epämääräinen käsitys jonkun pahaa aikovan pahoista tarkoituksista.
Uhka-analyysi ei epämääräisyytensä vuoksi sovellu suoraan yksittäiseen tapaukseen. Pahan tarkoituksen tulee olla selkeästi jo todennettavissa esim. uhkauksena, jotta se on arvoitavissa todennäköisyytenä ja vaikuttavuutena.
Häiriö- orientoitunut löytää aina omat toimensa oikeuttavan häiriön
Tunnevaltaisen huolen takia lapseen kohdistuu uhka, jota ei kuitenkaan välttämättä ole olemassa. Perhe joutuu TARKKAILUN alaiseksi, ja varsinkin lasta tarkkaillaan ja tutkitaan kaikin tavoin. Kukaan ei ole tottunut olemaan koko ajan tarkkailtavana, niin varmasti jokainen tekee jotain mitä voi epäillä. Ja epäily muuttuu helposti totuudeksi, koska koko tutkimus perustuu tunteisiin. Tämän jälkeen vanhemmat ovat aivan kuutamolla koko asiasta. Puolustuskyvytön on helppo nujertaa ja näin saadaan taas yksi lapsi sijoitukseen.
Avohuollon tukitoimi=uhan lavastustoimi
"Sirpa Pursiainen huomauttaa, että kiireellinen huostaanotto on keino saada näyttöä uhasta.Kun sosiaalityöntekijän työvälineenä on "uhka", viranhaltijasta tulee ylivirittynyt, hänen katseensa on kohdistunut ihan väärään asiaan, eikä kuntalainen saa hänelle sopivaa ja kuuluvaa palvelua, vaan sen väärän palvelun."
Juuri näin. Sosiaalityöntekijöiden tarve hakea näyttöä olettamalleen uhalle johtaa paitsi laittomiin vapaudenriistoihin myös niitä oikeuttamaan pyrkivien epätieteellisten, tulkinnanvaraisten ja häiriö-orientoituneiden asiakasta auttamattomien arviointien, riskianalyysien ja seulausten suosimiseen.
Näitä viranomaislähtöisiä ja tarkoitushakuisia uhan etsimis- ja lavastustoimia kutsutaan turhaan avohuollon tukitoimiksi. Oikeampi ilmaisu olisi juuri uhan lavastustoimi.
Tätä lavastustoimintaa olisi helppo tutkia selvittämällä kuinka moni koulunkäyntiavustajaa, erityislapsen tukea, tarveharkintaista toimeentulotukea tai kotiapua hakemaan tullut on pakotettu ottamaan perhetyöntekijä, mielenterveys- tai päihdeseula, vanhemmuudenarviointi tai laitoseristys ensi- ja turvakodissa. Sijoituksiin ja niitä pohjustaviin viranomaislähtöisiin ja turhiin tukitoimiksi nimettyihin kontrollitoimiin kunnissa riittää loputtomasti rahaa. Asiakkaiden tarpeenmukaiseen tukeen rahaa ei väitetä olevan.
Laittomuuksia ja sijaishuollon edunvalvontaa- suurella sydämmellä
Hirveintä on, että noita uhan etsintätoimia tekevät sijaisbisnekseen yhteydessä olevat tahot. Näyttöä löytyy varmasti aina! Arviointitoiminnasta onkin tullut sijaishuollon asiakashankintaa.
Tarkoitus on pudottaa asiakas kerralla maahan, saada tälle ongelmaisen tai uhkaavan status, joka oikeuttaa kovenevat kontrollitoimet ja vie mahdollisuuden vaatia normaalia oikeusturvaa. Tuo suurella sydämmellä tarkoittaa käytännössä valvomatonta sijaishuoltobisneksen edunvalvontaa, jonka vetojuhdiksi itsensä ovat valjastuttaneet kokoomus- ja kepupoliitikkojen, lastensuojelujärjestöjen ja kunnallisen lastensuojelun lisäksi myös THL ja STM. http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 292394
Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3702002M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti181494Pelkään suunnattomasti
Että olet toiseen ihastunut. Se on lähes sietämätön ajatus koska koen että meidän tilanne on auki, selvittämättä. Eikä k52892Parempi suorituskyky Urheiluharrastajien suosimasta lisäravinteesta hyötyisivät todennäköisesti kaik
Parempi suorituskyky Urheiluharrastajien suosimasta lisäravinteesta hyötyisivät todennäköisesti kaikki muutkin. Se on ed10871Mies, etko ole miettinyt
että voit menettää yhteytemme ja minut lopullisesti, jos et tee mitään?52783- 54711
- 18710
- 25689
- 135623