Parisuhteen löytämiseks pitäis kamikazemaisesti varmaanki lähestymään naisia ja ehdottaa tapaamista tai numeroa pyytää?
Menettekö sinkut vuodessa kertaakaan tai muutaman kerran tän mukavuusalueen ulkopuolelle?:)
Menettekö sinkut vuodessa kertaakaan tai muutaman kerran tän mukavuusalueen ulkopuolelle?:)
Vastaukset 21
Vanhimmat
En.
En tietenkään. Saattaisin joutua jättämään tämän mukavan palstan.
En. Tuollaisesta kamikaze lähestymisestä seuraisi vaan itsetunnon romahdus, katkeruus ja sen jälkeen olisikin valmis viettämään loppuelämänsä tällä palstalla haukkumassa naisia.
Menen kyllä mukavuusalueen ulkopuolelle jo silloin kun menen baariin ja yritän päästä juttelemaan naisille. Mutta itsesuojeluvaiston kautta olen jo oppinut että kun pakit häämöttää, on paras vain suosiolla perääntyä ja säästää edes hieman itsetunnon rippeitä.
Haittapuolena tietysti että tuolla lähestymistavalla voi menettää sen jonkun hieman paremman naisen, joka kuitenkin olisi valmis tutustumaan jos vain olisi riittävän itsevarman sinnikäs. Vain ne helpot naiset jäävät jäljelle, ne joita ei itse halua.
Millainen on parempi nainen ja millainen on helppo nainen? Miten sen helpon naisen tunnistaa?
En mene enää. Ennen yritin jutella naisille, mutta huonolla menestyksellä. Nykyään jos olen missään tekemisissä naisten kanssa niin välissä on tietokone ja vähintään 100km.
Joo. Niin se on tehtävä. Siinä on riskinsä, koska voi suurella todennäköisyydellä tulla pakit.
Kyse onkin siitä, miten ihminen suhtautuu pakkeihin. Vetääkö herneen nenään? Vai siirtyykö vaivattomasti yrittämään seuraavaa?
Siksi naiset eivät juuri tee aloitteita. On riski saada pakit, ja moinen nöyryytys heikentää ennestäänkin heikkoa itsetuntoa. Naisilla (ainakin hyvillä) on se etu puolellaan, että miehet tekevät heille aloitteet.
Koska aloitteen teko kuuluu miehelle. Kukaan kunnon mies ei halua tyrkkyä naista.
Kyllä vain.
Aika paljonkin, etenkin PUA-uralla ja kun huomasin että tuo sargaaminen on epäpalkitsevasta, aina hermoja raastavan tehottomaan toimintaa, olen ottanut uuden linjan asian suhteen.
Lähestyn huomattavasti vähemmän, mutta paljon tehokkaammin.
Joten tässä on se hyvä uutinen palstan sinkuille, että jos meinaatte lähestyä tai olla aloitteellisia, on parempi yks kunnolla tehty kuin sata sargausta.
Ajatus taas siitä että mukavuusalue automaattisesti kasvaisi kun teet monialähestymisiä ei pidä paikkaansa, päinvastoin, useat torjunnat romuttavat sinut henkisesti.
Itseluottamus_kasvaa_onnistumisista.
Ja jos ei yritä, ei voi koskaan onnistuakaan.
Mutta ilman itseluottamusta ei voi onnistua.
Tossa se onkin se homma juju... tasapainoilu yrittämisen ja ei yrittämisen välillä.
Pitää yrittää tarpeeksi ja oikeilla hetkillä.
Väärillä hetkillä, ja vääriä naisia, EI pidä yrittää.
Ja pitää kestää niitä pakkeja ainakin se 10x määrä verrattuna onnistumisiin (ainakin oman kokemuksen mukaan, tuo onnistumisprosentti varmasti vaihtelee miehen ulkonäön ja ominaisuuksien mukaan).
Jos onnistumisten määrä olisi lähelläkään noita pakkien määrää, niin sitähän olisi jo suhteessa, right? Kun ei ole suhteessa, niin sepä kertoo lähinnä siitä että on kertynyt käytännössä ainoastaan niitä pakkeja tai ei ole yrittänyt tarpeeksi.
Jos yrittää myös noilla väärillä hetkillä ja vääriä kohteita, niin silloin ei ole mitään mahdollisuuksia minkäänlaiseen itseluottamuksen säilyttämiseen. Kenenkään ego ei kestäisi sitä että kerää ne 50 pakkia ennen ensimmäistäkään onnistumista. Ainoa keino siihen olisi jatkuva itsensä turruttaminen alkoholilla, lääkkeillä tai huumeilla, niin ettei edes muistaisi saaneensa niitä pakkeja. (Tätä alkoholilla turruttamista siellä baareissa kyllä selvästi harrastetaan.)
Itselläni on tällä hetkellä taas henkinen taistelu helpon luovuttamisen ( = ikisinkkuuden valinnan) tai tuskaisen pakkeja keräävän tulevaisuuden välillä ( = takaisin nettideittailuun itsetuntoa moukaroimaan hieman lisää).
Ja tuo valinta ei ole mikään helppo.
Toisaalta, asiaan voi suhtautua siten että antaa mennä vaan. Kaikki peliin ja jos siitä huolimatta epäonnistuu, niin suomessa on hyvät mielenterveyspalvelut sitten jos ja kun mieli murentuu. Ja ainahan on sinkkupalsta millä voi tuulettaa sitten niitä siitä seuraavia sairaita ajatuksiaan. :P
Olisiko nyt niin, että yritätte liian ryppyotsaisina.
Mikä tavoitteenne on?
Seksiä nyt ainakin?
Parisuhdeko?
Muutama sana uuden ihmisen kanssa on mukavaa jo sekin.
Ei mua hetkauta, jos joku on tylsä tyyppi eikä osaa keskustella minun kanssani. Omapa on asiansa ja varmaan hän löytää itselleen sopivaa seuraa myös.
Minulle ei päämäärä ole tärkeintä vaan mukava matkustaminen (laina-ajatus). Parisuhde ei ole yhtään sinkkuutta mukavampaa, päinvastoin. Ellei se parisuhde ole hyvä. Ei ole siis mihkään kiire eikä aihetta hosua. Jos kaksi ihmistä sitten rakavoituu eikä voi erkavoitua ja jos ei pääse yli eikä ympäri parisuhteesta, niin sitte.
Naisena menen mukavuusalueeni ulkopuolelle, jos haluan tutustua. Hyörin ja kiehnään, heittäydyn hauskaksi, ihan pientä flirttailua ja juttelen mukavia, jotta saan miehestä selvän, että kohtaammeko juttuinemme jollain tasolla. Kaikkiin ei saa kontaktia. Olemme ilmeisesti liian erilaisia tai miestä ei nyt vaan kiinnosta tutustua. Monien kanssa lähtee juttu kulkemaan.
Siitä on vielä pitkä matka seurusteluun...
En tietenkään käy kertaakaan vuodessa noin epämukavalla alueella - kun on riittävän ruma ja kemiallisesti kastroitu, tulee lähestymisistä aina poliisijuttu. Jos ei suoraan, niin viimeistään sitten kun naisen bodattu runoilijatoimarikiekkoilijapoikaystävä retuuttaa pitkin katua ja potkiessa huutaa poliiseille että toi jätkä yritti kajota naiseen.
Kyllähän sulle on naisia tarjolla jatkuvalla syötöllä, oot vaan liian nirso. Edes femnerd ei kelvannut, vaikka niin upea nainen onkin.
En taatusti tule poistumaan mukavuusalueeltani koskaan, miksi ihmeessä vaivautuisin nöyryyttämään itseäni, kun mahdollisuuteni onnistua on lähes olemattomat. Naisten kannattaisi lähestyä ja tehdä aloitteet, heillä on hyvät mahdollisuudet onnistua ja kukaan ei pane pahakseen naisen lähestymistä.
Elkääkä tulko puhumaan paskaa että "ole sitten yksin jos ei kiinnosta tehdä aloitetta", No niin prkl olenkin ja oisin siitä huolimatta vaikka tekisinkin, ainut erotus on etten nyt nöyryytä itseäni turhaan.
Aloitteet. Minun ongelmani numero yksi.
Itse en ole vieläkään löytänyt ratkaisua. Jos tekee aloitteen, on tavallaan paljastettava korttinsa - mutta ihan rehellisesti, en voi tietää olenko kiinnostunut vain ulkoisen olemuksen perusteella. Tämä on vielä suurempi ongelma kuin pakkien pelko. Ja mikäli lähden ottamaan selvää, ns. kaveripohjalta, kaverisektorille päätyminen on lähes varma lopputulos. Asiahan on sinänsä ok, ei niin yllättäen lähestymällä kaverina päätyy kaveriksi - mutta kun luokittelu on suoritettu, sen muuttaminen on vaikeaa ellei mahdotonta.
Kuka helkkari on syöttänyt naisille sen fantasian jossa Se Oikea Mies tulee kohdalle ja sytyttää heti? Pitäisi varmaankin alkaa pleijeriksi, sillähän ongelma ratkeaisi. Helppo järjestys: 1. Haluan seksiä nopeasti 2. Haluan uudestaan seksiä 3. Haluankin seurustella.
Jos keksitte ongelmaan ratkaisuun, saa kertoa :)
Hitsi, kun kirjoitatte niin upeasti, että osallistun liikaa tähän ketjuun :(
Kaverimaisesti tutustuessa naisella ei, ainakaan minun kokemukseni mukaan, ole ongelmaa päätymisestä kaverisektorille. Lähes poikkeuksetta, jos on mukavaa yhdessä, niin mies alkaa viemään suhdetta seksisektorille (varatut ja osa vapaista) tai seurustelusektorille (vapaat). Jokunen kunnon mies varatuissa jää kaverisektorille ja se on ok, niin pitääkin.
Siitä jää kyllä paha mieli molemmille, jos haluankin pysyä vain kaverina. Miehet suuttuvat, jos ei seksi kelpaa. Samoin innottomuus seurusteluun saa miehen loukkaantumaan.
Olet enemmän kuin oikeassa @Gentle Man että odotetaan jotain salamoita ja pyörremyrskyä ilmoittamaan Sen Oikean tulosta näköpiiriin. Onko se vain naisten fantasia? En usko. Miehillä ehkä on vähän vähemmän ruusunpunainen mutta yhtälailla satumainen fantasia heilläkin. Hoikka ja isot rintainen antelias viettelijätär-neitsyt :D
Ennen vanhaan otettiin maatilalle emännäksi punakka vahva nainen, joka jaksaa tehdä lujasti töitä ja lapsia.
En tunnista itseäni ollenkaan tuosta "odotetaan jotain salamoita ja pyörremyrskyä ilmoittamaan Sen Oikean tulosta näköpiiriin"
Minulle paras tapa on juuri tuon kaveruuden kautta, hitaan tutustumisen kautta. Oppia tuntemaan toinen ja ottaa selvää miten tulemme keskenämme toimeen. Onko samanlaisia mielenkiinnon kohteita, samanlainen ajatusmaailma, huumorintaju jne.
En halua mitään kipinöitä ja kemioita ensitapaamisella.
Jos niitä jotain ihmeen kautta olisi molemmilla niin ehkä mutta epäilen kyllä suuresti. En halua kokea sellaista, se on minulle liian vaikeaa, liian vaivaannuttavaa.
Olen kerran kokenut tuollaisen "rakkautta" eli ihastumista ensisilmäyksellä. 100 % varma en voi olla, koska en toisen tunteita voi "lukea" mutta aika lähellä sataa uskoisin silti. Omien traumojeni takia pilasin tuon(kin). Otin lopputilin kesätyöpaikastani, koska suoraan sanottuna pelkäsin tunteitani ja miehen tunteita erityisesti ja lisäksi pelkäsin mitä tilanteesta voisi seurata eli pelkäsin jops seurustelun mahdollisuutta.
Tunsin itseni lähes 30-vuotiaana liian vanhaksi miehelle ja olisin hänen mielestään varmasti ollut friikki seurustelemattomuuteni vuoksi. Nyt tuo nauratta todella paljon.
Ja voin vaan arvata millaisen kakkalastin saan päälleni tästä. Olen siihen jo valmistautunut, ihan tiedoksi vaan, joten "Just bring it!"
Väistit tietämättäsi jännämiehen joka olisi hakannut sinua.
Tässähän nyt asia on niin että naiset lähettävät omia mikrosignaalejaan "kiinnostavan" ts. tarpeeksi naamakomean miehen suuntaan toivoen että mies tajuaa ja huomaa tulla iskemään sitä naista eli näyttämään mowsit sekä supliikkinsa josta tämä mies sitten alkaa naista johdatella "niiin vain kävi" suuntaan.
Ongelma on siis että pitää olla tarpeeksi naama komea jotta saat mikrosignaaleja. Ilman niitä naisten lähestyminen on sama kuin huutaisi keskellä toria ja oho, onks toi noin outo? Eli siis naisten responssi on poikkeuksetta ignooraavaa lähtökohtaisesti ellei tapahtuma ole toivottu romanttisessa mielessä naisen mielestä.
Useimmat miehet olisivat todella iloisia jos joku nainen tulisi edes vähäksi aikaa oma-aloitteisesti juttelemaan. Sen sijaan suurin osa naisista ei ole jos joku random mies näin tekee.
Ja varsinkin koska Peli, moni tylsätavismieskin nakkelee linereitään naisille ja katsoo johtaako se mihinkään ja tuntemattomille nimenomaan lentävä sargaaminen tuottaa tulosta koska ei ole menneisyyttä johon nainen voisi verrata miehen käytöstä. Jos iskemistä ei harrasta, ei ole mitään toivoa saada väärääkään naista tutustumiseen. Yhteisöissä yksilön käytös muuttuu sargaajasta tietyksi käytösmalliksi joka joko saa kannatusta tai ei. Myös sekä että.
Tämä tilanne kulminoituu siihen että duunista on todella vaikea iskeä ketään jos et alusta lähtien ole show-mies jollaiseksi sitten jatkossakin muut sitten mieltävät. On toki niitä hitaita nousuja joista moni onnistuu lämpeämään, mutta suurin osa naisista ei vaivaudu yksin ruokiksellaan istuvan miehen lämppäriksi.
Sitä vain toivoisi että tutustuminen sallittaisiin- onko miehen pinnan alla jotain kiinnostavaa vai ei sen pelkän naaman valinnan sijaan. Se onkin liian paljon pyydetty.
Täytyy huomioida energia. Joku voi saada oman sisäisen draivin siitä että haastaa ja voittaakin itsensä. Teen sen! Itsensä voittaminen on antoisaa, huomata että jes, on sitä supliikkia. Vähitellen käyt-sä-täällä-usein vaihtuu sujuvaksi keskusteluksi ja palkinto harjaantumisesta on se mitä parhain. Supliikki ei ole sarja linereitä vaan mielentila jossa olet vapaa estoistasi.
Mukavaa että tapani muodostaa pöhköjä yhdyssanoja alkaa levitä :)