Oon ollu yhdes kihlattuni kanssa viisi vuotta (kihlois neljä).Suhteemme on ollut aina toimiva,mutta tällä hetkellä mikään ei toimi;tunne puuttuu.Kaikki alkoi siitä,kun ukko kulki omissa harrastuksissaan ja mä olin aina yksin;mitään yhteistä ei ollut(tätä kesti todella kauan).Seksiä suhteessamme ei myöskään ole ollut pitkiin,pitkiin aikoihin.Nykyään emme osaa oikein edes puhua toisillemme,kunhan vain asumme yhdessä.Molemmat olemme sitä mieltä,että olemme kuin kämppikset.Eroa on mietitty viimeiset 8kk,mutta lähteminen on ollut vaikeaa.Ukkoni on myös halukkaampi yrittämään vielä,mut joskus musta tuntuu et asiat ei muutu,pää hajoaa.Eli tuhlaammeko aikaa huonossa suhteessa vai voivatko tunteet yhtäkkiä palata???Kommentteja pliis..
Rakkaus loppu??
Minä
21578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuskin ne tunteet yhtäkkiä voi palata, omakohtaista kokemusta ei kylläkään ole ja kaikki ovat yksilöitä jne. Vaikka en mihinkään terapioihin ihmeitätekevänä asiana usko, niin on niistä vissiin monille ollut oikeasti apua. Eli se voisi olla yksi tapa lähteä liikkeelle, jos haluaa vielä yrittää.
Tärkeintä kai olisi, että alatte tehdä asioita yhdessä ja juttelette toisillenne, koitatte oppia tuntemaan toisenne uudestaan. Se taas on helpommin sanottu kuin tehty. Kukaan ei kuitenkaan voi sanoa puolestasi, tuhlaatko aikaasi vai et. Se riippuu siitä, mitä sinä ja kihlattusi haluatte. Jos elämä on yhtä kärsimystä, suosittelen jonkinlaista muutosta asiaan.
Olin samassa tilanteessa vielä viikko sitten.
(Meillä minä olin se "ukko", joka kuljin omissa harrastuksissani ja meidän suhteessa oli kyllä seksiäkin loppuun asti)... Silti me olimme samalla tavalla kämppiksiä kuin te ja suhde&kihlauskin kesti suunnilleen yhtä kauan.
Pois lähteminen oli todella vaikeaa, mutta kun sen lopulta sai tehtyä... ei se helpotus ainakaan aivan heti ole tullut. Erosimme ystävinä, mutta silti takaisin entiseen ei ole paluuta. Tulevaisuus tuntuu kuitenkin nyt jotenkin helpommalta kun saa aivan yksin ja itse päättää kaikista omista asioistaan.
Mutta kuten Pekka hyvin asian sanoi, kukaan ei voi tehdä ratkaisua teidän puolestanne. Kukaan ei voi elää teidän elämäänne...
Mihin tahansa ratkaisuun päädyttekin, niin toivotan teille onnea ja voimia!!!