Hei,
jaanpa kanssanne tilanteemme parisuhteestamme: vaimo opiskelee ja tekee samalla töitä. Itse olen myös töissä. Meillä ei ole yhteistä näkemystä mitä tapahtuu kun vaimoni valmistuu (ensi kevät). Itse haluan vihdoin saada perheeseemme lapsen: takana pitkä avioliitto ja biologinen kello alkaa tikittää. Vaimoni kieltäytyy jopa puhumasta asiasta. Aihe kahlitsee häntä tässä ja nyt. Minua ottaa päähän se, että olemme aiemmin yrittäneet lasta, pari kertaa, aina vaimoni niin päätettyä. Ja kun ei yhden kuukauden yrityksen jälkeen ole onnistunut, aihe on haudattu. Vaimoni päätöksellä. Miltä tilanne näyttää ulkopuolisen silmin? Pitäisikö vain rauhottua, odottaa kevääseen ja toivoa että myös vaimo haluaa vihdoinkin yrittää lasta pitkäjänteisesti (so. vuoden). Se mitä kaipaa on sanoja että meillä olisi yhteinen tahto yrittää lasta ensi vuonna. Muuten vuodet vierivät hukkaan...
jaanpa kanssanne tilanteemme parisuhteestamme: vaimo opiskelee ja tekee samalla töitä. Itse olen myös töissä. Meillä ei ole yhteistä näkemystä mitä tapahtuu kun vaimoni valmistuu (ensi kevät). Itse haluan vihdoin saada perheeseemme lapsen: takana pitkä avioliitto ja biologinen kello alkaa tikittää. Vaimoni kieltäytyy jopa puhumasta asiasta. Aihe kahlitsee häntä tässä ja nyt. Minua ottaa päähän se, että olemme aiemmin yrittäneet lasta, pari kertaa, aina vaimoni niin päätettyä. Ja kun ei yhden kuukauden yrityksen jälkeen ole onnistunut, aihe on haudattu. Vaimoni päätöksellä. Miltä tilanne näyttää ulkopuolisen silmin? Pitäisikö vain rauhottua, odottaa kevääseen ja toivoa että myös vaimo haluaa vihdoinkin yrittää lasta pitkäjänteisesti (so. vuoden). Se mitä kaipaa on sanoja että meillä olisi yhteinen tahto yrittää lasta ensi vuonna. Muuten vuodet vierivät hukkaan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse tulin nuorena vahingossa raskaaksi, ja äidiksi. Vanhempana olen miettinyt miltä tuntuisi suunnitella ja tarkoituksella 'tehdä' lapsi, ajatus pelottaa.. entä jos en onnistuisikaan tai jotain menisi muuten pieleen. Ja mihin se johtaisi, lapseenhan sitoutuu loppuelämäkseen. Pelottaisi hurjasti että onnistuisinko kaikessa, entä parisuhde, kuinka se muuttuisi ja minä itse.. kuinka muuttuisin.
Ehkä vaimollasi on tämäntapaisia pelkoja joita ei halua myöntää itsellekkään saati toiselle.. niistä on vain päästävä ylitse avautumalla ja puhumalla.
Vaimosi on onnellinen kun hänellä on sinunlainen mies joka haluaa selvittä vaikeuksista.
Onnea teille!
Kiitos - annoit todella kannustavan naisnäkökulman tähän "solmuumme". Täytyy yrittää keskittyä niihin asioihin jotka suhteessa ovat hyvin ja rakentaa sitä kautta luottamusta. Tämäkään ei ole niin suuri kysymys että siitä kannataisi tehdä joitain lopullisia päätelmiä.