Avomieheni on muutaman viikon työkomennuksella ulkomailla. Hyvä miespuolinen ystäväni, joka on juuri palannut suomeen, pyysi käymään luonaan parinsadan kilometrin päässä. Fiksuintahan se olisi yöksi jäädä kun pitkän matkan ajaa ja pääsisi rauhassa juttelemaan ja ottamaan muutaman bissen yhdessä. Tämä ystäväni on aina ollut mulle kuin veli, mitään seksuaalista ei ole käynyt mielessäkään. Avokkini ei ole kyseistä ystävää tavannut, tosin kuullut hänestä paljonkin (hyvää). Kysyin viikonlopun suunnitelmista innostuneena kullalta, että mitä hän ajattelee jos lähden. Kysymys oli lähinnä retorinen, koska mulle se on sama kuin lähtisin veljeni luokse. Avokki sanoi että ei käy, miesten luokse ei saa mennä yöksi, ajattele jos hän tekisi vastaavan jne. Lopulta tuskastuneena sanoin peruvani suunnitelmat. Vaikka oikeasti todella tahtoisin lähteä ystäväni luokse, olisi niin paljon asiaakin ja kerrottavaa (mm. ihanasta miehestäni)! Nyt mietin, että lähtisinkö salaa? Mies ei saisi sitä koskaan tietää. Mutta toisaalta suhteemme on niin alussa (alle puoli vuotta), ja niin kovasti haluaisin rakentaa tästä elämäni ihanimmasta ihmissuhteesta myös elämäni rehellisimmän. Tuntuu tyhmältä valehdella, koska oikeasti siihen ei ole mitään syytä. Paitsi miehen mielenrauha. Ja myös pelkään että mies tempaukseni joskus kostaisi tai ainakin kuittailisi kauan. Kestäisikö omatuntoni huijaamisen? Tahtoisin niin elää rehellisesti tätä rakastamaani upeaa miestä kohtaan. Mikä on oikein?
Onko valehtelu liikaa?
Julia--81
191862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kaikella sitä aikuisen ihmisen päätään vaivata.
.. kirjoittamaan.
No kun miehesi saa tietää asian niin mitä tapahtuu? Asioilla on nimittäin AINA taipumus paljastua. Ja mieti miksi niin ehdottomasti haluat sinne.
miksi haluan sinne? Koska kyseinen miespuolinen ystävä on mulle niin tärkeä. Ihminen jolle on aina voinut puhua kaikesta kaiken. Olisi se kai mukavaa nähdä taas kuukausien tauon jälkeen kun siihen on taas mahdollisuus (ystävä palannut suomeen).
Alan tulla siihen tulokseen että omatuntoni EI anna periksi. Itsekkäästi vaan harmittaa niin älyttömästi.
Älä missään tapauksessa valehtele miehellesi. Siitä ei koskaan seuraa muuta kuin pahaa (loppujen lopuksi).
En tiedä millä mallilla suhteenne yleisesti ottaen on, mutta jos olisin itse vastaavassa tilanteessa, soittaisin miehelleni ja kertoisin rauhallisesti että olen miettinyt asiaa molempien osapuolien kannalta ja tullut siihen lopputulokseen että minun ei pitäisi joutua luopumaan tärkeän ystäväni tapaamisesta vain siksi että mieheni ei luota minuun (ja huomaa että ystävän siis pitää OIKEASTI olla sinulle todella tärkeä, mieti siis sitä rehellisesti ennen kuin teet mitään).
Ilmoita miehellesi että sinulla on aikomus mennä kyläilemään ja jäädä myös yöksi, mutta että mies voi soittaa sinulle koska tahansa vierailun aikana jos alkaa tuntua ilkeältä, ja että voitte keskustella illan tapahtumista myös jälkikäteen täysin avoimesti. Keskustele myös miehesi kanssa tarkasti siitä, mitä hän pelkää illan aikana tapahtuvan - anna hänen vaikkapa luetella lista asioita/tapahtumia jotka häntä loukkaisivat ja lupaa selvästi että näitä asioita ei tule tapahtumaan.
Pidä sitten huoli että kuulet puhelimen soivan jos mies todella soittaa sinulle kyläilysi aikana, ja juttele hänen kanssaan rauhallisesti ja omana itsenäsi ja vastaa kaikkiin hänen kysymyksiinsä. Pidä myös loput lupauksestasi, eli kerro jälkikäteenkin miehelle kaikki tapahtunut täysin rehellisesti - myös se, jos tämä ystäväsi sattuu yrittämään kanssasi sänkyyn tms.
Jos ystäväsi on todellakin vain ystävä etkä ole menossa kyläilemään pettäminen mielessä/alitajunnassa, avoimuuden avulla pitäisi päästä pitkälle (useimmat ihmiset tunnistavat ainakin alitajuisesti sen, milloin joku on täysin rehellinen ja milloin taas ei) ja seuraavalla kerralla miehesi on jo paljon helpompi luottaa siihen, että et hölmöile hänen kustannuksellaan.
Jos taas miehesi on niin mustasukkainen, että hän lopettaa suhteenne siksi että menit hänen toivomuksestaan huolimatta tapaamaan ystävääsi, neuvoni on että keskustelet asiasta hänen kanssaan erittäin huolellisesti ennen kuin otat hänet takaisin (sillä todennäköisesti hän kuitenkin jossakin vaiheessa yrittää palata).
Palaathan kertomaan miten kävi!
Älä valehtele. Älä mene yöksi. Asia olisi täysin erilainen, jos miehesi olisi Suomessa tai olisi tavannut kyseisen ystäväsi. Ajattele ihan oikeasti, jos tilanne olisi toisin. Puhelimessa et pysty asiaa mitenkään niin selittämään, että toinen ymmärtäisi. Mielestäni sitä ei voi odottaakaan.
Parisataa kilometriä... Pitääkö sen takia jäädä yöksi. Eihän tuollaista tilannetta voi kutsua enää edes ongelmaksi, parisataa kilsaahan ajaa parissa tunnissa. Ja jos ei ole autoa, niin busseilla ja junilla pääsee. Jos ystävä on niin tärkeä, niin kai päivävisiitti riittää.
Kyllä minäkin vetäisin herneen nenään jos mun tyttöystävä ilmoittaisi että se lähtee jonkun miehen luo yökylään... Ja vielä kun minä olen poissa. Ei sellaista tehdä parisuhteessa!
Sellaista tehdään parisuhteissa useinkin. Kyllä voi olla ystäviä toisesta sukupuolesta ja niiden luona joskus voi käydä yökylässäkin.
Sanot miehellesi vielä kerran, että kyseessä on vierailu ystävän luokse, ei muuta, ja että aiot mennä. Kyllähän hänen on uskottava, mitä sinä sanot.
Voit olla varma, että jos et saa asiaasi läpi nyt, vastaavia tilanteita tulee jatkossa lisää. Hyvä ystävyys on merkityksellisimpiä asioita, mitä ylipäätään on mahdollista elon polullaan kohdata. Sellaisesta täytyy pitää huolta.
Sinulla on oikeus ja mahdollisuus sekä parisuhteeseen että ystävyyteen. Se ei ole liikaa vaadittu. Katkeroidut vain ennen pitkää, jos taivut tässä asiassa.
Niin just, mene ihmeessä!! Älä missään nimessä kunnioita miehesi toiveita, sehän olisi ihan tyhmää! Sinun kannattaa tehdä juuri niin kuin itse haluat, siihenhän parisuhde perustuu, että kummatkin tekee niin kuin haluavat, eikä toisen mielipiteitä tai toiveita kunnioiteta mitenkään!
Mutta älä sitten ihmettele jos miehesi ei halua kunnioittaa sinun mielipiteitä, tai kuunnella sinua sitten jatkossa. Itsehän olet säännöt laatinu, toista ei tarvitse laisinkaan kunnioittaa!!! TEHDÄÄN VAIN NIIN KUIN ITSE HALUTAAN!! VOI KIESUS SENTÄÄN!!!
Frendit, frendit ja frendit.
EI miespuolisen ystävän luokse mennä yöksi, jos seurustellaan. Hei HALOO!
Itse viskaisin akan pellolle samantien, jos saisin tietää että se nukkuu yönsä muun miehen luona. Vaikka kuinka olisivat ystäviä. Lässyn lässyn.
Miehen puolelta ystävyys naiseen perustuu aina suhteen mahdollisuuteen. Tämä on todistettu; Monellako hyvässä suhteessa elävällä miehellä on läheisiä naispuolisia ystäviä? Ei ole. Oma suhde on puutteellinen, jos muita naisia on pidettävä läheisinä ystävinä.
Ota nyt järki käteen ja päätä, kumman niistä miehistä haluat. Sen jälkeen älä enää muuta mieltäsi ja unohda turhantärkeät ystävyydet vastakkaiseen sukupuoleen. Hanki itsellesi naisystäviä!
Miten arvokas sellainen parisuhde on, jossa toiseen ei voi yhtään luottaa?
Itselläni on miespuolisia ystäviä useampia kuin naispuolisia, eikä poikaystäväni näe siinä mitään pahaa. Yöksi en ole kenenkään luo jäänyt kun ei ole ollut tarvetta, mutta jos tilanne olisi se, että joku ystävä jota näen vain todella harvoin asuisi nyt parinsadan kilometrin päässä ja lähtisin sinne junalla, mieheni ei varmasti näkisi ongelmaa siinäkään että jäisin yöksi - hän nimittäin luottaa siihen että minä en pelehdi muiden miesten kanssa (niin kuin en teekään).
Myös miehelläni on naispuolisia ystäviä, joista yksi on erityisen läheinen. Mieheni oli juuri eilen koko illan tapaamassa ja lohduttamassa tätä naista, joka oli surullinen koska oli eronnut poikaystävästään (mies oli pettänyt). Aikaa heilläkin olisi ollut nussia vaikka monta kertaa, mutta minulla ei käynyt mielessäkään että niin voisi tapahtua (kun ei voi!).
Meidän suhteemme ei ole "puutteellinen", niin kuin sinä esität, vaan kaikkea muuta. Puutteelliseksi näkisin suhteemme silloin, jos joutuisimme luopumaan ystävistämme toisen mustasukkaisuuden vuoksi.
Olen muuten sinkkuaikoinani ollut useinkin erään miespuolisen ystäväni kotona yötä tilanteissa joissa olimme kaveriporukalla keskustassa juhlimassa ja asuin itse kauempana (bussimatka kesti aika kauan ja viimeinen bussi lähti aikaisin). Näitä kertoja on ollut lukuisia, eikä seksi tai mikään siihen viittaava tullut millään kerralla kysymykseenkään (siis vaikka kumpikin oli sinkku, eli mitään estettä ei olisi ollut). Tilanne oli aivan sama kuin jos olisin jäänyt yöksi tyttökaverini luokse. Ystävyys eri sukupuolien välillä on siis täysin mahdollista ja hyväksyttävää!
Jos ihan avoimesti sanoo menevänsä vastakkaista sukupuolta olevan ystävänsä luo niin se ei todellakaan ole "vaarallista", vaikka tietysti siinä on mahdollisuus pelehtimiseenkin! Suurempi mahdollisuus kaikkeen tuhmaan on kuitenkin AINA muulloin!
Puutteellinen suhde todella on ellei siinä ole mahdollisuutta toteuttaa viattomia toiveitaan, vaikka ne joidenkin ulkopuolisten korvin kuullostaisivat todella syntisiltä...
Munkin miehellä oli naispuolinen ystävä.
Olin mustasukkainen, enkä sulattanut sitä että on yötä tämän luona.
Minut tietysti haukuttiin, kun en ymmärtänyt, että miehellä voi olla nainen ystävänä.
Seksiinhän se sitten johti.
Ymmärrän miestäsi, kun ei halua sun menevän!
Jos sinulla ja ystävälläsi ei ole mitään "sellaista", niin mikset esittelisi häntä miehellesi? Mustasukkaisuus ja epäilykset vähenisivät huomattavsti, jos miehesi tuntisi ystäväsi ja voisitte jopa tehdä yhdessä jotain. Miehesi luultavasti kuitenkin epäilee, että teidän välillä on jotain ja tulevaisuudessa ongelma vain pahenee. Siis ole avoin ja esittele ystävä miehellesi. Näytä miehellesi, että ei ole syytä huoleen. Menkää vaikka porukalla baariin, pyydä ystävä käymään luonasi ja esittele miehesi hänelle. Kyllä miehesi sitten huomaa, että ei ole mitään syytä olla mustasukkainen.
Jos nyt valehtelet, niin luultavasti jäät siitä myös kiinni. Miehesi ajattelee niin, että teillä on ystäväsi kanssa suhde ja siksi valehtelit. Vaikka saisit "anteeksi" valehtelun, niin epäilys kalvaa silti miestäsi ja luottamuskin menee ja se näkyy miehesi käytöksessä ja teille kehkeytyy todellinen ongelma. Jos taas et jää kiinni, niin et pysty olemaan normaalisti, koska tiedät valehdelleesi.
Jos menet, niin älä valehtele. Miettisin kuitenkin hyvin tarkkaan, että menisinkö. Voithan pyytää ystäväsi vaikka teille käymään myöhemmin, silloin, kun miehesikin on paikalla.
Oon kyllä sitä mieltä että sun ei kannata lähtee. Mun mielipide on se että parisuhteessa täytyy kunnioittaa kumppanin mielipidettä ja vaikka se joskus vähä rajottaaki elämää nii se antaa kyllä paljon enemmän hyvää. Älä herran jumala ainakaan salaa lähe. Ymmärrän miestäs ihan hyvin ja todennäkösesti olisin tässä asiassa täysin ehdoton.
Mun mielestä pettämiseksi voidaan katsoa kaikki se mitä tekee parisuhteen aikana, jota ei kuitenkaan halua toisen saavan koskaan tietää eikä uskalla kertoa siitä toiselle.
Siis jos sinä nyt lähdet sen kaverisi luo, niin petät poikaystävääsi HENKISESTI. Koska silloin teet jotain, jota et halua poikaystäväsi koskaan saavan tietää. Et siis ole rehellinen kumppanillesi ja näin ollen se voidaan katsoa pettämiseksi.
Ja auta armias, jos poikaystäväsi saa kuitenkin joskus tietää tästä vierailusta! Siinä ei selittelyt auta.
Kiitos kaikille erilaisista mielipiteistä. Juttu ratkesi niin, että päätin olla menemättä. Onhan se oikeasti niin, että luottamuksen pettäminen on pahinta mitä voi toiselle tehdä. Ehkä en olisi koskaan jäänyt valheestani kiinni -tai sitten olisin, mutta vaikeaa olisi joka tapauksessa ollut katsoa kultaa silmiin sen jälkeen.
Nyt mietin, että miten olinkaan niin tyhmä, että kuvittelin kenenkään hyväksyvän moista reissua. Juttu vaan on niin, etten ikinä ole kuvitellut tämän miespuolisen ystävän kanssa mitään seksuaalista. Mulle meiän pelkkä ystävyys on niin puhdas itsestäänselvyys. Mutta eihän se tietenkään sitä ole kultsille, joka ei ole ystävää tavannut (KOSKA ystävä ollut ulkomailla koko seurusteluaikamme, olemme pitäneet yhteyttä vain puhelimitse).
Asiasta tuli suuri riita, joka päättyi molempien anteeksipyyntöön. Itse pyysin anteeksi omaa itsekkyyttäni. Miten niin usein olen vaatimassa toiselta ihmiseltä niin paljon? Miten siinä hetkessä kuvittelin, että mies hyväksyisi yöreissuni (ja yöksi siis olin jäämässä 200km:n päähän siksi että päästäisiin baariin yhdessä tuulettumaan, niinkuin meillä on aina ollut tapana).. olin suoraan sanottuna tyhmä, lapsellinen ja niin sairaan itsekäs.
Miespuolisista ystävistäni en tule miehen takia luopumaan (kerran oon sen virheen tehnyt ja suhteiden paikkaaminen kesti kauan ja teki kipeää), mutta todellakin, yöreissut ON liikaa. Miten pystyin kuvittelemaan, että mies sen sulattais, itse hänen asemassaan varmasti sekoaisin raivosta.
ainaskin minä hyväksynyt reissusi ja miehenikin, ehkä. En tosin puolen vuoden seurustelun jälkeen olisi vielä moista rohjennut suoraan ehdottaa vaan silleen pikkuhiljaa...