Elikkäs...Tämä on pitkä juttu, mutta tiivistän. Olen raskaana, vauva meille syntyy jouluun alussa, siis minulle ja miehelleni. Asumme ihanassa talossa, tulemme taloudellisestikin kohtuullista paremmin toimeen. Mieheni on myös todella kultainen ja ihana, kuuntelee, ymmärtää, rakastaa, ottaa minut huomioon, vie matkoille ja ottaa mukaan työreissuillekin sekä järjestää aina meille kaikkea kivaa. Kotona en ole yksin kotitöiden kanssa ja kaupassa käydään yhdessä.Seksi on sujunut meillä aina ja huumoriakin riittää.Eli siis, voisiko mikään olla paremmin?
Kuitenkin...Mieheni jäi viime talvena kiinni suhteesta toiseen naiseen, suhdetta kesti noin kaksi kuukautta ja se oli ohi jo silloin, kun minä sain asiasta tietää. Mieheni oli valehdellut tälle naiselle että me olemme vain ystäviä ja kämppiksiä..ym.. todella räikeitä juttuja. Silloin kun minä sain asiasta kuulla, olin juuri saanut kuulla myös raskaudestani, eli siis tilanne oli vaikea ja päätimme sitten kuitenkin yrittää yhdessä. Mutta luottamus meni. Heinäkuussa sain huomata mieheni vehkeilevän ex:n kanssa..Mitään fyysistä ei ollut, mutta kirjoittelivat ja mieheni puhui aika pahasti meidän suhteestamme ja tuntui elättelevän toiveita palata entiseen. Tämän mieheni kuitenkin mitätöi ja sanoi halunneensa vain näpäyttää exäänsä... Jota en kyllä ihan usko, kuitenkin sanoi, että vaikka eroaisimme, ei huolisi entistään.. En tiedä.
Viime viikon lauantaina mieheni oli baarissa juhlimassa pelikauden päättäjäisiä kavereidensa kanssa, ja tämä nainen, jonka kanssa miehelläni oli viime talvella suhde (nykyisin on minun hyvä ystävä)oli myös samassa baarissa ja pisti minulle viestiä yöllä, että mieheni nuoleskelee jonkun naisen kanssa...jonka kanssa myös tanssi koko illan... Tästä kimpaantuneena minä päätin pakata kamppeeni ja lähteä lätkimään kodistamme. Mutta mieheni ei antanut minun lähteä, vannoi rakkauttaan ja myönsi tanssineensa koko illan tämän jonkun naisen kanssa ja sanoi että menivät "liian pitkälle", mutta kielsi nuolleensa tämän naisen kanssa. Minä valehtelin nähneeni kuvan kamerapuhelimesta (ystäväni ottama), mutta mieheni sanoi ettei sellaista kuvaa voi olla, koska sellaista ei ole tapahtunut koskaan....mene ja tiedä. Mieheni on muutenkin melkoinen flirttailija ja pitää paljon yhteyttä eri naisiin, hänellä on paljon naispuolisia ystäviä. Mieheni on myöntänyt, että hänellä on ongelmia kieltäytyä muiden naisten ehdotteluista tai olla vastaamatta heidän ihailuunsa ja on aikonut hakea apua tähän, mieheni myös lupasi, ettei käy baareissa enää ilman minua eikä ota alkoholia (ei ole koskaan ottanut kuin nelisen kertaa vuodessa, tai yleensäkään baaristellut) ym..ym..
Minä rakastan miestäni ja haluaisin kipeästi saada meistä oikean perheen, jossa ei olisi tällaisia ongelmia, haluaisin myös lapselleni oikean, ehjän perheen. EN kuitenkaan kestä uskottomuutta, itselläni kun on aikamoisen tiukka moraali ja olen ehdottoman rehellinen.
Siis hyvät ihmiset, kertokaa, voiko tällaisella tarinalla olla onnellista loppua...!?! Olen todella epätoivoinen, enkä haluaisi luovuttaa...niin myötä- kuin vastoinkäymisissä...eikö sen niin pidä olla?
Kuitenkin...Mieheni jäi viime talvena kiinni suhteesta toiseen naiseen, suhdetta kesti noin kaksi kuukautta ja se oli ohi jo silloin, kun minä sain asiasta tietää. Mieheni oli valehdellut tälle naiselle että me olemme vain ystäviä ja kämppiksiä..ym.. todella räikeitä juttuja. Silloin kun minä sain asiasta kuulla, olin juuri saanut kuulla myös raskaudestani, eli siis tilanne oli vaikea ja päätimme sitten kuitenkin yrittää yhdessä. Mutta luottamus meni. Heinäkuussa sain huomata mieheni vehkeilevän ex:n kanssa..Mitään fyysistä ei ollut, mutta kirjoittelivat ja mieheni puhui aika pahasti meidän suhteestamme ja tuntui elättelevän toiveita palata entiseen. Tämän mieheni kuitenkin mitätöi ja sanoi halunneensa vain näpäyttää exäänsä... Jota en kyllä ihan usko, kuitenkin sanoi, että vaikka eroaisimme, ei huolisi entistään.. En tiedä.
Viime viikon lauantaina mieheni oli baarissa juhlimassa pelikauden päättäjäisiä kavereidensa kanssa, ja tämä nainen, jonka kanssa miehelläni oli viime talvella suhde (nykyisin on minun hyvä ystävä)oli myös samassa baarissa ja pisti minulle viestiä yöllä, että mieheni nuoleskelee jonkun naisen kanssa...jonka kanssa myös tanssi koko illan... Tästä kimpaantuneena minä päätin pakata kamppeeni ja lähteä lätkimään kodistamme. Mutta mieheni ei antanut minun lähteä, vannoi rakkauttaan ja myönsi tanssineensa koko illan tämän jonkun naisen kanssa ja sanoi että menivät "liian pitkälle", mutta kielsi nuolleensa tämän naisen kanssa. Minä valehtelin nähneeni kuvan kamerapuhelimesta (ystäväni ottama), mutta mieheni sanoi ettei sellaista kuvaa voi olla, koska sellaista ei ole tapahtunut koskaan....mene ja tiedä. Mieheni on muutenkin melkoinen flirttailija ja pitää paljon yhteyttä eri naisiin, hänellä on paljon naispuolisia ystäviä. Mieheni on myöntänyt, että hänellä on ongelmia kieltäytyä muiden naisten ehdotteluista tai olla vastaamatta heidän ihailuunsa ja on aikonut hakea apua tähän, mieheni myös lupasi, ettei käy baareissa enää ilman minua eikä ota alkoholia (ei ole koskaan ottanut kuin nelisen kertaa vuodessa, tai yleensäkään baaristellut) ym..ym..
Minä rakastan miestäni ja haluaisin kipeästi saada meistä oikean perheen, jossa ei olisi tällaisia ongelmia, haluaisin myös lapselleni oikean, ehjän perheen. EN kuitenkaan kestä uskottomuutta, itselläni kun on aikamoisen tiukka moraali ja olen ehdottoman rehellinen.
Siis hyvät ihmiset, kertokaa, voiko tällaisella tarinalla olla onnellista loppua...!?! Olen todella epätoivoinen, enkä haluaisi luovuttaa...niin myötä- kuin vastoinkäymisissä...eikö sen niin pidä olla?
Vastaukset 6
Vanhimmat
huonostihan siinä käy...ihminen voi ulospäin hieman muuttua mutta vain vähäksi aikaa...sisimmissään ihminen erinlainen mitä päällenäyttää. Aina se vanha kunnon minä sieltä sisältä taas ulos putkahtaa. ei ole koiraa karvoihin katsominen.
sano sille että joko hakee apua tai teidän juttu on ohi. sulla pitää sentään olla kunnioitus itseesi jäljellä. vaikka kyseessä on lapsi niin mieti silti tulevaisuutta.
Sinulla on hieno unelma perheestä ja haluat uskoa siihen, mutta ikävä kyllä se ei mene niin. Miehesi on jo useasti osoittanut ettei arvosta sinua pätkääkään, kun käyttäytyy noin törkeästi sinua kohtaan. Ja koska sinä hyväksyt asian, niin eipä hänellä ole mitään syytä muuttaa käytöstään. Tulevalle lapsellesi annat nykyisessä suhteessasi aika ikävän mallin parisuhteesta...
Mietihän vielä haluatko oikeasti kuulla uudestaan ja uudestaan mitä ukkosi puuhailee... nämä tyypit eivät muutu, minkä tulet jossain vaiheessa viimeistään iän karttumisen myötä huomaamaan.
Paska homma, mutta mieti vielä kolmasti mitä sinä oikeasti haluat ja jos näyttää ettet sitä ks. tyypin kanssa voi saavuttaa, niin miksi aliarvioisit itseäsi eli jatkaisit toivotonta suhdetta?
Onnea raskaudestasi!
Niin mielelläni sanoisin sinulle jotakin toivoa antavaa, mutta olen elänyt pitkän suhteen samanlaisen naistenmiehen kanssa. Minä kuvittelin lähes kymmenen vuotta, että hän muuttuu. Että minä olen jotakin niin mahtavaa, että hän muuttuu. Eräänä talvisena sunnuntaiaamuna kaikki alkoi purkautumaan eteeni ja tätä vyyhtiä puretaan yhä edelleen. Olemme kuitenkin jo eronneet, omaisuus jaettu, jne.
Tilanteesi tekee herkäksi myös se, että olet raskaana. Minäkin olin. Kahdesti. Ja ainakin toisen aikana miehelläni oli suhde. En tosin tiennyt sitä silloin, aistin kyllä. Se tuntuu tosi pahalta.
Toivon, että pystyt jotenkin keskittymään omiin ajatuksiisi ja toiveisiisi. Sitä kautta voit keskittyä myös raskauteesi, mikä on ainutlaatuista naisen elämässä. Kannattaa ehkä ottaa asia puheeksi esim. neuvolassa. Voit suunnitella jonkinlaista tukiverkkoa muistakin kuin miehestäsi sitten kun vauva syntyy. Edessä voi olla vielä joka tapauksessa aika paljon surua ja harmia.
Toivon kovasti voimia. Muista, että olet tavallista haavoittuvampi juuri nyt. Suojele itseäsi liian pahoilta ihmisiltä. Se on parasta vauvallesi ja sinulle.
Kiitos tuhannesti rohkaisevista sanoistasi. Kyllä taitaa olla minullakin edessä pitkä ja kivinen tie, kun olen tälle tielle astunut... ja luvassa paljon tuskaa ja kyyneliä... Onneksi pieni prinssi/prinsessa kuitenkin tulee sulostuttamaan elämääni, se on niin onnellinen asia minun elämässäni, että luulen sen avulla kestäväni kaiken, koska minulla ei ole enää varaa murtua tai vajota itsesääliin, kun on pieni käärö, josta on huolehdittava hyvinä ja huonoina päivinä.
Niin, tosiaan ei ole varaa vajota kohtuuttoman alas. Vauvan takia sinun on pidettävä huolta itsestäsi. Toivon, että uskallat pyytää apua sekä käytännön juttuihin että ihan keskusteluun ympäriltäsi. Omassa tilanteessani apuun tuli paljon ihania ystäviäni, joihin suhteeni vain syveni tämän kammottavan kriisin seurauksena.
Aika kuluu pian. Nauti vielä sellaisista asioista, joita haluat tehdä ihan kaikessa rauhassa ilman, että vauveli voi sinut keskeyttää...
Puhtia loppuraskauteen, siihen synnytykseen ja arkeen vauvan kanssa. Edessäsi on kuitenkin myös elämäsi todennäköisesti merkittävin tapahtuma; ensimmäisen lapsen syntymä!