Elikkäs...Tämä on pitkä juttu, mutta tiivistän. Olen raskaana, vauva meille syntyy jouluun alussa, siis minulle ja miehelleni. Asumme ihanassa talossa, tulemme taloudellisestikin kohtuullista paremmin toimeen. Mieheni on myös todella kultainen ja ihana, kuuntelee, ymmärtää, rakastaa, ottaa minut huomioon, vie matkoille ja ottaa mukaan työreissuillekin sekä järjestää aina meille kaikkea kivaa. Kotona en ole yksin kotitöiden kanssa ja kaupassa käydään yhdessä.Seksi on sujunut meillä aina ja huumoriakin riittää.Eli siis, voisiko mikään olla paremmin?
Kuitenkin...Mieheni jäi viime talvena kiinni suhteesta toiseen naiseen, suhdetta kesti noin kaksi kuukautta ja se oli ohi jo silloin, kun minä sain asiasta tietää. Mieheni oli valehdellut tälle naiselle että me olemme vain ystäviä ja kämppiksiä..ym.. todella räikeitä juttuja. Silloin kun minä sain asiasta kuulla, olin juuri saanut kuulla myös raskaudestani, eli siis tilanne oli vaikea ja päätimme sitten kuitenkin yrittää yhdessä. Mutta luottamus meni. Heinäkuussa sain huomata mieheni vehkeilevän ex:n kanssa..Mitään fyysistä ei ollut, mutta kirjoittelivat ja mieheni puhui aika pahasti meidän suhteestamme ja tuntui elättelevän toiveita palata entiseen. Tämän mieheni kuitenkin mitätöi ja sanoi halunneensa vain näpäyttää exäänsä... Jota en kyllä ihan usko, kuitenkin sanoi, että vaikka eroaisimme, ei huolisi entistään.. En tiedä.
Viime viikon lauantaina mieheni oli baarissa juhlimassa pelikauden päättäjäisiä kavereidensa kanssa, ja tämä nainen, jonka kanssa miehelläni oli viime talvella suhde (nykyisin on minun hyvä ystävä)oli myös samassa baarissa ja pisti minulle viestiä yöllä, että mieheni nuoleskelee jonkun naisen kanssa...jonka kanssa myös tanssi koko illan... Tästä kimpaantuneena minä päätin pakata kamppeeni ja lähteä lätkimään kodistamme. Mutta mieheni ei antanut minun lähteä, vannoi rakkauttaan ja myönsi tanssineensa koko illan tämän jonkun naisen kanssa ja sanoi että menivät "liian pitkälle", mutta kielsi nuolleensa tämän naisen kanssa. Minä valehtelin nähneeni kuvan kamerapuhelimesta (ystäväni ottama), mutta mieheni sanoi ettei sellaista kuvaa voi olla, koska sellaista ei ole tapahtunut koskaan....mene ja tiedä. Mieheni on muutenkin melkoinen flirttailija ja pitää paljon yhteyttä eri naisiin, hänellä on paljon naispuolisia ystäviä. Mieheni on myöntänyt, että hänellä on ongelmia kieltäytyä muiden naisten ehdotteluista tai olla vastaamatta heidän ihailuunsa ja on aikonut hakea apua tähän, mieheni myös lupasi, ettei käy baareissa enää ilman minua eikä ota alkoholia (ei ole koskaan ottanut kuin nelisen kertaa vuodessa, tai yleensäkään baaristellut) ym..ym..
Minä rakastan miestäni ja haluaisin kipeästi saada meistä oikean perheen, jossa ei olisi tällaisia ongelmia, haluaisin myös lapselleni oikean, ehjän perheen. EN kuitenkaan kestä uskottomuutta, itselläni kun on aikamoisen tiukka moraali ja olen ehdottoman rehellinen.
Siis hyvät ihmiset, kertokaa, voiko tällaisella tarinalla olla onnellista loppua...!?! Olen todella epätoivoinen, enkä haluaisi luovuttaa...niin myötä- kuin vastoinkäymisissä...eikö sen niin pidä olla?
Kuitenkin...Mieheni jäi viime talvena kiinni suhteesta toiseen naiseen, suhdetta kesti noin kaksi kuukautta ja se oli ohi jo silloin, kun minä sain asiasta tietää. Mieheni oli valehdellut tälle naiselle että me olemme vain ystäviä ja kämppiksiä..ym.. todella räikeitä juttuja. Silloin kun minä sain asiasta kuulla, olin juuri saanut kuulla myös raskaudestani, eli siis tilanne oli vaikea ja päätimme sitten kuitenkin yrittää yhdessä. Mutta luottamus meni. Heinäkuussa sain huomata mieheni vehkeilevän ex:n kanssa..Mitään fyysistä ei ollut, mutta kirjoittelivat ja mieheni puhui aika pahasti meidän suhteestamme ja tuntui elättelevän toiveita palata entiseen. Tämän mieheni kuitenkin mitätöi ja sanoi halunneensa vain näpäyttää exäänsä... Jota en kyllä ihan usko, kuitenkin sanoi, että vaikka eroaisimme, ei huolisi entistään.. En tiedä.
Viime viikon lauantaina mieheni oli baarissa juhlimassa pelikauden päättäjäisiä kavereidensa kanssa, ja tämä nainen, jonka kanssa miehelläni oli viime talvella suhde (nykyisin on minun hyvä ystävä)oli myös samassa baarissa ja pisti minulle viestiä yöllä, että mieheni nuoleskelee jonkun naisen kanssa...jonka kanssa myös tanssi koko illan... Tästä kimpaantuneena minä päätin pakata kamppeeni ja lähteä lätkimään kodistamme. Mutta mieheni ei antanut minun lähteä, vannoi rakkauttaan ja myönsi tanssineensa koko illan tämän jonkun naisen kanssa ja sanoi että menivät "liian pitkälle", mutta kielsi nuolleensa tämän naisen kanssa. Minä valehtelin nähneeni kuvan kamerapuhelimesta (ystäväni ottama), mutta mieheni sanoi ettei sellaista kuvaa voi olla, koska sellaista ei ole tapahtunut koskaan....mene ja tiedä. Mieheni on muutenkin melkoinen flirttailija ja pitää paljon yhteyttä eri naisiin, hänellä on paljon naispuolisia ystäviä. Mieheni on myöntänyt, että hänellä on ongelmia kieltäytyä muiden naisten ehdotteluista tai olla vastaamatta heidän ihailuunsa ja on aikonut hakea apua tähän, mieheni myös lupasi, ettei käy baareissa enää ilman minua eikä ota alkoholia (ei ole koskaan ottanut kuin nelisen kertaa vuodessa, tai yleensäkään baaristellut) ym..ym..
Minä rakastan miestäni ja haluaisin kipeästi saada meistä oikean perheen, jossa ei olisi tällaisia ongelmia, haluaisin myös lapselleni oikean, ehjän perheen. EN kuitenkaan kestä uskottomuutta, itselläni kun on aikamoisen tiukka moraali ja olen ehdottoman rehellinen.
Siis hyvät ihmiset, kertokaa, voiko tällaisella tarinalla olla onnellista loppua...!?! Olen todella epätoivoinen, enkä haluaisi luovuttaa...niin myötä- kuin vastoinkäymisissä...eikö sen niin pidä olla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Millainen on mielestäsi onnellinen loppu..? Oletko uskaltanut itsesi kanssa "keskustella" siitä, mitä sinä haluat, mihin kompromisseihin olet valmis?
Toimiva parisuhde on sopivassa suhteessa onnistuneita kompromisseja huomioiden kuitenkin sen oseien - eli sinun ja kumppanisis - yksilölliset tarpeet ja vastavuoroisuutta myönnytyksineen.
Voitko elää tietäen, että kumppanisi on altis "menemään liian pitkälle"? Pystyykö kumppanisi ymmärtämään sinun toiveita toisenlaisesta suhteesta?
Lapsen tulo suhteeseen on samanaikaisesti sekä ihana että mullistava kokemus. Siinä moni asia suhteessa punnitaan uudelleen. Jokaisen lapsen soisi syntyvän suhteeseen, jossa on aidosti toisistaan välittävät vanhemmat.
Neuvoja tilanteeseen on vaikeata antaa; kysymyksiä kylläkin ja se kipein tehtävä jää sinulle: etsi sydämellä järkeillen parhaimmat vastaukset.
Kaikkea hyvää ja kynttilänhämyisiä syys iltoja.
Mielestäni miehesi käytös ei tule muuttumaan kuin ehkä hetkeksi. En povaa kovin ruusuista tulevaisuutta. Voin olla väärässäkin. Mutta on vähän samanlaisia kokemuksia vuosien takaa....ja onnellista ei elämämme todellakaan ole ollut!
No, ei omakaan parisuhde ole sitä onnellisinta....Jotenkin kadehdin sitä hyvyyttä mitä kerroita miehestäsi. Ne hellyyden osoitukset voi, kun minäkin kuulisin edes sanoja. Tarkoitan herää tähän maailmaan....Haluatko todellakin olla se toinen nainen koko loppuelämäsi? Miehesi viettää hauskuutta ilman sinua? Perhe elämän pitäisi olla uskollista elämää. No, minun mielestäni ainakin.
rakkaudesta? kiva kuulla mielipiteitä, mutta minä kyllä tiedän, että mieheni tekee väärin ja minä nöyryytän itseäni antamalla anteeksi. Mutta kun toista rakastaa, on siitä hyvin vaikea luopua. Tosin nykymaailmassa kaikki tuntuvat antavan periksi pienenkin vastoinkäymisen edessä...Minä en vain lukeudu niihin ihmisiin...Olen noissa asioissa siis hyvin(kin) "vanhanaikainen", enkä usko löytäväni vihreämpää ruohoa aidan toiseltakaan puolelta...