Tapasin elämäni miehen suomi24:lla. Olemme seurustelleet nyt 10 kk. Yhteenmuuttoa harkitaan. Ajatukseni vaan ovat niin kaksjakoiset... Oikeastaan koko seurustelun ajan olen epäillyt, että miehellä on jotakin muutakin meneillään. Suhteen alussa epäilin, että mukana oli joku muukin, sen verran tiheään lakanoita oli vaihdettu, kun hänen luonaan kävin. Ja kylppärissä oli naisten tavaroita, mutta nämä kuuluivat kuulemma hänen tyttärilleen. Tytöt olivat ollet useampi kuukausi sitten viimeksi yökylässä. Facessa on exiä ja entisiä "panoja". Niitä hän on poistellut sitä mukaa, kun niistä on riitaa tullut. Omien sanojen mukaan ei ole pitänyt heihin sen kummempaa yhteyttä, mutta kun riidoissa ei ole eronnut, niin ei ole niitä facesta aikaisemmin poistellut. Niitäkin on poistellut vasta, kun useampaan kertaan kehoittanut. Ovat kuulemma vain ystäviä, kerran sanoi, että seksiä voisi yhden kanssa harrastaa edelleenkin, jos minua ei olisi. Mies tykkää kauniista naisita, katselee niitä mielellään minun seurassanikin. Tämäkin tietenkin häiritsee. Varsinkin suhteen alussa kertoili minkälainen nainen on ihana ja huomasin valitettavasti, etten ihan vastaa ulkoisilta ominaisuuksiltani hänen ihannenaistaan. Tästäkin on riidelty. Hän sanoo ettei hän tarkoita sanomisillaan, että minun pitäisi olla sellainen, rakastaa minua tällaisena kuin olen. Mutta hän silloin alussa sanoi jopa suoraan, että alapääni ei ole enää priimatavaraa, mutta ei kuulemma haittaa. Kesällä tapasimme hänen nuoruuden ihastuksen sattumalta, kun olimme viihteellä. Huomasin, että heillä oli jotain jäänyt aikanaan kesken. He vaihtoivat puhelinnumeroita selkäni takana. Pahoitin mieleni todella paljon ja mies kyllä huomasi sen. Siitä huolimatta tämä nainen piti saada facekaveriksi. Hän kysyi asiaa minulta ja tietenkään kieltänyt. Ajattelin, että minun mielipahallani ei ollut mitään väliä. Nainen oli kuulemma ihana ihminen ja mitään taka-ajatuksia kaveruudessa ei ollut. Tästäkin on riidelty ja nainen poistettiin lopulta facesta. Olemme olleet tiiviisti yhdessä tämän ajan. Nyt hän on useamman viikon halunnut olla maanantait ja tiistait kotonaan. Huomasin, että whatsupissa oli ollut tiistainvastaisena yönä vielä puoli kolmen aikaan. Tuntuu, että koko suhteen ajan on ollut tällaisia asioita, jotka ottavat päähän ja mietittyttävät. Yhteenmuuttamista olemme suunnitelleet ja ajattelin automaattisesti, että hankkisimme asunnon puoliksi. Hän ehdottikin, että minä ostaisin asunnon. Kieltäydyin ehdottomasti. Muuten suhde on aivan ihana, molemmilla on tunne, että kuulumme yhteen. Olemme jo aikuisia ihmisiä, 50 v. molemmin puolin. Mies moittii minua, että tarkerrun aina pikkuasioihin ja suurentelen ja dramatisoin. Hänellä ei ole halua enää etsiä muita naisia ja olen hänen elämänsä nainen. Uskoako vaiko ei?
Ajatukset solmussa
Epäluuloinen
17301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olet aikuinen nainen. Älä hötkyile. Kirjoituksestasi huokuu, että riitelette aika paljon. Miksi riitelette, miksette keskustele? Riitely hajottaa, mutta keskustelu parhaimmillaan rakentaa ja korjaa. Luottamusta ei teillä parisuhteessa ainakaan sinun puoleltasi ole. Miehesi tuntuu olevan aika naistenmies. Ei välttämättä teoissa, mutta sanoissa ja muussa käytöksessä. Toisaalta tuntuu olevan suorapuheinen, mutta salaileeko jotain? Sinulla ei ole riittävästi itsetuntoa, kun loukkaannut siitä, ettet vastaa täydellisesti ihannenaista tai että ikä tekee tehtäväänsä (kuten mieillä kaikilla). Kuka meistä on täydellinen!
Yhteenmuuttaminen ei korjaa mitään, se vaan saattaa pahentaa tilannetta, kun arki kaikkine vaatimuksineen tulee yhä lähemmäs eitä. Mielestäni ei missään nimessa yhteen, kun suhde on tuolla pohjalla. Minusta sinun pitää yrittää keskustella hänen kanssaan (ei riidellä!) siitä, miltä sinusta tuntuu ja mitä odotat. Katsot rauhassa miten tilanne muuttuu, löytyykö luottamusta. Kuuntele myös rauhallisesti, mitä hänellä on sanottavaa, ja mietiskele niitä ennen kuin tyrmäät. Rauhoittuminen ja pieni aikalisä voisi antaa vähän laajempaa ymmärrystä, missä suhteessa mennään ja mikä on tärkeää. suhteessa.
Samanlaisia ajatuksia heräsi aloituksen luettuani... Aloittaja miettii muuttavansa yhteen ihmisen kanssa, jota ei edes kunnolla tunne.
Aloittajan kertomasta tulee mieleen hyvän ystäväni aiempi miesystävä... Kovin oli parisuhdetta rakentamassa ja yhteisestä kodista haaveili tämä mies - muttei pystynyt täysin luopumaan muista naisista. Välimatkasta johtuen ystäväni ei ollut perillä kaikista miehen "kotkotuksista", mutta pieni kyselykierros tuotti tulosta ja selvisi, että miehellä oli kotipaikkakunnallaan vakiseuralainen... Kaikki eivät tietenkään ole samanlaisia, mutta valitettavan moni pitkästä liitosta eronnut keski-ikäinen mies käyttäytyy kuin pikkupentu karkkikaupassa: vähän kaikkea tekee mieli maistaa, vaikka toisaalta haluaisi keskittyä vain yhteen...
Siis en tajua mietn katselet tuollaista idioottia enää? Minulle jo pelkästään sanominen ettei "tavarani ole priimatavaraa" voisi saada harkitsemaan, haluanko olla miehen kanssa ollenkaan tekemisissä.. jos mies voi sanoa jotain tuollaista, niin ei hänellä varmaan muutenkaan kovin vilkasta aivotoimintaa olisi. Ja eipä tuo hyvää itsetunnollekaan tee. Älä muuta yhteen, älä missään nimessä ainakaan vielä, odotan vähintään 6kk ja katso tarkkaan. Ajattele myös järjellä
Kiitos jussi viestäsi! Tuo oli kuin mieheni suusta. Hänkin sanoo, että keskustellaan ei riidellä :) itsetuntoni on hukassa, ymmärrän kyllä jo tähän ikään mennessä etten priimaa enää ole :) sitä ei vaan halua kuulla miehen suusta, johon on rakastunut. Mies on tosiaan suorapuheinen ja myöntää sen, että tekee ja sanoo asioita ja hoksaa vasta jälkeenpäin... Toisaalta rehellisyys ja suorapuheisuus on myös ominaisuuksia, joita hänessä arvostan.
Jos mies sanoisi minulle, ettei alapääni ole priimatavaraa, niin juttu loppuisi siihen paikkaan.
Miksi ihmeessä haluat muuttaa yhteen tuollaisen miehen kanssa? Koska hän on "muuten niin ihana"?
:) niin, tottahan se kuitenkin on :)
Minusta tuo on todella törkeästi ilmaistu.. tavara! Jos pidät arvokasta kehon osaasi tavarana, niin toden totta sovitte hyvin toisillenne! Mies alistaa ja sinä alistut.
Luota vaan hyvä siskoseni vaistoihisi ja näkemääsi. Nykyinen miehesi on sikamainen pelimies.
Miehet on just noin kusipäitä. Väietään, että ei ole muita ja
ei olla eksien kans tekemissä. Pääsee kuulemma itse helpommalla, kun valehtelee silmät päästä miltei lähtee ja korvat soi kuin mitkäkin.
Mitä kato sitä toista aatteleen, kun omat inressit on aina edellä.
Naisia on pilvin pimein Facessa ja kytätään kauniita naisia hyvä,
että kuola valu paidalle asti.
Mitään oo väljä näköjään toisella ja toisen tunteilla, mutta
sit heti ärjytään, jos ei häntä huomio.
Kunnioittakaa, rakastakaa, ottakaa kumppani huomioon muutenkin kuin haluatte seksiä.
Älkää tehkö toiselle kurjaa viilistä,kun ette itsekään haluaisi tulla tuntemaan oloa mitättömäksi
Oletko oikeasti muuttamassa yhteen miehen kanssa, johon et luota? Jos parisuhde ei ole vakaalla pohjalla, niin eikö kannata katsella ihan rauhassa ja siirtää yhteenmuutoa? Mikä kiire sinulla on?
Pelkäätkö hänen jättävän sinut ja luulet, että yhteenmuuttaminen saa hänet lopettamaan muiden naisten katselun ja yhteydenpidon? Saat sidotuksi hänet itseesi, eikä tarvitse miettiä kenen kanssa hän viettää aikaansa What's upissa maanantai- ja tiistaiyöt... Mies haluaa sinun ostavan asunnon eli ei halua sitoutua yhteiseen asuntoon. Vain sinun omistamastasi asunnosta pääsee muuttamaan tarvittaessa pois nopeasti.
Olet hyvin mustasukkainen hänestä ja kyttäät hänen tekemisiään, et hyväksy hänen naispuolisia ystäviään. Ei kuulosta hyvältä, saati sitten että hän arvostelee sinua. Ihminen, joka rakastaa, ei puhu toiselle tuohon sävyyn.
Anteeksi vain, mutta en usko, että tuollainen suhde voi olla kestävä. Ilmeisesti omat hälytyskellosi soivat kovaa, kun tänne kirjoitat asiasta. Onnellisessa suhteessa yhteenmuuttoa suunnittelevat eivät kysele vieraiden ihmisten neuvoja suhteet-palstoilla. Kuuntele vaistoasi, äläkä ryntää suinpäin samaan asuntoon, jos miehen käytös epäilyttää etkä luota. Ilman luottamusta ei parisuhde voi hyvin.
10 kk jälkeen sitä on vielä sokea ohastunut. Mutta mieti miksi miehelle ei sovi yhteiset hankinnat asunto! Miksi hänen pitää mollata sinua naisena alapääsi tasolla. Ja ei se sitten haittaa.. Haloo onko siellä kaksi yksinkertaista nyt tavanneet toisensa. ?
Itsetunnon syöjä tuo sinun rehellinen ?? Miehesi on. Se että naisarmeija pitää mukana rahdata kertoo että eipä tuo osaa erottaa mennyttä nykyisyydestä. Jokanen joka ei tuossa iässä yli 50 v osaa kunnioittaa ja ottaa toista huomioon eikä halua sitoutua on turha ihmissuhde.
Vaikka olet kuinka aikuinen nainen niin silti pitää ihmetellä, mikä kiire rynnätä 10 kk tuntemisen jälkeen asumaan saman katon alle??? Jos jo tässä vaiheessa noin epäilyttää niin luuletko, että se olisi sitten yhtään helpompaa samassa asunnossa? Jarruja nyt vaan päälle ja katsot mihin tämä etenee, mutta suosittelen asumista vielä omissa asunnoissa.
Jarrua päälle.
Olette molemmat 50 v. Miksi haluaisitte muuttaa yhteen? Siitä on ehkä pientä taloudellista etua, mutta suosittelisin vähintäänkin säilyttämään oman asunnon. Se olisi paikka, johon lapset ja lapsenlapset (onko heitä?), voivat helpommin piipahtaa.
Oman asunnon ostaminen voi olla yleisesti ottaen hyvä idea, mutta miesystävä vuokralaisena viittaa hyväksikäyttöön. Yhteisomistus vaatisi vakaammalla pohjalla olevaa suhdetta.
Itselläni on facessa vanhat luokka-, opiskelu-, ja työkaverit. Pidän heitä ystävinä enkä panoina tai exinä. Heillä on omat parisuhteensa kuten minullakin, eikä se ole mikään syy poistaa toista naamakirjasta. Muutama sana netissä on kaukana pettämisestä.
Vahva mustasukkaisuutesi saattaa ajaa miesystävääsi varmistamaan selustaansa. Kertomuksesi viittaa toisaalta pelimiestaipumuksiin. Jos se on totta, kannattaa seuraavaksi katsoa onko hänestä vakiintujaksi vai ei. Yhteenmuuttoa ei kannata harkita ennen sitä.
pelimiehen kaverin lause jäi minullekin pyörimään. Niin miten on jos yli 50v mies puhuu entisistä naisystävistään panoina joita voisi vielä panna ? Kyllä oikeesti luotettava yli 50 v mies ei koskaanpuhu entisistä kuin jokin 18v pojan kloppi. Tai sitten on jotain henkisellä tasolla jäänyt kesken. Vanhat koulukaverit ja muut työkaverit voi toki olla kaverina facessa mutta heidän kanssa viestitellessä ei kyllä ole mitään salattavaa ja peiteltävää. Vähän tuntuu että mies on pelimies oikein pahimmasta päässtä. Jos face ystävä nainen piti poistaa. Jatketaanpa yhteyksiä whatsapp issa. ''vähän tulee venkula mieleen" ..
Itse en kyllä sitoutuisi mieheen joka käyttäytyy kuin kloppi. Puhuu alapäästä tavarana joka ei ole priimaa jne. Tulee ihan eräs nyt 53v torvelo keski suomesta mieleen.. heh..
Älä vain muuta yhteen ! Itse tein sen virheen ja kadun sitä vieläkin, vaikka poismuutosta onkin jo aikaa.
Olin niin tyhmä, että luotin toiseen, koska mies oli kans yli 50 v. Hänestä valitettavasti kuoriutui todellinen narsisti, kaikkine kauheuksineen. Minun exäni on itä-suomesta ja saanut jälleen uuden naisen kierrokseen.
"Kyllä oikeesti luotettava yli 50 v mies ei koskaanpuhu entisistä kuin jokin 18v pojan kloppi. Tai sitten on jotain henkisellä tasolla jäänyt kesken."
Tämä on kyllä siis ihan totta. Rehti mies on tahdikas riippumatta iästä että älkääs meitä liki 5kybäsiä tai yli alkako niittaamaan :D
Ei tosiaan kuulosta hyvältä tuon miehen show!
Olen samaa mieltä kuin useat muutkin: En todellakaan muuttaisi kyseisen miehen kanssa yhteen. Jos muuttaa, ottaa kyllä tietoisesti ison riskin. Toki rakkaus sokaisee ja tahtoo uskoa toiseen- sittenkin. Mielestäni mies on jollain tavalla sitoutumishaluton: välittää tosi ristiriitaista viestiä- toisaalta haluaa ja toisaalta ei. Mitä enemmän itseäsi arvostat, sitä tarkemmin mietit, mitä AIDOSTI tahdot. Minulla on vähän samansuuntainen keski-ikäinen miesystävä, jonka syvällisestä sitoutumishalusta/kyvystä en edelleenkään ota selvää, vaikka ns. yhteisiä vuosia takana. En todellakaan muuttaisi hänen kanssaan yksiin. Odotan suhteelta jotain paljon suurempaa kuin "seurustelun leikkimistä tai sellaista 20 v suhdetta", jossa mennään milloin ylä- milloin alamäkeä. Kuluttaa ihan liikaa. Mutta jokainen taaplaa tyylillään ja viimekädessä kantaa vastuun yksin. Ja kaikesta oppii... Itsellä olisi kyllä saanut jäädä moni kantapään oppi väliin- olisi elämä ollut helpompaa ja itsetunto toista tasoa, mitä nyt.
Anna miehelles paljon pusuja ja tilaa hengittää. Naurakaa yhessä. Kyl se siitä.