Miksi minusta tuli ateisti? Vaikka vanhempani olivat tapakristittyjä ja kävin jopa rippikoulun.
Yksi ainoa ominaisuus ratkaisi tämän asian: uteliaisuus. Loputon uteliaisuus, joka pakottaa kyseenalaistamaan asiat ja pakottaa hankkimaan lisää ja lisää tietoa ja jälleen kyseenalaistamaan.
Uskovainen ei voi olla utelias, koska maailma on heille valmiiksi tarjoiltu ja sitä ei voi kyseenalaistaa mitenkään.
Pakana666
Yksi ainoa ominaisuus ratkaisi tämän asian: uteliaisuus. Loputon uteliaisuus, joka pakottaa kyseenalaistamaan asiat ja pakottaa hankkimaan lisää ja lisää tietoa ja jälleen kyseenalaistamaan.
Uskovainen ei voi olla utelias, koska maailma on heille valmiiksi tarjoiltu ja sitä ei voi kyseenalaistaa mitenkään.
Pakana666
Vastaukset 74
Vanhimmat
Ihan kiintoisaa välillä kerratakin, mikä on kenestäkin tehnyt ateistin.
Minä olen aina ollut ateisti, joten mun ei ole tarvinnutkoskaan erityisesti kyseenalaistaa uskon perusteita.
Kävinhän minäkin pyhäkoulua, osallistuin uskonnon opetukseen, seisoin kerran Joosefina joulukuvaelmassa ja kävin rippikoulun. Mutta se kaikki oli jotenkin ihan ulkokohtaista, ei siitä koskaan tarttunut mitään uskoa, joka olisi sitten pitänyt karistaa niskasta.
Teini-iässä jouduin tietysti tulemaan tietoiseksi kysymyksestä, onko jumalia vai ei, mutta ei mun tarvinnut kuin todeta, että en ole koskaan uskonut semmoseen. Ja näin minusta tuli ateisti, siis tietoisesti.
Toistetaanpa uskonnollisuuteni tarina vielä kerran.
Kotonani ei opetettu uskontoa.
70- luvun alakouluopetus oli uskonnon läpitunkemaa, ehkä osin vanhan opettajan takia.
Aloin uskomaan Jumalaan ja rukoilemaan iltaisin.
Kolminaisuusoppi, perisynti, ja moni muu teologinen kummallisuus ei uponnut kuitenkaan kaaliini.
Halu löytäää uskon olennaisimmat ydinkohdat ajoi minut tutkimaan Raamattua. Elämän ilojen ja surujen sekä suurten
eettisten kysymysten pohtiminen johti minut hylkäämään Raamatun sekavana kokoelmana kirjoituksia jolla voi perustella
täysin vastakkaisia näkökantoja.
Luonnontieteet ovat olleet aina lähellä sydäntäni, siksi fundamentalistiset suuntaukset ovat olleet aina minusta silkkaa mielettömyyttä.
Kuinkakohan moni on alkanut uskoa Jumalaan koulun vaikutuksesta? Kiinnostava, joskin erikoista minusta. Mutta mulla ei ollutkaan erityisesti uskonnollista se opetus.
Lukiossa meille opetti ussanope myös psykologiaa. Käsittelimme muistaakseni ihmisen älykkyyden osatekijöitä. Opettaja kertoi tunnollisesti sen, mitä oppikirjaan oli präntätty ja tunnin lopuksi lisäsi oman pedagogisen osuutensa soppaan: "Mutta näitä asioita ei ole tarkoitettu ihmisjärjellä ymmärrettäviksi."
Se taisi olla ensimmäinen herätykseni "ateistiseen tietoisuuteen". Tulkitsin tämän lausunnon opettajan kristillisen vakaumuksen ilmaisuksi ja se hätkähdytti minua silloin 16-17 -kesäisenä.
Luonnontieteet ovat olleet aina lähellä sydäntäni, siksi fundamentalistiset suuntaukset ovat olleet aina minusta ainoa mahdolllinen totuuteen johtava lähestymistie.
Minä ole myös utelias, seuraan jatkuvasti mitä maailmalla tapahtuu>: sehän kuuluu elämään. Olen myös seurannut teidän ateistien keskustelua palstalla vuosia. Mitään vaikutusta tiedolla ja jutuillanne ei ole ollut minuun. Usko on Pyhän Hengen ja ihmisen yhteinen sopimus. Kun kuulee evankeliumin, niin sen hylkää tai ottaa vastaan.
"Kun kuulee evankeliumin, niin sen hylkää tai ottaa vastaan. "
Entä kun kuulee evankeliumin, ottaa sen vastaan ja kasvaa sen jälkeen ulos uskonnollisesta elämästä, koska alkaa nähdä sen älyllisesti epärehelliseksi?
"Kun kuulee evankeliumin, niin sen hylkää tai ottaa vastaan. "
Miksi et ottanut vastaan kalevalan pyhää evankeliumia?
agnoskepo
Pelkällä älyllä ja päättelyllä tänä päivänä voi olla mahdotonta päätyä uskoon. Entä jos syntyy käsittämätön sisäinen varmuus Jumalan olemassaolosta. Lukee, kuulee tapaamiltaan ihmisiltä ja ehkä vielä itse saa kokea joitakin niistä täysin saduilta tuntuvista tapahtumista, joista voi lukea esim. kertomuksista Jeesuksen Kristuksen maanpäällisestä elämästä. Jos näkee ja kokee näiden kummallisten asioiden olevan todellisuutta, onko silloin älyllisesti epärehellinen?
Suonet anteeksi, jos muistan väärin, että vastasin juuri Sinulle kysymykseen evoluutiosta. Siinä imoitin uskovani kirjaimellisesti luomiskeromukseen. Tosin jätin varauksen muusta mahdollisuudesta, jos Raamattua tulkitaan toisella tavoin, kuten tiedän joidenkin uskovien tähtitieteilijöiden tekevän. Miksi Jumalalla oli kiire luomistyössään, kun lapsi kasvaa kohdussa kuukausia? Tässä voi nähdä minun toimineen älyllisesti epärehellisesti, koska moni seikka puhuu sen puolesta, että maailmankaikkeus olisi vähintäänkin verraten vanha...verrattuna n. viikkoon. Ottamalla tässä uskon valinnan vastoin järkeä haluan osoittaa Jumalalle uskovani Hänen pystyvän mihin tahansa. Tiedän tapahtumista, joissa esim. Neuvostoliittolainen kristitty neuvostoarmeijassa loukkaantui jäätyään kuorma-auton takapyörän alle.(..vastaavia tapahtumia useita ympäri maailmaa)
Hänelle oli tarkoitus sairaalaan päästyään seuraavana päivänä suorittaa toisen keuhkon ja toisen käden poistaminen. Hän parani yön aikana täysin. Ateistinen lääkäri vakuuttui Jumalan todellisesta olemassaolosta ja hoitajat olivat järkyttyneitä. Asialla on useita todistajia. Onnettomuuden uhri, Ivan Moisejev kertoi tapauksen ääninauhalle ainoalla lomallaan ennen marttyyrikuolemaansa. Onko tällaisen nähnyt älyllisesti epärehellinen? Kaikki kävi nopeasti ilman pitkiä toipumisaikoja, joten uskon ja pidän mahdollisena maailmankaikkeuden nopeaankin luomiseen. Jos Raamatun tulkintani, jossa Jumalan aika joskus esitetään vertauskuvallisesti, on väärä, niin luomiseen on mennyt sitten pidempi aika. Joka tapauksessa uskon Jumalan kaiken luoneen. Usko ja järki vaikuttavat olevan usein vastakkain, koska Jumala vaikuttaa monesta hyvin harvoin ilmaisevan pystyvänsä toimivan vastoin tuntemiamme luonnonlakeja. Jeesukseen ei moni uskonut ihmeistä huolimatta.
Neukkulan kertomuksesi on todennäköisesti pelkkää legendaa, joita tietyissä piireissä kerrotaan. Kuuluihan Neuvostoliitosta maailman syvimmästä pranreiästä kadotettujen sielujen valitusta (Ammennusastia -70 luvulla) ja siihenkin piti muka uskoa.
Suomessa on kahteen kertaan tutkittu ihmeparanemisia lääketieteellisesti. Kummallakaan kerralla käteen ei jäänyt ainuttakaan todennettua tapausta, vaikka tutkimuksen alussa väitettyjä tapauksia löytyi useita.
En vaan enää jaksa uskoa noihin tarinoihin.
"Tiedän tapahtumista, joissa esim. Neuvostoliittolainen kristitty neuvostoarmeijassa loukkaantui jäätyään kuorma-auton takapyörän alle.(..vastaavia tapahtumia useita ympäri maailmaa)
Hänelle oli tarkoitus sairaalaan päästyään seuraavana päivänä suorittaa toisen keuhkon ja toisen käden poistaminen."
Ja mikäs oli kyseisen herrasmiehen nimi ja mitä todisteita sinulle on tarinallesi?
" Asialla on useita todistajia. Onnettomuuden uhri, Ivan Moisejev kertoi tapauksen ääninauhalle ainoalla lomallaan ennen marttyyrikuolemaansa. "
Tuossa se nimi olikin.
Mikä marttyyrikuolema? kuoliko hän mahdollisesti puhkenneeseen keuhkoon ja murskautuneeseen käteen?
Vai ammuttiinko häntä selkään kun hän ensiksi valehteli jäädessään kuorma auton renkaan alle ja sitten yritti paeta kenttäsairaalasta.
Hihhuleilla on tuhansia noita keksittyjä juttuja kuitenkaan mitään kykyä todistaa niitä todellisiksi.
Sama kun se saarnaaja joka "löysi" avukseen yhtäkkiä perä luukustaan rahaa kun häneltä loppui autostansa bensa.
Eräs saarnaaja kertoi sen minulle tyyliin "tunsin yhden..." ja sitten häkeltyi kun sanoin että äitini kuuli saman tarinan 60luvulla,
Ne on vain kierrätettyjä satuja hihhulilta hihhulille.
Löysin mainitsemastasi Ivan Moisejev vain sen verran tietoa että hänen upseerinsa kidutti hänet kuoliaaksi,
Mistään ihmeparantumisesta ei mainita yhtään missään. Ja tuo tapahtumakin on vuodelta 1972 ja mainitaan neuvostoliittolaisvastaisessa kirjoituksessa.
Jeps. jeps. tarkan etsinnän jälkeen tulen siihen tulokseen että hän oli kristitty joka kidutettiin hengiltä ja hihhulit tekivät hänestä marttyyrin ja lisäili hänen tarinaansa kaikkia valheita.
Edes hänen elämänkerranssansa ei puhuta mistään ihmeparantumisista mutta niistä hänen hallusinaatioistansa mitä hän sai kun ei saanut ruokaa viiteen päivään.
Taas näitä hihhuleiden juttuja toisinsanoen.
Ymmärrän kyllä, että ihminen, joka todella saa Pyhän Hengen itselleen ja Raamatun tapahtumat alkavat toteutua, uskoo. Vaikeahan sitä on olla uskomatta, kun pystyykin parantamaan sairaita laittamalla kätensä heidän päälleen ja ajamaan pois riivaajia. Aika järisyttävä muutos, joka Jeesuksen sanojen mukaan kuitenkin hänen omilleen on tunnusomaista, eikä siis vain joidenkin harvojen 'oikeus'.
On varmasti myös upeaa nähdä kaikesta omaisuudesta luovuttuaan, miten se Jumala huolehtii jokapäiväisen leivän pöytään kuitenkin.
Tosin on kyllä paljon uskovaisia, joita eivät esimerkiksi nuo tunnusmerkit seuraa ja jos Raamattuun luottavat, ei heillä pelastustoivoa taida olla. Sellaisten usko kyllä ihmetyttää. Että miksi uskovat vastoin Raamattua. Ellei sitten heillä ole vähän erilainen Jumala eivätkä Raamatun Jumalaan usko.
Ateisteja on monelaisia, näillä palstoilla on ihan fiksuja ateisteja, jotka selvästi ovat älykkäitä kuten ateistien väitetään olevan, mutta sitten on niitä toisenlaisia. Nuo kiihkoilevat ateistit ovat yhtä uskovaisia kuin fundamentalistikristityt. Jumala on muka samanlainen satuolento kuin joulupukki - no kuinka moni ateisti näkee vaivaa pilkatakseen joulupukkia? Ei kukaan tietenkään, mutta jumalan pilkkaamiseen käytetään aikaa ja energiaa niin että se tuntuu olevan monen ateistin elämän tärkein sisältö. Nämä vihamieliset ateistit uskovat samaan jumalaan kuin suurin osa kristityistäkin valitettavasti uskoo eli israelilaisten Jahveen. Ei tietenkään ole ihme että sellaista jumalaa vihataan, se on ymmärrettävämpää kuin palvominen. Mutta että vihataan olematonta, eihän siinä ole järkeä. Tällaiset ateistit taistelevat jumalaa vastaan, siis sitä jumalaa jonka he kieltävät olevan olemassa. Taistelua olematonta vastaan ei voi voittaa eikä hävitä, se on täysin turhaa ajan ja energian haaskausta. En usko israelilaisten Jahveen eikä minulla ole mitään tarvetta pilkata sen enempää tuota jumalaa kuin siihen jumalaan uskoviakaan.
Vihaatko sinä kovastikin joulupukkia? Miksi taistelet joulupukkia vastaan?
Vai olisiko niin, että sinä et vain usko joulupukin olevan oikeasti olemassa.
Ateistit eivät vihaa jumalia eivätkä taistele näitä vastaan.
Emme vain usko että mitään jumalia on olemassa.
Mutta pidämme kyllä säälittävinä aikuisia ihmisiä, jotka uskovat joulupukkiin.
Joulupukki-sanan tilalle voit sitten vaikka vaihtaa jumalan, joka on samanlainen satuhahmo. Paitsi että joulupukkiin uskovat eivät tee ristiretkiä, eivät aloita uskonsotia, eivät polta noitia ja homoja rovioilla eivätkä kiellä muilta ihmisiltä tasa-arvoisia ihmisoikeuksia.
Joulupukit ja jumalat ovat ihan hauskoja satuja. Ole kiltisti tai muuten...
Mutta joskus pitää kuitenkin kasvaa aikuiseksi ja oppia ymmärtämään, mikä on vain lapsellista satua ja mikä ihan oikeasti totta.
Tämä on muuten nähtävästi yksi suosituimpia uskovaisten keskuudessa kulkevia väittämiä. Että ateistit kovasti vihaavat heidän jumalaansa. Ei jotenkin nähdä sitä, että maailma on täynnä uskontoja ja näin ne keksityt jumalat välillisesti vaikuttavat uskontojen myötä kaikkien elämään. Kuvitellun jumalan kuviteltu tahto toimii monella perusteena syrjiä muita ihmisiä. Uskonnoilla on paljon negatiivisia vaikutuksia. Kun näitä uskontoja ja niiden jumaltarinoita kritisoi, jotkut uskovaiset kokevat, että hei nyt tuo kapinoi minun jumalaani vastaan, että kylläpä se oikeasti uskoo kuitenkin, hähää. Haluaa vain synnissä piehtaroida ja siksi kapinoi.
Ei ole taistelua olematonta vastaan. Mutta uskontojen lieveilmiöitä ei pidä katsoa läpi sormien.
Moniko pelkää joutuvansa helvettiin, koska epäilee Joulupukin olemassaoloa?
Moniko perhe uuvuttaa itsensä lukemattoman lapsikatraan alle, koska Joulupukin tahto on, että
lapsilukua ei rajoiteta?
Moniko vaatii lain noudattavan Joulupukin antamia määräyksiä?
Ei ole vaikea päätellä, että ihminen, joka ei Jumalaan usko, ei hae moraalilleen ja elämäntavalleen perusteita Raamatusta. Siksi uskovien sormien heristely esim, joissakin moraalikysymyksissä ärsyttää. Kristinusko ei itsessään aiheuta vahinkoa ihmisille. Uskovatkin ovat muiden tavoin ihmisiä puutteineen ja tapoineen, vaikka ikävistä teoista pyritään pois. Ei heillä ole oikeutta syrjiä ketään ja pakottaa omiin elämäntapoihinsa rakkaudettomasti; pilkkaten, osoittaa vahingoniloa yms. Uskonnon varjolla tehtyihin vääryyksiin, joissa kiusanteko on osoitettavissa, tulee luonnollisesti puuttua. Nöyryys ja hyväntahtoisuus unohtuu välillä uskovilta, vaikka se on uskon perusasioita...valitettavasti.
"Ei ole vaikea päätellä, että ihminen, joka ei Jumalaan usko, ei hae moraalilleen ja elämäntavalleen perusteita Raamatusta."
Juuri näin.
Itse olen huomannut omaavani vieläkin paljon sellaisia moraalikoodeja, jotka sisäistin aikuistuessani kristillisessä yhteisössä. Tosin ne ovat kaikki myös sellaisia, jotka nykyään yhdistän länsimaiseen moraalikäsitykseen ja humanismiin yleensäkin.
Muistissani on myös kristillisiä moraalioppeja, joihin silloin samaistuin, mutta joita pidän nykyään itselleni täysin vieraina. Se, mitä tiukan linjan uskonnollisuus pyrkisi lisäämään nykyiseen moraaliseen ajatteluuni, edustaa mielestäni ahdasmielistä vanhoillisuutta pahimmillaan.
Summa summarum. En näe kristillistä moraalia parempana, vaan päin vastoin huonompana.
En ole puhtaasti samaa mieltä, ettei kristinusko itsessään aiheuttaisi vahinkoa ihmisille.
Lähdetäänpä vaikka lapsesta, joka kristinuskon mukaisesti oppii olevansa syntinen ja paha siinä määrin, että viattoman on tarvinnut hänen vuokseen kuolla, jotta hän pelastuisi. Usea näkee vielä synnin palkkana sen helvetin, jonka miettiminen on hajottavaa minkä ikäiselle vain, jos on empatiaa jäljellä.
Lapset yleensä kuulevat, ettei mörköjä ole. Uskovaisten lapset elävät maailmassa, jossa jokin mörköjä paljon pahempi, puhtaasti paha, jahtaa juuri häntä houkutellen tekemään pahaa, jotta saisi vietyä ikuiseen kidutukseen.
Jos vaikka itse vielä jotenkin jaksaakin tasapainoilla sen kanssa, että hei ainakin minut pelastetaan kunhan uskon, niin entäpä ne muut, jotka eivät uskokaan?
Kyllä tuollainen maailmankuva minusta vahingoittaa syvästi.
Pakana666
Sinulla on ilmeisesti jäänyt se uteliaisuutesi suuntaamatta ainakin yhteen asiaan, kun tunnut olevan siitä niin tietämätön.
Tämä väitteesi kertoo, mistä asiasta on kyse, sekä paljastaa tietämättömyytesi siitä: "Uskovainen ei voi olla utelias, koska maailma on heille valmiiksi tarjoiltu ja sitä ei voi kyseenalaistaa mitenkään."
Otapa selvää. Jotkut uskovat toki ovat tuollaisia kuin ajattelet.
Stereotyyppinen pakana666:n näkemys uskovaisista kyllä on.
Lienee tehnyt tuttavuutta lähinnä julistavien fundamentalistien kanssa.
On myös paljon tavallisia ihmisiä, joilla ei ole uteliaisuutta muihin kuin naapurien tekemisiin ja tekemättä
jättämisiin, uskonnolla ei heidän tylsyyteensä ole osaa eikä arpaa, olivat he uskovaisia tai eivät.
Ei uskovainen voi miettiä, taivaalle katsoessaan, kuinka kaukana tähdet ovat. Ne ovat enintään 6000 valovuoden päässä, koska maailma ei voi olla vanhempi.
Eivät he voi miettiä, onko tuolla muita, koska elämä luotiin maahan.
Tässä nyt ajanpuutteen takia vain kaksi valmiiksi mietittyä asiaa.
Vai voitteko sittenkin kyseenalaistaa maailmankaikkeuden iän?
Pakana666
Kaikki uskovaiset eivät ole nuoren Maan kreationisteja, jotka kiistävät Raamattuun vedoten ilmiselviä
luonnontieteiden selvittämiä faktoja.
Oikeastaan kressuja on pieni määrä uskovista. Suurin osa ei kiellä tieteen faktoja.
Eräs Suomen tunnetuimpia tähtititeteen harrastajia on rovasti Risto Heikkilä.
Juuri näin. Useimmat haluavat poimia raamatusta vain ne mukavimmat kohdat ja sivuuttaa vaikkapa koko vanhan testamentin. Mutta jos ei usko luomissatuun ja siihen, että Aatami oli maailman ensimmäinen ihminen, miten voi uskoa Jeesukseenkaan? Raamatun tapahtumaketju lähtee Aatamista ja päättyy Jeesukseen...
Jep, Heikkilän "Kun minä katselen taivasta" löytyy hyllystäni.
Kreationistien hapatus kyllä leviää liberaalimpienkin kristittyjen keskuuteen, ja siihen törmää yllättävilläkin tahoilla.
Tässäpä onkin fundamentalistien pointti, jota on vaikea olankohautuksella ohittaa, mikäli kristinuskon uskontunnustuksesta kiinni pitää.
Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit, synnin alaisuuteen ihmiskunta joutui Adamin lankeemuksen tähden.
Jos syntiinlankeemuskertomus on symbolinen ja Adam taruhenkilö, Jumalan piti
kidutusteloituttaa poikansa(joka siis oli samalla hän itse...) symbolisen mielikuvitushenkilön keksityn omenavarkauden tähden.
Jotenkin näin Dawkins Jumalharhassaan kirjoittaa.
En osaa oikein sanoa mikä minusta on "tehnyt" ateistin, itselläni on sellainen muistikuva ja käsitys etten ole koskaan uskonutkaan Jumalaan.
Olen saanut kuitenkin kristillisen kasvatuksen koululaitoksemme puolesta (ala-asteen osalta) ja vähän muualtakin: pyhäkoulussakin kävin askartelemass ja jossakin poika-kerhossakin kävin joka oli seurakunnan kerho.
Eli vaikka kotona ei ollut minkäänlaista uskonnollista kasvatusta en ole silti altistumiselta ole välttynyt. Kotonani ei muistaakseni ollut edes Raamattua paitsi jotakin koulussa jaettuja Gideonien läpysköitä. Vanhemmatkin on vihitty maistraatissa.
Koti ei kuitenkaan ollut mitenkään uskonnonvastainen, olinhan ala-asteen uskonnonopetuksessa ja osallistuin noihin seurakuntien kerhoihin (mutta eipä juuri muuta ollutkaan urheiluseurojen ja VPK:n lisäksi) ja naapurin syvästi uskovainen mummo vei meitä lapsia muutaman kerran jopa kirkkoon vanhemmiltamme luvan saatuaan. En ole kuulunut koskaan kirkkoon ja vanhemmatkin eronneet kirkosta jo -60 luvulla mutta vanhin sisarus kuului kirkkoon. Ei kai ollut halunnut erota.
Varsinaiseen valintatilanteeseen suhtautumisessa uskontoon jouduin ensimmäisen kerran siirtyessäni yläasteelle jolloin valisin ET:n, silloisen uskontojen historian ja siveysopin (jälkikäteisarvio: kristillisestä kontekstista käsin asiat käsiteltiin) mutta olenko silloinkaan tiedostanut itseäni varsinaisesti ateistiksi? En muista tuollaista ainakaan.
Koskaan en ole edes sellaista asiaa miettynyt, että pitäikö tässä nyt sitten uskoa vai ei ainakaan siltä kannalta, että se nyt on jokin sellainen asia joka on jotenkin ratkaistava vaikka Jumalan/jumalien olemassaolon mahdollisuutta olenkin joskus pohtinut.
”Uskovainen ei voi olla utelias, koska maailma on heille valmiiksi tarjoiltu ja sitä ei voi kyseenalaistaa mitenkään.”
Miksi maailma pitäisi kyseenalaistaa? Sehän vaan on, samoin ihminenkin on/olen: tässä olen.
"Miksi maailma pitäisi kyseenalaistaa? Sehän vaan on, samoin ihminenkin on/olen: tässä olen. "
Noitavainojen aikana kun sinun vaimosi ja lapsesi sidottaisiin paaluun ja sytytettäisiin tuleen noituudesta niin sinä vaan olisit että, humm humm humm.. mitähän tänään tekisin?.
Eli on ollut turhaa kyseenalaistaa lapsivaimoja, raiskatun ostamista vaimokseen, noitarovioita, orjuutta, perheväkivallan hyväksymistä perheen sisäiseksi asiaksi (se kriminalisoitiin varsin myöhään) jne..
Miten voit Sami edes tuollaista kysyä?
Jospa tuommoiset asiat nyt vaan kuuluu Samin "tavalliseen" elämään.
Kari Saari teki minusta ateistin. Kun muokkasin maailmankatsomustani, tutustuin myös ateismiin, mutta pidin sitä jumalan olemassaolemattomuuteen uskomisena eli jonkinlaisena negatiivisena uskontona. Kari Saaren artikkeli "Ateismin määrittelemisestä" Vapaa Ajattelija -lehdessä avasi silmäni, erityisesti hänen tiivistelmänsä ateismin olemuksesta: ateismi on näytön puutteesta seuraavaa uskon puutetta. Prosessi kesti vielä aikansa, mutta vajaan vuoden kuluttua artikkelin lukemisesta tiedostin olevani ateisti, eikä se tietoisuus ole siitä himmentynyt. Vieläkään ei kohdalle ole tullut näyttöä uskonkohteiden olemassaolon puolesta.
uskovainen voi olla utelias mutta hänellä on kaikkeen valmiina vastaus. jumala suunnitteli ja loi tämän ja tuon. ja jostain syystä se valmis vastaus on sellainen joka mielyttää häntä itseään. ei varmaan sattumaa?
Jos olisi edes pikkiriikkinen mahdollisuus sille että uskovien horinoissa jumalistaan voisi olla jotakin perää ja jotakin ihan todellista, niin suhtautuisin toki heti asiaan äärimmäisen vakavasti.
Viimeisen 55v aikana ei ole koskaan tullut vastaan mitään sellaista. Ei niin yhtään mitään. Pelkkkiä tyhjiä valheita ja täydellistä nollainformaatiota. Ja minun on täysin mahdotonta ihan vakavissani yrittää uskoa tähän ainaiseen ei-yhtään-mihinkään.
Koska ajattelen, olen...ateisti.
Minulle ovat herätyskristilliset, helluntailaiset väittäneet Tuska-festareilla (2012), että Jumala ilmoittaa itsestään jokaiselle kolmesti. Kerroin ettei ole ilmoittanut vielä kertaakaan. Mutta hätiä mitiä, ilmoittaa kuulema. Minä en siis kai kuole ennen kuin Jumala on ilmoittanut itsestään kolmesti?
Mittarissa on 46 ja ei edes ensimmäistä varoitusta ole annettu :) Kysyin voiko hän ilmoittaa itsestään kuolinvuoteellani niin vastasivat voivan mutta välttämättä niin ei käy. Kysyin, että voinko kuolla näiden mukanani kantamieni huumeiden yliannostukseen jotka ajattelin kaikki vetää hetken päästä (tämä otettiin vakavasti ja huumeiden käyttöäni paheksuttiin. Oikeasti ainoat kokemukset huumeista ovat nuorena tehdyt muutamat hasis-kokeilut) kun ei ole vielä varoitettu edes ensimmäistä kertaa...
Tietenkään logiikkani ei ollut aukoton mutta riitti käännyttäjät sanomaan... Yhmmm...
Koska ajattelen, olen...ateisti.
xxxxxxxxxxxxxxxxx
- koska ajattelen, olen uskova kristitty.
Minusta taas tämän palstan lukeminen on tehnyt ei-ateistin. Se on vakuuttanut minut siitä, että useallakaan ateistilla ei ole uskottavia perusteita ateismilleen. Näin ollen ateismi on vain yksi vaarallisista hihhulointiliikkeistä ja muodostuu netti- ja irl-kiusaajien pesäkkeeksi rauhallisia ja hyväntahtoisia ihmisiä kohtaan.
Erityisesti minua on järkyttänyt huomata, kuinka huonosti ateistit kestävät itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Se on erinomainen osoitus heidän horjuvasta itsevarmuudestaan ja kenties toisten kohdalla jopa merkki epärehellisyydestä.
Sanalla sanoen, olen erittäin pettynyt ateismiin. Mielestäni ateismi pitäisi lailla kieltää, samoin kuin evoluutio-oppi. Ne ovat kaksi erittäin vahingollista asiaa ihmisten moraalille.
Valitsiko ateistien huonojen perusteluiden vuoksi kristinuskon, islamin vai juutalaisuuden tai peräti jonkin ei Aabrahamilaisen uskonnon?
"Minusta taas tämän palstan lukeminen on tehnyt ei-ateistin. Se on vakuuttanut minut siitä, että useallakaan ateistilla ei ole uskottavia perusteita ateismilleen"
Vaikuttaa vaan enemmän siltä että sinä häpeät omaa uskoasi ja yrität vyöryttää oman häpeäsi ateistien niskoille.
" Mielestäni ateismi pitäisi lailla kieltää, samoin kuin evoluutio-oppi. Ne ovat kaksi erittäin vahingollista asiaa ihmisten moraalille. "
Trolli.
"Valitsiko ateistien huonojen perusteluiden vuoksi kristinuskon, islamin vai juutalaisuuden tai peräti jonkin ei Aabrahamilaisen uskonnon?"
Minä uskon inhimilliseen tyhmyyteen. Saan joka päivä lukuisia vahvoja todisteita sen olemassaolemisesta enkä vielä koskaan ole vaipunut epäuskoon. Enkä aiokaan vaipua. Inhimillinen tyhmyys on kaikista henkisistä voimista vahvin ja vaikuttavin, se on ikuinen ja rajaton, se on liikkeelle panevista voimista mahtavin ja voimakkain, se saa liikkeelle miljoonittain ihmisiä ja eläimiä. Se luo suurimman osan tv- ja radio-ohjelmista, lehtiartikkeleista, kirjoista, jutuista mitä ihmiset suustaan päästävät ja elekielestä, kaikesta, aivan kaikesta. Se naurattaa, se vituttaa, se hävettää ja toisinaan se demonina saa ihmisen tuntemaan ylpeyttä ja onnistumisen tunnetta.
Minä en halua olla häviäjän puolella. Olen siis valinnut jumalakseni kaikista voimista mahtavimman ja ikuisimman, sellaisen joka ei määritelmänsä mukaan voi edes erehtyä eli toimia ei-rationaalisesti tavoitteensa suhteen.
Tosi kiva :)
Sinun "Raamattusi" on varmaan Erasmus Rotterdamilaisen: "Tyhmyyden ylistys".
Eikä ole edes kallis. Näkyy löytyvän suomenkielisenä alle kympillä.
Lueskelin sitä joskus, mutta tyylillisesti kirja oli melko köppänen, joten en taida liittyä uskontokuntaasi, jos vaikka päättäisit perustaa kirkon.
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=4&sqi=2&ved=0CDEQFjAD&url=http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9512353172&ei=kxE4VJ-PDKG_ygOpsYIQ&usg=AFQjCNGK_rBcvTxAr15FkZGKfReA2UJeqw&bvm=bv.77161500,d.bGQ&cad=rja
"Minä en halua olla häviäjän puolella. Olen siis valinnut jumalakseni kaikista voimista mahtavimman ja ikuisimman, "
Olet hyvä esimerkki inhimillisestä tyhmyydestä. :D
Sinä olet väkevä todistaja, veli Satan.
Veli satan totisesti todistaa väkevästi, oi veljeni typerehtimisessä.
Massiivinen ja uskottava typerehtiminen on ylen vaikea taitolaji, jos ei ihan syntymälahjana typeryyttä saanut ole. Varsinkin pidemmistä hölmöksi heittäytymisistä järjen valo pilkahtaa kiusallisen usein jostain rakosesta esiin koko hyvän näytöksen pilalle saattaen. Vain aito syntymätyhmä selviytyy kerta toisensa jälkeen päättömistä kommenteista kunnialla.
Nyt nämä varsin syvämietteiset totuudet palstalle saatettuani, lähden koisimaan herätäkseni aamulla virkeänä uuden päivän haasteisiin.
Etsin kirjahyllyn loukosta "Tyhmyyden ylistyksen", kun muistelin että sen pitäisi olla siellä jossakin. Joskus aikanaan olen lukenut tämän kirjan, vaikka se oli minusta umpitylsä, enkä muista siitä enää mitään. Nyt äkkipäätä vähän selaamalla näyttää siltä, että tämähän on hauska kirja ;D, vaikka varmasti olisi tylsä, jos yrittäisi lukea tosissaan.
Yksi ja toinen sen ajan ihmisryhmä parjataan ja halveerataan tässä vuorollaan, tyhmyytensä takia tietysti.
Joidenkin tämän palstan ateistien kannattaisi lukea tätä kirjaa, että saisivat oppia ja virikkeitä parjaamiseensa, joka lipsuu luvattoman usein yksitoikkoiselle "jauhat sontaa, vajakki!" -linjalle.
Näytteeksi pari parjauksen alkua melko satunnaisella otannalla:
"Ensimmäiseksi kohtaamme grammaatikot, tuon jumalten karsastaman ammattiryhmän, jota onnettomampaa, surkeampaa ei olisi koko maailmassa, ellen minä, Tyhmyys, lientäisi heidän kurjan ammattinsa vaivoja mitä miellyttävimmällä Tyhmyyden lajilla. Näitä arvokkaita opettajia eivät vainoa vain Iliaan mainitsemat viisi viheliäisyyttä, vaan kokonainen niiden lauma, sillä kuinka nälkäisinä ja ryysyisinä he juoksentelevatkaan "huolimoissaan". Sanoinko "huolimoissaan"? Ei, pikemminkin kidutuskammioissaan, marttyyrinluolassaan, teloituskopissaan. Poikalauman ympäröiminä he viettävät päivänsä alituisessa uurastuksessa, menettäen omista huudoistaan kuulonsa ja menehtyen lopulta likaan ja saastaan. Kuitenkin he, kiitos minun, pitävät itseään kaikista ihmisistä tärkeimpinä. Kuinka he imartelevatkaan itseään onnistuessaan herättämään salamoivilla katseilla ja jyrisevällä äänellä pelkoa oppilaissaan, piestessään raipan, vitsan ja patukan avulla noita onnettomia, raivotessaan täysin oman mielensä mukaan, kuten Kymeen tunnettu aasi. Siivottomuuttaan he pitävät koristeellisuutena, heidän likansa haju hivelee heidän sieraimiaan, ja kuvitellessaan, että heidän orjanammattinsa on hallitsijantoimen arvoista, he eivät suurin surminkaan vaihtaisi tyranninvaltaansa Falariksen tai Dionysoksen valtikkaan. Erityisen onnelliseksi heidät tekee ylevä käsitys omasta oppineisuuteen perustuvasta ammatistaan. Ja vaikka he ahtavat oppilaidensa päähän pelkkää pötyä, niin kuinka halveksivasti he, oi korkeat jumalat, suhtautuvatkaan syvässä viisaudessaan Donatukseen tai Palaemoniin. Ja ties minkä arvovallan lamauttamina myös oppilaiden yksinkertaiset äidit ja hölmöt isät pitävät heitä yhtä erinomaisina kuin he itse itseään pitävät."
Ja niin edelleen...
tai
"Olisi kenties järkevämpää tyyten sivuuttaa jumaluusoppineet. Miksi käsitellä tätä Kamarinan suota, tätä löyhkäävää Anagyris-pensaikkoa, sillä Jumalan sanan julistajat ovat ylettömän korskeaa ja vähästä närkästyvää väkeä, jotka epäilemättä hyökkäävät minun kimppuuni satoine johtopäätöksineen pakottaakseen minut polvilleni, ja ellen sitä tee, julistaakseen minut kerettiläiseksi..."
Sitten tulee sivukaupalla, hm, kauniisti sanottuna terävää kritiikkiä jumaluusoppineita ja munkkeja kohtaan, ja sen jälkeen siirrytään haukkumaan ruhtinaita.
Joten, lukekaatte ja ottakaatte oppia! ;)
Jos meno vajakkeiluineen täällä tuntuu pahalta, käyhän huviksesi vilkaisemassa vaikkapa Profetia-palstaa. Siellä kristityt veljesi antavat päivittäin esimerkkejä siitä mitä aito ja oikea kristillisyys on.
Miksi saksalaista sanajärjestystä kirjoittaa yrität? Minusta oudolle se vaikuttaa kovin.
Siitä olemme samaa mieltä, että massiivinen typerehtiminen on, nimenomaan, Ylen taitolaji. Niin päätöntä kommenttia ei olekaan, etteivät ne siellä siitä selviäisi kunniaansa kuuntelematta.
He ovat vääriä kristittyjä.
Shhh... täällä todistellan!
100% kristityistä ovat niitä vääriä kristittyjä, ainakin kristittyjen mielestä.
Onko siellä korkeatasoisempaa parjaamista kuin täällä, kun täällä on tuo parjaamistaso niin lattea?
Mene katsomaan.
"Onko siellä korkeatasoisempaa parjaamista kuin täällä, kun täällä on tuo parjaamistaso niin lattea?"
Hieno vertaus, olen samaa mieltä. Latte on tosiaan mautonta trendilitkua, jota ei normaali evankelisluterilainen suomalainen suuhunsa kaada. Minä ainakin juon aitoa pannukahvia, siinä on sentään vielä jotain aromiakin.
Ateisimi näyttää olevan tuollainen nuorisotrendi, joita tulee ja menee. Sitten kun aikuistutaan ja finnit lakkaavat kiristämästä naaman ihoa inhottavasti, unohtuu koko ateismi ja aletaan kärrätä niitä omia kakruja sinne seurakunnan sählykerhoon.
Nimen omaan uskontoihin hurahtaminen tapahtuu pääsääntöisesti nuorena, kun harkintakykyä puuttuu ja tunteet ovat elämää ohjaava voima. Tämänkin palstan ateistit taitavat lähes kaikki olla jo hyvinkin aikuisia. Ateismi valtaa koko ajan alaa uskonnolta ainakin länsimaissa, joten mistään nuorisotredistä on aivan turha jauhaa.
Seurakunnan sählykerho on ihan eri asia, kuin fundiskristittyjen herätyskokouksen teltta. Sähly on hyvä liikuntalaji nuorille, eikä siellä kentän laidalla vetäjät saarnaa tulikivenkatkuisia parannussaarnoja. Kyllä minä lapsenlapseni sellaiseen veisin, mutta hän käy jo paikallisen urheiluseuran ohjatussa liikunnassa, joten tarvetta seurakunnan järjestämään toimintaan ei hänellä ole.
Ehkä olen aina ollut ateisti, en ole varma. Syitä kuitenkin että miksi en tullut kristinuskoon on muutamia, esim:
-Sen emouskonto juutalaisuuskin on itseasiassa varsin nuori uskonto. Jos jotakin uskonnollista totuutta pitäisi etsiä, pitäisi mennä ajassa taaksepäin niin paljon kun mahdollista, koska oletetut tapahtumat ovat ihmisillä tuoreemmassa muistissa ja vähemmän korruptoituneina.
-Raamatun tieteelliset ja historialliset virheet, sekä sisäiset ristiriidat.
-Kaikki tieto tästä uskonnosta on peräisin muilta ihmisiltä (pätee muihinkin uskontoihin).
-Polyteismi on hitusen uskottavampaa, koska kaikki varhaisimmat uskonnot olivat monijumalaisia ja havainnot luonnosta viittaavat omasta mielestäni useaan suunnittelijaan, jos käyttäisin suunnittelu argumenttia.
Minusta polyteismiakin uskottavampi oppi on pölyteismi: jumalat ovat todellisia, niitä on valtavasti, mutta ne ovat yhtä harmittomia kuin pölyhiukkaset. Ainoastaan suurina määrinä hengitettyinä niistä on mielenterveydellistä haittaa. Läheistä sukua ateismille on pölyteismin kriittinen haara hölynpölyteismi.
jotain tällaista?
http://m.youtube.com/watch?v=Of5_KTfmzfc
;-D
Neliskulmainen onkimato ei kyllä olisi hassumpi.
Pakana666
>>>Mikä minusta tekee ateistin?
Vanhempani olivat ehkä tyypillisiä tapakristittyjä. Koulun uskonnonopetus vaikutti paljon suhtautumiseeni uskontoon, kävin rippikoulun ja koin uskon silloin niin tärkeäksi että aloin jopa suunnitella uraa pappina. Luin raamatun ensimmäistä kertaa kannesta kanteen ja se herätti hyvin ristiriitaisia ajatuksia, etsin vastauksia eri tahoilta ja ristiriidat vain kasvoivat. Muutaman vuoden kuluttua tajusin että jumaluskolle ei ollut mitään perusteita, ateistina en vielä silloin itseäni pitänyt vaan siihen meni vielä useita vuosia. Uskonto oli pitkään täysin merkityksetön ja kiinnostukseni heräsi reilu 10 v. sitten uudestaan. Sen jälkeen olen lukenut raamatun muutamaan kertaan ja lisäksi muita uskontoa käsitteleviä kirjoja ja vasta viime vuosina myös ateismia käsitteleviä.
Kaikki lukemani vahvistivat aikaisempia käsityksiäni ja tajusin että ateistihan minä olen ja tavallaan aina ollutkin. jumaluskoni oli perustunut harhalle jota koulu ja kirkko (sekä yhteiskunta) levitti. Osasyynä siihen että nielin harhan oli varmaan silloinen heikko itsetunto, uskonto tuntui lohduttavalta ja antoi toivoa.
Raamatun lukeminen sai minut tajuamaan että mitään sellaista hyvää ja kaikkivoipaa jumalaa jota minulle oli vuosikaudet väitetty olevan ei ole ja se lohdutus ja toivokin olivat harhaa
.
Kun sairastuin masennukseen parisenkymmentä vuotta sitten psykologiset testit paljastivat ettei huonolle itsetunnolleni todellakaan ollut perusteita ja ne selittivät myös sen miksi hylkäsin uskon. Koin "herätyksen" ja sen tulokset näkyvän mm. näillä palstoilla.
Se mikä tekee minusta ateistin on myös osasyynä masennukseeni mutta en ikimaailmassa vaihtaisi sitä sokeaan uskonnollisuuteen ja täydelliseen tietämättömyyteen.
"Se mikä tekee minusta ateistin on myös osasyynä masennukseeni mutta en ikimaailmassa vaihtaisi sitä sokeaan uskonnollisuuteen ja täydelliseen tietämättömyyteen."
Sinulta puuttuu sydäntietoisuus, mikä on hengellisyyden perusta. Aivoihin kerätty tieto estää sydäntietoisuuden kehittymisen. Tulet olemaan masentunut lopun ikääsi, jos perustat elämäsi vain ns. järkeilyyn ja jatkuvaan tiedon hankintaan. Ateismi ei auta masennukseen.
"Ateismi ei auta masennukseen. "
Ei varmaan, mutta ei myöskään aiheuta sitä.
Sen sijaan syyllistäminen aiheuttaa. Esimerkiksi homenna sunnuntaina papit jälleen saarnaavat ympäri suomea ihmisille, kuinka syntisiä he ovat ja kehoittavat tekemisiään anteeksi helvettiin joutumisen uhalla. Varmasti siinä masentuu.
Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta niin sanovat vain ne, jotka eivät opi mitään.
Pakana666
Tässä sivu, jossa on hyvin kiteytetty se mistä uskonnoissa ja uskomisessa on kyse. Jokaisen fundamentalistin olisi hyvä tämä lukea. En markkinoi mitään, mutta sana sokea uskonnollisuus ei mitenkään välttämättä liity uskoon. Ei tarvise olla sokea. Ja tuo mainitsemani sydäntietoisuus on avain tämän ymmärtämiseen.
http://www.universaali.fi/gnostilainen-usko/tietamisen-noyryys/
"Sinulta puuttuu sydäntietoisuus, mikä on hengellisyyden perusta. Aivoihin kerätty tieto estää sydäntietoisuuden kehittymisen. Tulet olemaan masentunut lopun ikääsi, jos perustat elämäsi vain ns. järkeilyyn ja jatkuvaan tiedon hankintaan. Ateismi ei auta masennukseen."
Hengellisyyden perusta on todellisuuden kieltäminen.
Se tosiaan näkyy teissä uskovissa ettette kerää aivoihin tietoa ettekä järkeile. Kaltaisesi mistään mitään tietämättömät ja sokeasti muinaisten lammaspaimenten satuihin uskovat masentavat jokaista vähänkin ajattelemaan kykenevää.
Kuten sanoin- olen mieluimmin tietävä masentunut ateisti kuin tietämätön ja onnellinen hihu. Masennus on opettanut minulle paljon ja niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin, arvostan tätä ainutkertaista elämää paljon entistä enemmän.
Kerropas muuten miksi uskovissakin on paljon masentuneita, ovatko he kaikki "vääriä uskovia", masentuvatko he kun jumala ei kaikista yrityksistä huolimatta vastaakaan? Tekevätkö harhat " ja todellisuuden kieltäminen oikeista" uskovista onnellisia?
Sinäkin käytät hyväksesi järkeilyyn ja tiedon hankintaan elämänsä perustavien tuloksia, etkä tajua että jos kaikki olisivat kaltaisiasi eläisimme edelleen luolissa.
Itseasiassa ateismi auttaisi masennukseen, nimittäin jos kaikki maailman uskovat tulisivat järkiinsä, hylkäisivät uskonsa ja tulisivat ateisteiksi helpottaisi minunkin masennukseni paljon. Et osaa kuvitellakaan kuinka paljon se ahdistaa kun joka paikassa törmää uskovien idioottimaisuuksiin. Ehkä pitäisi pysyä poissa näiltä palstoilta itseään kiusaamasta.
Kun sanotaan -tieto lisää tuskaa- tarkoittaa se sitä että tieto esim. uskovien tietämättömyydestä ja jopa typeryydestä on tuskallista, positiivinen tieto taas ilahduttaa ja antaa toivoa, ikävä vain että ihmiskunta ei ole vielä päässyt eroon uskonnoista vaan ne saastuttavat ihmisten ajatuksia. Maaillma olisi paljon parempi paikka jos ihmiset arvostaisivat tietoa eivätkä tietämättömyyttä ja siten käyttäytyisi typerästi.
Lainaus linkittämältäsi sivulta.
"Kuvitelkaamme, että vuoren huipulla sijaitsee lopullinen totuus, jota kukaan ihminen ei vielä ole nähnyt. Näemme, että vuorelle johtaa monta polkua. Vuoren huipulla polut kohtaavat, kun ovat saavuttaneet lopullisen totuuden. Lopullinen totuus on sama jokaiselle riippumatta siitä, mitä polkua on kulkenut. Kukin totuuden etsijä voi siis valita oman polkunsa."
Kun kaikki ovat kiivenneet huipulle omia polkujaan kaikilla on sama näkymä edessään- maailmankaikkeus, vailla mitään jumalia, se on ainoa totuus joka on kaikille sama. Minä olen kiivennyt ja tämän minä näin siellä.
"Sydäntietoisuutta" ei ole ilman tiedon keräämistä aivoihin, ilman tietoa sydäntietoisuus on sokeaa uskoa. Tieto on avain sydäntietoisuuteen.
Minulle sydäntietoisuus on sama kuin viisaus, sitä että tietää miten käyttää keräämiään tietoja oikein, miten tehdä oikeat päätökset jotka voivat perustua vain todellisuuteen eikä uskomuksiin.
"Ehkä pitäisi pysyä poissa näiltä palstoilta itseään kiusaamasta."
Mietin monasti samaa,Mutta jos edes yksi palstalla käyvä uskovainen alkaisi miettimään ja kyseenalaistamaan uskoaan ja eläisi tämän ainoan elämänsä, niinkuin se olisi ainoa elämä, olisi maailma hieman parempi paikka.
Pakana666
Olen ateisti koska jumala ei ole ilmoittautunut iltavahvuuslaskentaan vielä kertaakaan :)
Ei ole pyhä henki eikä edes demonit tulleet kummittelemaan vaikka entinen esimies sanoikin tulleensa demonien pelottelun takia uskoon. Yritin kutsua samoja henkiä myös itseäni pelottelemaan ja arvaattekos, eihän ne tulleet. Esimies piti mua hulluna ku moista puhelin ja toivoin, ja sano että demonit ei tule koska silloin ymmärtäisin että demoneja ja henkiä olisi olemassa ja tulisin uskoon ja saatanahan ei halua että tulisin uskoon :D joten jäi sit demonit ja henget kokematta... Jäi hiukan epäselväksi että miksi hän sai demoneilta laatuaikaa mutta mä en. Käskin häntä pysymään poissa viskilekasta ennen nukkumaanmenoa ettei viinapirut pelottele ehtoolla. Aika pelottava ajatus että tuollanen tyyppi on esimiesasemassa. 2012 joulukuussa kuulemma ois alkanu tapahtumaketju joka johtaa maailman tuhoon, mutta eipä tässä nyt vielä ainakaan ole mitää ihmeellistä tapahtunu. Paitsi Helios tuli taivaallisilla tulivaunuilla Uralille, räjähti venäläisen kaupungin yllä ja rysäytti jään läpi järveen. Ei ihan maailmanloppu mutta pieni paikallinen tuho ainakin ;)
Mikä minusta tekee ateistin? Se, etten usko jumalien olemassaoloon. Joku on sille joskus historiassa halunnut antaa termin, syystä jota en voi tietää.
Huomasin,, että ei ole mitään perusteltua syytä uskoa yhdenkään jumalan olemassaoloon. Siksi minusta tuli ateisti.