Tuttu, joka ei ollut kovinkaan aktiivinen työnhakija ja haki töitä lähinnä omalta alaltaan, sai kuulemma työpaikan oltuaan muutaman kuukauden työttömänä, kolmannella hakemuksella. (Kyllä, olen kade, vaikka en sen alan henkilöitä olekaan)
Kumpi on laiskempi
A) tämä tuttuni, joka nyt muutaman hakemuksen jälkeen sai töitä
B) työtön, joka hakee töitä sadoista paikoista eikä pääse silti?
Täällä palstalla esiintyneiden mielipideiden mukaan työttömänä ovat lähinnä henkilöt, jotka eivät halua töihin. Ovatko yhdellä tai kahdella hakemuksella töitä saaneet (tai tutun kautta ilman hakemusta töihin päässeet) työhalukkaampia kuin satoja hakemuksia lähettäneet ei töitä saaneet?
Tuossa tuttavani tapauksessa ei edes ole kyseessä mikään työvoimapula-ala, vaan tarjontaa sopivista hakijoista on. Toki hänen työkokemuksensa - paremman työllisyyden aikaan hankittu - vaikutti varmasti asiaan.
Kumpi on laiskempi
A) tämä tuttuni, joka nyt muutaman hakemuksen jälkeen sai töitä
B) työtön, joka hakee töitä sadoista paikoista eikä pääse silti?
Täällä palstalla esiintyneiden mielipideiden mukaan työttömänä ovat lähinnä henkilöt, jotka eivät halua töihin. Ovatko yhdellä tai kahdella hakemuksella töitä saaneet (tai tutun kautta ilman hakemusta töihin päässeet) työhalukkaampia kuin satoja hakemuksia lähettäneet ei töitä saaneet?
Tuossa tuttavani tapauksessa ei edes ole kyseessä mikään työvoimapula-ala, vaan tarjontaa sopivista hakijoista on. Toki hänen työkokemuksensa - paremman työllisyyden aikaan hankittu - vaikutti varmasti asiaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se kato riippuu paljolti pärstäkertoimesta se työpaikan saanti. Itellä kans tuttava joka hakenut rankasti töitä, ja luonne kun on periksiantamaton/omat mielipiteet omaava ja ei mielistele, niin se kertonee jo paljon.
Ei se työn saaminen ole pelkkä aktiivisuuskysymys vaan siinä on paljon muutakin. Haastatteluissa pitää pyrkiä olemaan mahdollisimman luonnollinen, myönteinen ja muistaa ettei esim. hauku aikaisempaa työnantajaa tai esimiestä. Jos vaikka kysytään heikkouksistasi vastaat esim. ettei sinulla ole mitään sellaisia heikkouksia jotka vaikuttaisivat työntekoosi. Työnhakemista kannattaa todella opetella ja ottaa vaikka yhteyttä omaan työvoimatoimistoon josko siellä järjestettäisiin tälläisia kursseja. Haastattelijoilla on paljon ns. sudenkuoppakysymyksiä joihin "väärin" vastaamalla menettää takuuvarmasti mahdollisuutensa saada hakemansa työpaikka.
Minä sain aikoinaan ensimmäisen siistin sisätyöpaikan kaupunkilaisten nenän edestä olemalla maalta kotoisin. Muuta ei tarvittu.
Jotenkin nämä kirjoittelijat eivät tunnu tajuavan, eivät sitten millään, että useimmat työttömät ovat koulutettuja olleet töissä jopa vuosiakin. Mistä ihmeestä juontaa juurensa sellainen käsitys niinkuin ei olisi mitään kouluja käyty eikä ikinä oltu töissä? Kun nyt esim. UPM vähentää 700, niin katoaako irtisanottavien koulutus ja työkokemus taivaantuuliin?
Olen ollut usein haastattelussa ja jäänyt ensimmäiseksi varalle, mutta olen myös usein sen työpaikan saanut monien hakijoiden nenän edestä. Ei ole kysymys siis siitä. Nämä haastattelukutsut ovat vain vähentyneet rutkasti kun edellisestä työstä alkaa olla aikaa ja ikää tulee lisää.
Onko joku oikeasti sellainen oikea tomppeli että haukkuisi edellisiä työnantajia haastattelussa? Tuskin nyt kukaan niin tyhmä on. Olen käynyt työnhakukurssin, tosin silloin kun itse olin tukitöissä eli vähän toisesta näkökulmasta. Kurssista jäi sellainen olotila, että olisin voinut vetää itsekin ko. kurssin. Se oli sitä aikaa, kun niitä varallaoloja tuli. Kaikissa tapauksissa, poikkeuksetta, valitulla oli parempi koulutus ja/tai työkokemus, siksi meninkin kouluttautumaan lisää, mutta toistaiseksi ei ole hyötyä ollut.
Vastasin mielestäni kysymykseesi joka koski ihmettelyäsi siitä miksi tuttusi sai muutamalla hakemuksella työpaikan ja sinä et vaikka olet lähettänyt hakemuksia pilvin pimein.
Koulutettuja ihmisiä on paljon työttömänä ja lisää tulee koko ajan, kilpailu vähistä työpaikoista on kovaa. Työnhakeminen on vaativa prosessi johon kannattaa todella satsata. Ajattele asiaa työnantajan kannalta, minkälaisen työntekijän sinä haluaisit palkata töihin ja minkälaista et ottaisi mistään hinnasta.
Olet ilmeisen turhautunut ja ymmärrän sen, mutta älä anna sen näkyä niin selvästi, asennoidu mieluimmin myönteisesti sillä se auttaa enemmän kuin uskotkaan.
Eräässä työhaastattelussa haukuin edellisen työnantajani pataluhaksi.
Sattumoisin haastattelijani oli (tietämättäni) ollut saman työnantajan palveluksessa ja oli kokenut samat kusipäisyydet itsekin.
Paikka olisi ollut sen jälkeen varma.
Olin kuitenkin rehellinen ja osoitin haastattelijalle erään toisen tuntemani henkilön, jonka katsoin olevan sopivampi ja pätevämpi tehtävään.
Jouduin kuitenkin kysymään itseltäni, oliko rehellisyyteni tyhmyyttä vai olisiko pitänyt olla itsekäs paskis?
Minusta tuntui kerran pahalta, kun sain tukityön kurssikaverini nenän edestä, olimme haastattelussa peräkkäin. Minusta tuo kurssikaverini olisi ollut ko. hommaan osaavampi. No hän sai kuitattua saamalla vakipaikan, johon itse en päässyt edes haastatelvien joukkoon.
Turhautunut, miten hyvä sana. Luultavasti ensimmäiset työpaikat menevätkin osin nuorille siksi, koska he jaksavat olla haastattelussa innostuneita eikä takana ole kymmeniä "valitettavastti valintanne ei kohdistunut sinuun" -kirjeitä. Luultavasti olen itsekin ollut ensimmäisissä työhaastatteluissa innoissani, kunpa jaksaisi nykyään löytää sen saman palon. Vaikka osaan olla ystävällinen ja reipas, niin luultavasti silmistä puuttuu se nuoruuden into, koska on niin paljon kokemusta.
Tuota työnhakua voi verrata korttitalon rakentamiseen, haastatteluun pääsy on se kolmas kerros, mutta neljännen eteen saa tehdä jo töitä, viides tosi hankala ja lopulta kyllästyy kun ei onnistu, mutta kohta sen taas aloittaa alusta.
Tuota turhautumista on omiaan lisäämään nuo "työttömät eivät ole aktiivisia" "työttömänä ovat sellaiset henkilöt jotka eivät halua töitä" yms. jutut. Mikä näiden henkilöiden todellinen pyrkimys on, että pitää masentaa lisää muutenkin vaikeassa tilassa olevia ihmisiä? Henkistä kiusaamista, se että he ovat tavanneet jonkun, joka ei halua töitä tehdä, tarkoittaa sitä, että kaikki ovat samanlaisia. Samoin kuin raittiitkin työttömät ovat juoppoja, koska he näkevät päiväsaikaan ihmisiä kapakassa. Minä en itse näe päiväsaikaan kapakassa kuitenkaan ketään, enkä muulloinkaan, koska en siellä käy.
Liekö kiellettyä kysyä suhtautumista työttömiin, jos itsestäni tulee työnantaja? Minusta noiden väitteiden esittäjät ovat hyvin potentiaalisia työpaikkakiusaajia, enkä sellaisia omaan yritykseeni halua.
Siis hait vapaaehtoisesti tukipaikkaan?. Tukipaikathan on aina pakotettuja eli osoituksia, siis joku hakee ihan vapaaehtoisesti?. Kurssikaveri varmaan huokaissu helpotuksesta kun ei päässyt.
Osoitus tuli tietenkin, mutta niihinkin on haastattelut. Täällä on ainakin käytäntö, että osoitus lähetetään muutamille sopiville ja työnantaja valitsee. En sanonutkaan hakeneeni itse. Tuo oli sangen hyvä tukipaikaksi, hyvää työkokemusta ja töitä oli riittävästi, kuitenkin sellainen paikka, jota ei ajatetulkaan jatkuvaksi vaan tarve oli tilapäinen.
Jokainen ymmärtää, että on parempi olla töissä kun työttömänä ja työtodistuksen saa tukipaikastakin. Lisäksi tukipaikasta saa palkan jota ei taas saa orjatyöstä joihin työttömät pakotetaan kaikkien humpuuki kurssien kautta.
Itse olen jopa järjestänyt itselleni tukipaikan, mutta se ei kelvannut työkkärin työllistämistuista päättävälle tätille. Samaan yritykseen palkattiin kylläkin muita työttömiä työllistämistuella, joten yrityksessä ei ollut vikaa. Mikäli olisin päässyt sinne töihin olisin saanut koulutustani vastaavan "arvokkaan työtodistuksen".... sen sijaan pysyin työttömänä.
Ai niin... tietenkään kukaan ei halua niihin hanttipakkoihin, joiden työtodistuksistakaan ei ole hyötyä.
Tukityö on siitäkin parempaa kuin harjoittelu tai työttömyys, että tukityöstä kertyy eläkettä. Lisäksi tukipaikoista ei tarvitse kertoa että ne on tukipaikkoja, tukitöissä ollessa on tullut paljon paremmin haastattelukutsuja kuin työttömänä.