Ollaan Linnan Tuntemattomasta Sotilaasta sitten mitä tahansa, niin yksi asia on saletti varma: kesän 1944 taisteluissa hän ei anna realistista kuvaa ainakaan oman rykmenttinsä JR 8 tapahtumista. Linnan romaanista saa sen käsityksen että se olisi ollut vieläkin verisempi kuin hyökkäysvaihe 1941. Totuus on toinen. JR 8 pääsi melko paljon pienemmillä tappioilla perääntymisvaiheen. Kaatuneita ja kadonneita 155 miestä kun hyökkäysvaiheessa sama yksikkö menetti 374 miestä.
Eikä Linna voi piiloutua edes yleistilanteen taakse, sillä vuonna 1941 suomalaisten tappiot olivat noin 30% suuremmat kuin vuonna 1944.
Linnan romaania surkeampi vääristely tapahtui Mollbergin elokuvaversiossa. Sen filmin loppu oli suorastaan stalinistinen.
Eikä Linna voi piiloutua edes yleistilanteen taakse, sillä vuonna 1941 suomalaisten tappiot olivat noin 30% suuremmat kuin vuonna 1944.
Linnan romaania surkeampi vääristely tapahtui Mollbergin elokuvaversiossa. Sen filmin loppu oli suorastaan stalinistinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hyökkäyssota syö enemmän miehiä.
Mollberg oli äärivasemmistolainen kulttuuripersoona. Linna puolestaan ei sotinut rintamalla v1944 vaan oli koulutuskeskuksessa. Se miksi 24-vuotiasta kokenutta aliupseeria ei kutsuttu rintamalle on aika erikoista.
Mollberg ei tiennyt sitä että puna-armeija kärsi n. 200 000 miehen kokonaistappiot 9.6-5.8.1944 välisenä aikana. Sen sotilaita kuoli tai katosi n. 60 000. Suomalaiset tuhosivat n. 700 hyökkäysvaunua ja ampuivat alas toista tuhatta lentokonetta.
Puna-armeija hyökkäsi niin pitkään kunnes sen hyökkäysvoima uupui. Mitään "rajoitettuja tavoitteita" sillä ei ollut.
Niin tai näin, Suomen sodat kaikkineen olivat ylivoimaisesti suurin uroteko kansamme historiassa, millaisena sitä vielä nykyisetkin sukupolvet pitävät ja kun vanhenevat, enenevässä määrin arvostavat ja ihmettelevät.
No, me parhaillaan kiitämme heitä vaihtamalla puolustamansa maan väestön kehitysmaalaisiin.
No ei kai ihme kun Mollberg oli/on? stalinisti. Huono oli leffakin, mutta vielä huonompi oli se Rukajärven tie. Talvisota oli jo parempi.
Yllättävän paljon oli vasuria ja punikkia filmihommissa . 70-luvullahan se oli alalle pääsyvaatimus .
Renny Harlinia vihasivat ja haukkuivat kovasti aikoinaan...
Tarkistin 6 jääkäripataljoonan tappiot (JP 1, JP 2, JP 3, JP 4, JP5 ja JP6) kesältä 1944 ja ne olivat keskimäärin lähes 160 miestä kuolleina. Eräillä menehtyneitä oli yli 200. Jääkäripataljoonat tappiot olivat nelinviisinkertaiset Linnan rykmentin pataljooniin verrattuna. Kansalliskirjailijamme ei kirjoittanut tosiasioita ainakaan kesästä 1944. Kun viisitoistakesäisenä ensi kerran luin kirjaa huomasin kirjan viimeisen kolmanneksen yleisilmeen hätäisyyden ja latteuden ja ihmettelin aluksi että loppuiko kirjailijalta veto. Myöhemmin vasta pääsin tietämään ettei Linna ollut edes rintamalla viimeisen 1½ vuoden aikana.
Tympeintä oli kirjan väite jonka mukaan vänrikkien ja miehistön diskursioit eivät olisi muka sodassa kohdanneet toisiaan ja että komppaniat olisivat olleet jotain luokkataistelun näyttämöjä. Tosiasiassa muutama prosentti miehistä oli ns. hankalia ja kuritoimenpitein hoidettavia tapauksia mutta muuten tuollainen luokkasotamentaliteetti oli vaatimattomampaa. Nyt on vain niin että sodan jälkeisessä uudessa poliittisessa kulttuurissa oli poliittisesti korrektimpaa esiintyä sodanvastustajana ja jermuna. Mutta monet rehelliset veteraanit ovat kuitenkin kertoneet miten tavattoman innostuneita useimmat olivat häätämään miehittäjä pois Karjalasta. Ja vaaditaan mielikuvitusta että saadaan etupäässä 18-27 vuotiaista erittäin poliittisesti valveutuneita. Niitä Neuvostoliiton todellisia ystäviä Suomessa oli hyvin vähän sodan aikana ja heti sodan jälkeen. YYA-liturgian tarkoitus oli estää maan poliittinen miehitys. Suomalaiset käyttäytyivät hyvin Neuvostoliittoa kohtaan jotta tällä ei olisi ollut mitään verukkeita yrittää sotilaallista miehittämistä.
Lottahuorittelu oli taas Linnan henkilökohtainen ongelma jonka taustoja selvittämään tarvittaisiin joku psykologi ja hänen henkilöhistoriastaan puuttuvia aukkoja löytämään kykenevät tutkijat.