TV1:n uutisissa kerrottiin eilen uudesta Poko Rekords -historiikistä. Mainittiin, että Poko Rekords on KESKEISIN rock-levymerkki Suomessa.
Superlatiiveja käytetään markkinoinnissa tietysti liikaa, mutta pitääkö myös uutisoinnissa sekoittaa faktat ja fiktiot.
Poko Rekords EI ole keskeisin suomalainen rock-levyfirma. Keskeisin - ylivoimaisesti - on Love Records. Love Records oli tehnyt mittavan työn suomalaisen rock-musiikin julkaisemisessa kun Poko vasta aloitteli. Poko keskittyi hyvin kapea-alaisesti punkiin ja roska-rockabillyyn. Myöhemminkään yhtiö ei ole kunnostautunut muuten kuin parin-kolmen yhtyeen markkinointiin. Vain aniharva Pokolle levyttänyt yhtye tai artisti on millään lailla tärkeä suomalaisessa rock-historiassa. Pokon edelle kiilaavat Loven ohella monet muutkin firmat, isot ja pienet 70- ja 80-luvulla.
Superlatiiveja käytetään markkinoinnissa tietysti liikaa, mutta pitääkö myös uutisoinnissa sekoittaa faktat ja fiktiot.
Poko Rekords EI ole keskeisin suomalainen rock-levyfirma. Keskeisin - ylivoimaisesti - on Love Records. Love Records oli tehnyt mittavan työn suomalaisen rock-musiikin julkaisemisessa kun Poko vasta aloitteli. Poko keskittyi hyvin kapea-alaisesti punkiin ja roska-rockabillyyn. Myöhemminkään yhtiö ei ole kunnostautunut muuten kuin parin-kolmen yhtyeen markkinointiin. Vain aniharva Pokolle levyttänyt yhtye tai artisti on millään lailla tärkeä suomalaisessa rock-historiassa. Pokon edelle kiilaavat Loven ohella monet muutkin firmat, isot ja pienet 70- ja 80-luvulla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet vallan oikeassa. Joskus ajattelen minkälaista suomi-rock olisi tänään (tai olisiko sitä) ellei Atte ja kumppanit olisi perustaneet Lovea. Merkittävin kulttuurityö suomessa rockin saralla.
Uutisissa kai tarkoitettiin, että Poko on keskeisin edelleen toimiva levy-yhtiö.
Epe ei mittää.
"Vain aniharva Pokolle levyttänyt yhtye tai artisti on millään lailla tärkeä suomalaisessa rock-historiassa."
Eppu Normaali
Ismo Alanko
J. Karjalainen
Popeda
Pate Mustajärvi
Yö
Alivaltiosihteeri
Hassisen Kone
Juice Leskinen Slam
Jussi Hakulinen
Juliet Jonesin Sydän
Kari Peitsamo
Olli Lindholm
Michael Monroe
Moog Konttinen
Ne Luumäet
Petri Nygård
Teddy and the Tigers
Sielun Veljet
69 Eyes
Esimerkiksi tuommosia löyty Pokon sivuilta. Eppu Normaalikin on myynyt 1,3 miljoonaa levyä ja on, kuten niin monesti todettua, suomirockin peruskallio. Lovehan toki oli ennen Pokoa. Ja on myös totta, että ensimmäiset Pokon listoilla olleet artistit oli punkkareita (Eppu Normaali) tai rockabilly-yhtyeitä (Teddy and the Tigers), mutta katsos kun ei sillä niin kauheesti tietenkään alussa voinu olla niitä orkkia listoillaan, kun ei vielä ollut kerennyt ja Tampereella sattumoisin siihen aikaan sattuivat nuo kaksi musatyyliä olemaan aika ajankohtasia ja niitä yhtyeitä löytyi.
HENKILÖKOHTAISESTI olen sitä mieltä, että Poko on keskeisin. Sieltä löytyvät nuo minun suosikkini.
Hei haloo missähän Juicekin aloitti uuno.Eikä noi muut nyt oo niin merkittäviä.
Poko päätti satsata Eppu Normaalin uuden levyn mainontaan kunnolla tämän päivän Hesarissa: etusivun 1/1 -mainos. Tulee ihan väkisin mieleen Epen megasekoilut 80-luvulla: kolme myymälää Tampereella, yksi Helsingissä, yksi Turussa ja oliko niitä muuallakin?
Tässä juuri nähdään Pokon keskeisin saavutus vuosien varrella: parin-kolmen tamperelaisyhtyeen, räkäsuu-Alangon ja mairean J. Karjalaisen markkinointiin panostetaan. Yksikään näistä ei tee muuta kuin toistaa omia maneereitaan. Luovuutta ei löydy tippaakaan.
Epettimen listalta voisi muuten karsia pois ainakin Kari Peitsamon ja Juice Leskisen, jotka eivät ole tehneet Pokolle paljon mitään. Molemmat artistit ovat tehneet läpimurtonsa 70-luvulla Lovella ja varsinkin Peitsamon alkuaikojen valtavirrasta poikkeavat kokeilut jo yksistään ovat kiinnostavampia kuin Pokon julkaisut vuoden 1980 jälkeen.
Johanna oli huomattavasti monipuolisempi julkaisija kuin Poko, oikeastaan myös Pyramid ja Megamania. Vanhemmista Love Records on täysin omaa luokkaansa eikä Scandiankaan merkitystä kannata vähätellä.
Epe Helenius ja Poko ovat osaltaan pönkittäneet hittipohjaisen rock-musiikin asemaa Suomessa täysin liiketaloudellisiin tavoitteisiin nojaten.
Luovuus ja aate jäivät 70-luvulle.