Moni syyllistää perheellisiä siitä, koska nämä eivät halua muuttaa työn perässä, minuakin, vaikken elä edes korvauksilla. Olen kuitenkin laittanut lasteni hyvin voinnin oman työpaikkani edelle, en vaadi heitä vaihtamaan koulua minun työni takia, samoin kun en vaadi jäämään tänne isänsä ja silloin tällöin myös vieraan hoitoon, koska ulkopuolinen apu olisi välttämätöntä.
Mutta oletetaan että tekisin niin, että muuttaisin ja jättäisin perheeni, niin enkö silloin olisi itsekäs? Kykeenekö tällainen ihminen olemaan loppujen lopuksi työssäänkään hyvä, jos asettaa oman etunsa muiden edelle yksityiselämässäkin? Henkilö, joka jättää perheensä toisarvoikseksi mielestäni jättää helpommin myös työnantajansa toisarvoiseksi, eikö niin? Millainen on työtoverina omaan napaansa tuijottaja? Onko perheasioiden takia huonoa omaatuntoa poteva henkilö tehokas? Onko henkilö, joka ei pode huonoa omatuntoa tuollaisella tilanteessa, riittävän empaattinen sopetukaseen erilaisita ihmisistä koostuvaan työyhteisöön?
Mutta oletetaan että tekisin niin, että muuttaisin ja jättäisin perheeni, niin enkö silloin olisi itsekäs? Kykeenekö tällainen ihminen olemaan loppujen lopuksi työssäänkään hyvä, jos asettaa oman etunsa muiden edelle yksityiselämässäkin? Henkilö, joka jättää perheensä toisarvoikseksi mielestäni jättää helpommin myös työnantajansa toisarvoiseksi, eikö niin? Millainen on työtoverina omaan napaansa tuijottaja? Onko perheasioiden takia huonoa omaatuntoa poteva henkilö tehokas? Onko henkilö, joka ei pode huonoa omatuntoa tuollaisella tilanteessa, riittävän empaattinen sopetukaseen erilaisita ihmisistä koostuvaan työyhteisöön?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei työkkäri tai muut voi pakottaa muuttamaan.
Eikös nykyisin yritetä päinvastoin jotenkin pitää elinvoimaisena pieniäkin paikkakuntia ja myös maaseutua?
Etätyötkin ovat mahdolllisia ja hajasijoitustakin harrastetaan jonkun verran.
Miksipä ei työpaikka voi menne tekijän luo?
Nuoret ja yksinäiset vuokralla asuvat työnhakijat voivat helpommin muuttaa työn perään ja se on OK.
Kyllä ne on sinkkuja ja vanhoja piikoja/poikia varten nuo työnperässä muuttamiset ja kaukotyöt. Ehdottomasti en muuttais työn takia minnekkään.
***oma koti kullan kallis***
Älä yleistä noin. Ei se nyt kuule ihan pidä paikkaansa, että työn perässä muuttaminen on vaan sinkkujen ja vanhojen piikojen hommaa. Ite oon ollu 10 vuotta onnellisesti avoliitossa ja nyt sain työpaikan joka on 4oo kilometrin päässä nykysestä kotipaikkakunnasta. Hetkeekään ei tarvinnu miettiä kun otin työn vastaan joten nyt on muutto edessä. Minä muutan ensin ja mies puolen vuoden päästä. Työ on sen verran tärkee asia, että sen takia on valmis lähteen kauaskin ja kunnon parisuhde kestää kyllä senkin että näkee vaan viikonloppusin. Nyt ollaan tosi innoissamme uudesta kotipaikastamme ja aiomme tehdä sinne sen kultaakin kalliimman kotimme. Ei paljo itketä kun tämän kylän raja jää taakse.Joten jos mitenkään sopii niin ÄLÄ YLEISTÄ jos et ite uskalla/halua lähtee työn perässä kolmee kilometriä kauemmas.
Parisuhde kestää jos on kunnossa, mutta entä lapset, joille joutuisi vähän väliä hankkimaan jonkun ulkopuolisen seuraksi? Tiedän, että lastenkin kanssa muutetaan, mutta ei se ole aina niin yksinkertaista, varsinkin jos lapsi ei ole täysin terve.
Miehen tulotaso laskisi luultavasti samalla kun asuntokulut nousisivat, koska hän on koulutustasoaan vaativammassa työssä. Tekosyitä muiden mielestä, omasta mielestäni lähinnä uhraudun perheen vuoksi ja olen ilman rahaa että lapsilla olisi henkisesti hyvä olla. Etsin edelleen lisätöitä, että voisin aloittaa yrittäjänä. Mitä johan pomppas, jos saatkin potkut koeaikana vaikkapa neljän kuukauden jälkeen? Ei sinun tarvitse mitään virhettä tehdä, potkut voi tulla vaikka siitä, ettet ole tarpeeksi tehokas. Itse ainakin tiedän muutaman koeaikana puretun työsuhteen, ei siksi että työntekijä olisi ollut huono, vaan siksi ettei ole tarpeeksi loistava.
Meillä ei kukaan suostu muuttamaan. Tapauksessa Aleksi ja Jaakko jokainen käskee kuunnella lasten mielipiteitä, niin eikö tässä ole kyseessä ole periaatteessa sama asia? Meillä lapset sanovat etteivät muuta tältä paikkakunnalta mihinkään, mies sanoo samoin. Jos lähtisin, lapset jäisivät isänsä kanssa, mutta isä ei ole läheskään joka päivä kotona. Asiasta on keskustelu enemmän kuin tarpeeksi.
Enkä tosiaan usko pysyviin työpaikkoihin. Yt-neuvottelujahan käydään silloin kun väkeä vähennetään, mutta tapauksissa, joissa koko firma häviää kerralla ei neuvotella etukäteen vaan kaikki saavat lähteä sen sileän tien. Kokemusta on.
Ei tietenkään oo pakko muuttaa!
Mutta ei sitten tarvi töitäkään tehdä.
Ihmisillä tuntuu olevan outo käsitys, että missä he nyt sattuvatkin asumaan niin siellä pitäisi olla töitä.
Niin ja lapsetkin kannattaa hankkia vasta kun on työasiat kunnossa.
Olisi sitten pitänyt olla ennustaja. Jäin äitiyslomalle vakituisesta työpaikasta, hyvästä sellaisesta, opistotasoisia tutkintojakin oli siinä vaiheessa kaksi. Äitiysloman aikana saa irtisanoa, jos koko firma kaatuu.
Tännekin on aikoinaan tultu työn takia, joten siksi olen aika kriittinen, mikä takaa sen että uudellakaan paikkakunnalla se työ on pysyvää?