Hyvin monessa tapauksessa "sokea" ihastuminen johtuu siitä että koetaan että ollaan saavutettu jotain saavuttamatonta. Koetaan että seurustelukumppani on itselle aivan liian hyvä.
Tämä kokemus heijastu suoraan omaan itsetuntoon. Jokaisella meistä on kolhuja itsetunnollaan. Huomion saaminen saavuttamattomalta ihastumisen kohteelta kohottaa itsetunnon pilviin kuin jokin kemiallinen huume, jota itseasiassa aivoissa erittyykin rakastumisen aikana (endorfiineja muistaakseni).
Tärkeä olisikin tunnistaa milloin koet henkistä kumppanuutta ja milloin egoistista huumaa saavutuksistasi.
On totta että ihminen voi ajautua lyhyiden suhteiden kierteeseen hakiessaan siloitusta kolhiintuneelle itsetunnolleen aina vain uusista parisuhteista.
Tilannetta ei helpota yhtään se että nykyään korostetaan sitä että onnistuneen elämän perustana on koko ajan vallitseva "tunteiden humala". Täälläkin palstalla huomaa että järkisuhteena pidetään sitä että ollaan ystäviä ja välitetään toisista ja tunnesuhteena pidetään jotain saavuttamatonta.
Ennen vakavaa parisuhdetta olisi syytä tutustua itseensä ja tehdä selväksi että mitä aion saavuttaa, mitä pidän onnistuneen elämän edellytyksenä.
On jännittävää huomata näinä levottomina aikoina miten itsenäisyys ja tietynlainen itsekkyys on muotia. Tässä roolissa eletään yökerhomaailmoissa, kaduilla ja työpaikoilla omaa egoa korostaen ja sitä elämänkumppania etsien. Jostain syystä ne ihmiset joita olen tavannut ja jotka mielestäni omaavat terveen itsetunnon elävät hyvässä parisuhteessa jossain kaukana tai ainakin henkisesti etäällä tästä kulttuurista. Suomalainen unelma? Ehkä, mutta sitä ei nykyaika ruoki.
Valitettavaa on että nykyajan nuorilta aikuisilta on viety tavoiteet. Onnistumista ja endorfiinihumalaa voi kokea muuallakin kuin parisuhteita elämällä. Voi urheilla ,onnistua työssä, remontoida kotia ja kokea näin että itsessä on sittenkin jotakin hyvää ties vaikka tässä vielä valloitettaisiin suurempiakin vuoria. Meille monelle on lapsesta saakka tehty selväksi että olemme pullamössösukupolvi jolle mikään ei ole omaa ansiota. Ts. monet vanhemmat eivät ole tyytyväisiä lapsiinsa tai heidän saavutuksiinsa. Vain huikeita urotekoja tekevät lapset ovat rakastettavia. Tällainen kasvatus monisssa perheissä tuottaa itsetunnoltaan heikkoja ihmisiä jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä. Joissain tapauksissa tällaisellakin asialla saataa olla kauaskantoiset vaikutukset oman lapsen parisuhteisiin.
Tämä kokemus heijastu suoraan omaan itsetuntoon. Jokaisella meistä on kolhuja itsetunnollaan. Huomion saaminen saavuttamattomalta ihastumisen kohteelta kohottaa itsetunnon pilviin kuin jokin kemiallinen huume, jota itseasiassa aivoissa erittyykin rakastumisen aikana (endorfiineja muistaakseni).
Tärkeä olisikin tunnistaa milloin koet henkistä kumppanuutta ja milloin egoistista huumaa saavutuksistasi.
On totta että ihminen voi ajautua lyhyiden suhteiden kierteeseen hakiessaan siloitusta kolhiintuneelle itsetunnolleen aina vain uusista parisuhteista.
Tilannetta ei helpota yhtään se että nykyään korostetaan sitä että onnistuneen elämän perustana on koko ajan vallitseva "tunteiden humala". Täälläkin palstalla huomaa että järkisuhteena pidetään sitä että ollaan ystäviä ja välitetään toisista ja tunnesuhteena pidetään jotain saavuttamatonta.
Ennen vakavaa parisuhdetta olisi syytä tutustua itseensä ja tehdä selväksi että mitä aion saavuttaa, mitä pidän onnistuneen elämän edellytyksenä.
On jännittävää huomata näinä levottomina aikoina miten itsenäisyys ja tietynlainen itsekkyys on muotia. Tässä roolissa eletään yökerhomaailmoissa, kaduilla ja työpaikoilla omaa egoa korostaen ja sitä elämänkumppania etsien. Jostain syystä ne ihmiset joita olen tavannut ja jotka mielestäni omaavat terveen itsetunnon elävät hyvässä parisuhteessa jossain kaukana tai ainakin henkisesti etäällä tästä kulttuurista. Suomalainen unelma? Ehkä, mutta sitä ei nykyaika ruoki.
Valitettavaa on että nykyajan nuorilta aikuisilta on viety tavoiteet. Onnistumista ja endorfiinihumalaa voi kokea muuallakin kuin parisuhteita elämällä. Voi urheilla ,onnistua työssä, remontoida kotia ja kokea näin että itsessä on sittenkin jotakin hyvää ties vaikka tässä vielä valloitettaisiin suurempiakin vuoria. Meille monelle on lapsesta saakka tehty selväksi että olemme pullamössösukupolvi jolle mikään ei ole omaa ansiota. Ts. monet vanhemmat eivät ole tyytyväisiä lapsiinsa tai heidän saavutuksiinsa. Vain huikeita urotekoja tekevät lapset ovat rakastettavia. Tällainen kasvatus monisssa perheissä tuottaa itsetunnoltaan heikkoja ihmisiä jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä. Joissain tapauksissa tällaisellakin asialla saataa olla kauaskantoiset vaikutukset oman lapsen parisuhteisiin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
halavattu. Jokaisella sukupolvella on riippansa ja ristinsä, joita siirtää seuraavalle sukupolville. Niiden kanssa on vain elettävä itseään tai lähimmäisiään syyllistämättä. Riittävän hyviä olemme ja parhaamme yritämme, kuten lapsemmekin sitten aikanaan. Tiedostaminen on hyväksi!
Tekstisi voisi vaikka lukeakin jos siinä olisi kappalejako. Mutta kun ei ole. Kaikki on yhtä puuuuuuroa. Jaksatko itse lukea tuollaista?
En usko tuohon, koska jos ei tunne toista entuudestaan, ei voi tietää onko kohde saavuttamaton vai ei. Eikä myöskään se, että kohde olisi aivan liian hyvä, koska sitäkään ei voi tietää.
Jokainen ihminen saa jollain tavalla huomiota itsellen ja antaa huomiota toiselle kanssakäymisessä ihmisten kanssa. Se on selvä asia. Kun rakastuu, oli kohde saavuttamaton tai ei, sillä ei mielestäni ole merkitystä.
En ole koskaan siinä mielessä etsinyt kumppania. Ihmiset ovat tulleet kohdalleni huolimatta minusta. Päinvastoin olen ollut tyytyväinen elämääni näin. Voiko ihminen itse saada aikaan tunteensa, joten se ei siten voi olla myöskään hänen saavutuksensa.
En ole ollut lyhyiden suhteiden kierteessä kuten tunnut luulevan jostain syystä. Minun itsetuntoni perusta on suhteeni Jumalaan. Ei mikään parisuhde. Arvoani ihmisenä ja naisena ei pysty mies viemään järjestetyillä jutuilla. Vaikka joku ihmissuhde ei onnistuisikaan, se ei minua kaada, koska katseeni on ja perustani on Jumalassa ja Jeesuksessa, eikä arvoni ole kiinni ulkopuolisten ihmisten arvioinnissa hyvässä tai pahassa. Jos joku asia onnistuu tai jotakin hyvää syntyy, se on Jumalan kunniaksi. Ei minun ole kunnia. Jumala on luonut taivaan,maan ja meren ja vesien lähteet. Hän on luonut myös ihmisen ja tehnyt hänet sellaiseksi kuin on halunut. Ja kaikki mitä saamme aikaan on Jumalan kunniaksi.
Hyvä profeetta, sinun pitäisi profeettana tietää, että onnistuneen elämän edellytys on usko Jumalaan ja Jeesukseen. Hänen Armonsa ja rakkautensa meitä ihmisiä kohtaan , myös sinua ja minua. Uskon siihen, eikä kukaan ihminen voi sitä uskoa viedä. Sinun pitäisi se tietää.
Olet oikeassa nuorten asemasta ja tavoitteista. Heille pitäisi olla hyviä malleja. Samoin hyviä malleja onnistuneista parisuhteista ja avioliitoista. Olet oikeassa, ettei niitä malleja aivan täältä läheltä löydy. Minulle on jäänyt muistoiksi syvälle sydämeeni, pariskunnista, jotka arvostavat toisiaan, rakastavat toisiaan syvästi. Sen tuntee ja sen näkee. Nämä pariskunnat ovat kyllä olleet uskovia kristittyjä, täällä Suomessa. Tällä en tarkoita sitä etteikö muitakin pariskuntia olisi. Minua ovat kuitenkin erityisesti koskettaneet nämä tuntemani. Silloin parisuhde on vakaa kun molemmat seisovat tukevasti varmalla perustalla, joka on usko. Silloin he eivät ole riippuvaisia toisistaan vaan saavat voimaa uskonsa kautta.
Tiedätkö, rakkaus ei ole saavutettavissa, ostettavissa maallisella mammonalla tai suorituksilla. Rakkaus on huolimatta siitä millainen olet tai mitä teet. Kysymys onkin siitä onko valmis vastaanottamaan rakkautta ja antamaan sitä. Rakkaus hyväksyy sinut sellaisena kuin sinä olet, ehdoitta. Siksi se onkin niin sokeaa.
Hintsu: Mukava kuulla että löytyy niitä jotka parhaansa yrittävät. Todellisuudessa varmasti suurin osa näin tekeekin. Silti edelleen on liikaa niitä jotka eivät niin tee. Mutta voimia heille.
Kappale: Kiitos rakentavasta kommentista harkitsen ensi kerralla asiaa. :)
Miettijä: Tunnut olevan syvästi ja aidosti onnellinen. Joskus tuntuu että se on nykyaikana melko harvinaista. Hyvää jatkoa!
Kiitos vatauksista.
vaan itsellesi siitäkin huolimatta että siinä oli hieman viisastelun, jopa syyttelyn vivahteita. Kuten tiedät, kirjoituksesi tuskin saa aikaan kenessäkään pyrkimystä toimia paremmin :) Onnistumisia on meillä kaikilla, ja monet asiat teemme paremmin kuin vanhempamme ja isovanhempamme, heitä lainkaan vähättelemättä.
Kiitos itsellesi. Koin jostain syystä, että kirjoitus oli osoitettu minulle. Saatan olla väärässäkin. Ei ole ensimmäinen kerta, kun joku muu luulee tietävänsä elämäni ja ajatukseni ja miksi. Se kaikki tietävyys ja syyttely harmittaa. Sekä sanojen suuhun laittaminen. Silloin ei tarvitse ihmetellä, jos saa napakan vastauksen. Sekä alkuperäisessä että Hintsun kirjoituksissa olen huomaavina, että tiedätte paremmin, kuinka minun pitäisi elää. Miksi siis kirjoitatte netin kautta? Miksi ei suoraa yhteyttä? Arvostaisin sitä enemmän. Ja osaan myös ynnätä yhteen asioita.
Mitä haluatte??? Millä tavalla minun pitäisi toimia?
Onko sinulle tullut mieleen, että haluan tutustua uusiin ihmisiin, jos vaikka niistä jotakin kehkeytyisi, ystävyyttä, kaveruutta, kumppanuutta.
Ja jos joku pitää itseään erinomaisena, niin pitääkö joku toinen sitten toista sellaisena. Riippuu arvoista.