Tehdäänpä gallup. Naisetkin saa vastata, vaikka kysely on lähinnä suunnattu miehille.
Eli... YH vai sinkku ja millä perustein?
Itse kommentoin alkuun sen verran, että en näe kovin suurta eroa yhden lapsen yh:n ja tavallisen sinkkunaisen välillä, välimuotona pidettäköön vaikka raskaana ollessaan eronnutta naista, joka ei vielä ole synnyttänyt.
Itse lapsia haluavana miehenä ikäni huomioiden saattaisin tullakin paremmin toimeen jo lapsen omaavan naisen kanssa, yksi lapsi sen takia, että todennäköisyys siihen, että nainen haluaa yhteisiäkin on suurempi.
2-3 tai useamman lapsen YH, ei välttämättä halua enää lapsia lapsiluvun ollessa täynnä ellei haikaile suurperheestä, joten tietoista riskiä en enää tässä iässä ottaisi siitä, että josko nainen ei enää lisääntyä haluakaan.
"Otollisin" nainen itselle ikäni (30v) huomioiden olisi varmasti lapseton 25-35 vuotias nainen tosin ikärajan yläpäässä alkaisi tulla jo kiire perheen perustamisen suhteen. Tosin tämähän tietää "vain" aktiivista seksielämää nopeallakin aikataululla suhteen alkamisesta.
Osittain oman "epävarmuuden" vuoksi olisin toki valmis ainakin kokeilemaan perhe-elämää ja suhdetta useampi lapsisenkin YH:n kanssa ollakseni varma siitä, että haluanko koskaan omia lapsia vai en. Ja rakkaussuhteessa sukukypsän naisen kanssa "vahinkoja sattuu aina", tarkoituksella tai ilman.
Eli... YH vai sinkku ja millä perustein?
Itse kommentoin alkuun sen verran, että en näe kovin suurta eroa yhden lapsen yh:n ja tavallisen sinkkunaisen välillä, välimuotona pidettäköön vaikka raskaana ollessaan eronnutta naista, joka ei vielä ole synnyttänyt.
Itse lapsia haluavana miehenä ikäni huomioiden saattaisin tullakin paremmin toimeen jo lapsen omaavan naisen kanssa, yksi lapsi sen takia, että todennäköisyys siihen, että nainen haluaa yhteisiäkin on suurempi.
2-3 tai useamman lapsen YH, ei välttämättä halua enää lapsia lapsiluvun ollessa täynnä ellei haikaile suurperheestä, joten tietoista riskiä en enää tässä iässä ottaisi siitä, että josko nainen ei enää lisääntyä haluakaan.
"Otollisin" nainen itselle ikäni (30v) huomioiden olisi varmasti lapseton 25-35 vuotias nainen tosin ikärajan yläpäässä alkaisi tulla jo kiire perheen perustamisen suhteen. Tosin tämähän tietää "vain" aktiivista seksielämää nopeallakin aikataululla suhteen alkamisesta.
Osittain oman "epävarmuuden" vuoksi olisin toki valmis ainakin kokeilemaan perhe-elämää ja suhdetta useampi lapsisenkin YH:n kanssa ollakseni varma siitä, että haluanko koskaan omia lapsia vai en. Ja rakkaussuhteessa sukukypsän naisen kanssa "vahinkoja sattuu aina", tarkoituksella tai ilman.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten kukaan haluais sun kans lapsia kun olet täälläkin tilittänyt kuinka tasapainoton psykoosipotilas sä oot. Kilahtaisit heti kun se lapsi alkais itkeä tai tulis stressaava tilanne. Ja eikös jotku mt-ongelmat ole ihan perinnöllisiä eli ei sun kyllä mitään sukua pitäis jatkaa.
Minä en tainnut kysyä mielipidettä omaan lisääntymiseen? En myöskään kysynyt kommenttia osittain naisten aiheuttamaan "sairauteen".
Minusta ensisijassa kannattaisi keskittyä etsimään naista, joka haluaa lapsia. Totta kai jos löydät lapsettoman naisen, niin aina parempi, mutta ei kannata täysin hylätä sellaistakaan naista, jolla on jo esim. yksi lapsi. Usein nimittäin puheet voi olla yhtä ja teot toista, joten lasta katsomalla ja seuraamalla näet, että miten hänet on kasvatettu. Jos lapsi on iloinen, reipas ja yhteistyökykyinen, niin voit olla aika varma, että nainen on hyvää äitiainesta.
Minä naisena (olen siis YH) olen deittaillut sekä YH-isiä että sinkkumiehiäkin. Eräskin lapseton mies sanoi, että hän ei itse halua lapsia (sen oli oppinut aiemmista parisuhteistaan YH-äitiin), mutta että häntä ei häiritse lapset, kunhan niitä ei ole liian monta eikä lapset ole heittelillä olevia kauhukakaroita.
Olen huomannut, että vanhemmuus yleensä kasvattaa miehiä ja naisia vastuuntuntoisemmiksi. Vanhemmat yleensä myös joutuvat pistämään omat tarpeensa toissijaiseksi ja pistämään vauvan tarpeet ykköseksi. Jos lapsiin on panostettu, niin yleensä sellainen pieni "uhrautuvaisuus" ja vaivannäkö kasvattaa ihmistä hyvään suuntaan myös parisuhdemielessä.
Minusta jokainen miettii itse nämä lapsi- ja parisuhdeasiat. Ymmärrän, jos joku ei missään tapauksessa halua YH-kumppania, mutta jos tuntuu, ettei ikinä löydä ketään, niin silloin voi tietysti miettiä, että olisiko yksi vaihtoehto olla avoimemmin mielin ja keskittyä etsimään ihmistä eikä vain check list -rasteja.
Kiitos asiallisesta kommentista, valisti hyvin YH-äidin ajatusmaailmaa :)