Oli pakko tulla purkamaan tuntojaan tänne koska tämä on muodostunut ongelmaksi meidän suhteessa.Olemme mieheni kanssa olleet 30 vuotta naimisissa,lapset lentäneet jo pesästä ja myös lapsenlapsia on.Mistä mahtaa johtua mieheni jääräpäisyys? Ei tarvitse olla kovinkaan kummoista vastoinkäymistä kun hänen päivänsä,ja myös seuraava päivä on piloilla.(Nuorena miehenä mökötti viikon ilman mitään kummoista syytä) menee mököttämään kuin pieni lapsi,ei auta lepyttelyt eikä mitkään silloin kun on ns."paska päivä".Kaikki on silloin mälsää ja on hirveän kova uhoamaan.Kiukuttelee ruuista(itse ei niitä ruokia suostu tekemään) ja sitten kun minä teen niin ei välttämättä suostu syömään.Käy jääkaapilla ja oikuttelee että ei ole mitään,eikä välttämättä sitten lähde kaupasta ostamaan mieluista syötävää.Sitten yrittää keksiä vaikka mistä asiasta huomauttamista ja viisastelua,vaikka olen silloin hiljaa.Sitten välillä kiroilee kovasti,tekee sitä tahallaan kun tietää että minä en pidä kiroilusta.Nytkin viikonloppuna käytiin äitiäni katsomassa kotipihassa(äitini sairastaa vakavaa syöpää ja ja on kuolemaisillaan)Juuri kun tarvitsisin tukea ja lohdutusta niin en ymmärrä mieheni käytöstä.Mieheni ei oikein pidä joistain sukuni jäsenistä,mm.siskoistani,jotka myös olivat äitini luona.Hänen mielestä olisi varmaan hyvä jos en pitäisi siskoihini mitään yhteyttä.Sieltä tullessa alkoi naputtamaan sukulaisista ja oli sitten kovin etäinen myös minua kohtaan.Itse olen sellainen hellyydenkipeä ja haluaisin että suhteessamme ei olisi mitään kitkaa.voisiko tällaine käytös johtua mieheni erinäisistä vaivoista ja kolotuksista joita hänellä on nykyään jatkuvasti(mutta syytönhän minä olen niihin)? Mutta itsestä ei kyllä tunnu mukavalle kun käyttäytyy minua kohtaan tuolla tavalla.Ja nämä toistuvat aika usein nykyään.En jaksa tällaista,mistä apua? Toivoisin saavani asiallisia kommentteja mitä mieltä olette.
surullinen
Tar
4124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Syy on varmaankin sama kuin "hankalilla" lapsilla...aivot eivät ole kehittyneet joustaviksi :). Minulla on aspergeria ja kyllä hitusen taipumusta samansuuntaiseen käytökseen. Ikä ja kokemus laimentaa oireita. Ja pitää tehdä itsensä kanssa töitä. Entäpä joku coach-tyyppinen apu, jota käytetään mm. adhd:ssa ja aspergerissa/autismissa?
Osasyy voi olla ne kolotukset.
Kipu ajanmittaan ei todellakaan ihmistä jalosta, tiedän kokemuksesta. Tietenkin sitä turhautuneena tulee tahtomattaankin purettua sitä läheisiin sitten. :(
Meillä meinasi jo ero tulla minun, vaimon, tuskien vuoksi. Eihän mieheni niihin syyllinen ollut mutta tuntui oma minuuskin ajan mittaan muuttuvan ja se oli kamalaa. Löysin avun kuitenkin lopulta tai mieheni siinä oli mukana jo taloudellisten kulujen vuoksi.
Niihin vaivoihin voi hakea apua, viimeistään yks.lääkäriaseman puolelta. Jos ei niitä korjaa niin sitten saa syyttää vain itseään ja muille on turhaa kiukutella!
Jotkut miehet kuulemma muuttuvat tuollaisiksi kiukkupesiksi jo vähäisen tai olemattoman seksielämänkin vuoksi.. Mutta puheistasi päätellen teillä ei sitä ongelmaa ole. :)
Masentunut ihminen on miehesi
No tuollaistahan se on kun kyllästytään ja aletaan pitää itsestäänselvyytenä. Ei mukavaa, mutta hyvin yleistä.
Sinusta on tullut varmaan enemmän äiti, jolle voi mököttää ja joka tekee ruuat valmiiksi jne.