Ihmettelen hieman teissä naisissa yhtä(kin) asiaa: ettekö ole koskaan MIHINKÄÄN täysin tyytyväisiä?? Olen seurustellut nykyisen tyttöystäväni kanssa kohta 2 kuukautta ja olen ERITTÄIN ihastunut häneen, en tiedä, voidaanko puhua rakkaudesta vielä, mutta fiilikset ovat molemminpuoliset ja yhdessäolo on mahtavaa. Kuitenkin, jokin ihme peikko hyrrää teidän naisten aivoissa.. ettekä tyydy mihinkään. Tyttöystäväni saattaa "möksähtää", ellen vastaa tunnin sisällä hänen viestiinsä. Hän oli "kuullut" joltakin, että minulla on muitakin naisia kuin hän - mikä ei pidä paikkaansa ja sanoinkin sen hänelle. Hän riittää minulle täysin, ei kiinnosta kattella muualle. Mutta miksi moinen "kyräily" tai voisko olettaa että mustasukkaisuus?? Toisinaan, kun joudun (olen ravintola-alalla) ykskaks töihin, hän ei tahdo "uskoa" että olen todellakin töissä ja möksähtää siitäkin. Tekstiviestit ovat lyhyitä ja töksähtäviä. Itse laittelen hänelle viestejä joka päivä.. mutta joskus, jos en heti ehdi töissä ollessani vastaamaan, on kuin olisin suurin piirtein jo jättämässä häntä.
AAGH! Mitä te oikein odotatte?? Ei kännykkää oo tapetoitu mun korvaani kiinni. Tarttetteko te koko ajan rakkaudentunnustuksia elääksenne suhteessa?
Yhdessäollessamme pussaillaan ja halitaan (olen itte aika halailija ja tykkään läheisyydestä) ja vaikka usein sanon, miten mukavaa on ja tykkään olla näin jne, tuntuu ettei mikään riitä..
Pää halkeaa kohta. Pitäisikö olla tunteettomampi ja etäisempi? Eikö hän usko minua yhteisten hetkiemme perusteella vaan perustaako sitten päätelmänsä, mikäli en HETKESSÄ ole hänen tavoitettavanaan???
AAGH! Mitä te oikein odotatte?? Ei kännykkää oo tapetoitu mun korvaani kiinni. Tarttetteko te koko ajan rakkaudentunnustuksia elääksenne suhteessa?
Yhdessäollessamme pussaillaan ja halitaan (olen itte aika halailija ja tykkään läheisyydestä) ja vaikka usein sanon, miten mukavaa on ja tykkään olla näin jne, tuntuu ettei mikään riitä..
Pää halkeaa kohta. Pitäisikö olla tunteettomampi ja etäisempi? Eikö hän usko minua yhteisten hetkiemme perusteella vaan perustaako sitten päätelmänsä, mikäli en HETKESSÄ ole hänen tavoitettavanaan???
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suhde on alussa tuollainen kun luottamus ei ole vielä kehittynyt täyteen mittaansa eikä tunneta tarpeeksi.
Älä missään tapauksessa heittäydy välinpitämättömäksi tai ruoki tahallasi mustasukkaisuutta. Silloin luottamuksen kehitys ottaa takapakkia.
Kun olette olleet tarpeeksi pitkään yhdessä ja tyttöystäväsi voi aidosti kokea, ettei sinun kanssasi mitään hätää ole eikä tarvitse pelätä, silloin energia vasta vapautuu kunnolla rakkauden harjoittamiseen. Sitä tilaa kannattaa tavoitella.
Jotkut sanovat sitä seitsemänneksi taivaaksikin.
Tunnen ainakin yhden tapauksen, jolloin pari erosi tytön silmittömän tunnevammaisuuden takia. Olin tämän tytön kanssa samassa työpaikassa, työskentelin samassa työtilassa, ja tämä tyttö ei juurikaan kyennyt työntekoon se vanhanlainen lankapuhelin kourassaan: hän nimittäin soitti poikaystävälleen KOKO AJAN, edellisestä soitosta ei ollut ehtinyt montaakaan minuuttia, kun hän jo taas väänsi poikaystävänsä numeroa. Se oli yhtä riitaa MONTA KUUKAUTTA, tyttö halusi JOKA KERTA tietää MITÄ hänen poikaystävänsä teki juuri sillä hetkellä ja mitä hän AIKOI tehdä seuraavaksi ja KEITÄ HENKILÖITÄ hänen lähellään oli ja...! Näin muutaman kerran heitä vapaa-ajalla kaupungilla, ja se tyttö tulistui joka kerta, kun hänen poikaystävänsä silmät kohdistuivat johonkin muuhun kuin asvalttiin! Ihmeen pitkään jätkä kesti, ennenkuin lopetti suhteen kertaheitolla ja lopullisesti. Arvaa saiko poika muutaman puhelinsoiton sen jälkeen! Silloin kun ei vielä ollut kännyköitäkään tavallisilla kansalaisilla, että olis voinu pistää puhelimensa äänettömälle tai muuta... Ei se tyttö ole kyennyt minkäänlaisiin kunnon suhteisiin sen jälkeen, eikä ihme, vaikea hänen kanssaan oli töitäkin tehdä -> jatkuvaa äyskimistä ja työt jätti meille muille!
Sun tapaukses ei taida olla IHAN noin vakava, mut läheltä taitaa liipata... Ei auta kuin sanoa mielipiteensä kasvotusten!
Mistä päättelet, etä kaikki naiset ovat yhtä epävarmoja?Nimenomaan tyttöystäväsi epävarmuus on kokemasi ilmiön takana. Epävarmuuttaan hän haluaa huomiotasi koko ajan (että varmasti pidät hänestä edelleen)ja on vakuuttunut, että sinulla on muita naisia (ei väliä, vaikka kuinka vakuutat toisin, hän on päättänyt toisin). Siksi hän ei halua sinun olevan töissä vaan hänen kanssaan, että hän voi kontrolloida menemisiäsi.
Kaikki naiset eivät kärsi epävarmuudesta ja mustasukkaisuudesta. Kiintymyssuhteen ongelmat ovat usein lapsuudessa ja henkilön on itse ne selvitettävä. Ainoa mitä voit itse tehdä, on päättää haluatko uhrata oman elämäsi selvän omgelmaiselle naiselle!
Mietipä nyt: olette olleet yhdessä vasta kaksi kuukautta, luuletko että tyttöystäväsi muuttuu myöhemmin?!Noup. Päinvastoin, jos hän ei selvitä ongelmiaan, ne vain pahenevat ajan myötä.
Ensimmäiset suhteen kuukaudet ovat sitä onnellisinta aikaa kun kaikki on uutta ja huuma voimisssaan. Teillä se näyttäisi olevan ihanan sijasta jotain muuta, kiukuttelua, kontrollointia ja kyräilyä - valtapeliä.
Ja vastaus kysymykseesi; kaikki naiset eivät tarvitse jatkuvia huomionosoituksia elääkseen suhteessa, vain meistä ne epävarmimmat tarvitsevat!
En nyt sanois, että tää on kyräilyä, jos tyttökaverini möksähtää joissain kohdin.. Ehkäpä annoin liian vahvan kuvan tilanteestani. No, en kylläkään yleistänyt naisia, mutta oletin, että jollain olisi voinut olla samanlaisia kokemuksia.
Uskon, että tyttökaverini kyllä "rauhoittuu", kun olemme tässä nyt keskustelleet pariin otteeseen. Jostain syystä hän pelkää suhteemme jatkoa minun menneisyyteenikin vedoten (totta, olen joskus tehnyt virheitä valinnoissani, mutta ihminen muuttuu jos sitä haluaa - olen muuttunut ja haluan elää nykyisen tyttöystäväni kanssa!) Toivon mukaan jatkossa tie on tasaisempi..
Pirteää syksyä kuitenkin!
"Jostain syystä hän pelkää suhteemme jatkoa minun menneisyyteenikin vedoten ..."
Eli hänen mielestään sinuun ei voi luottaa kun kerran aiemmin (silloin kun hänestä ei edes ollut vielä tietoakaan) olet elänyt omaa elämääsi omalla tavallasi??
Ihmiset jotka käyttävät toisen erheitä omien heikkouksiensa oikeutuksena ja selityksenä ovat aina olevinaan niin hemmetin täydellisiä itse. Vaikka eivät ole. Miksi hänen epävarmuutensa pitäisi olla sinun syy? Ethän sinä ole edes tehnyt mitään sellaista joka antaisi aihetta mustasukkaisuuteen.
Surullisinta tässä on se että tällaiset ihmiset pilaavat itse omat suhteensa tällä alituisella mustasukkasuudella ja turhilla epäilyillään ja syyttelyllä. Eivätkä edes tajua sitä. Ei toinen voi olla kokoajan vain syyllinen ja se toinen niin täydellisen sokea omille virheilleen.
Joten koita jaksaa ja toivottavasti tyttöystäväsikin pian tajuaa että epäilykset on ihan turhia. Tai voit tehdä niinkuin ystäväni joka vainoharhaiseen poikaystäväänsä kyllästyneenä totesi että mitä väliä, jos poikaystävä kokoajan kuvittelee että kaverini pettää ja huijaa ja juoksee vieraissa niin miksei sitten ryhtyisikin käyttäytymään juuri niin. Nakkasi poikaystävän kamat mäkeen ja ryhtyi katselemaan parempaa miestä. Ja löysikin.
Miehelle riittää että kertoo kerran rakastavansa sitä, mut nainen... Se unohtaa sen heti.
Ja vaatii että sille kerrotaan se erilaisin tavoin ainakin tuhat kertaa viikossa. Alkussa se kai on hienoa hänen mielestään mut piakkoin se alkaa ahdistamaan
Osoita alussa sille rakkautes, lahjoin ruusuin runoun ja halauksin kun se osaa arvostaa vielä sitä. Kun luiottamus on raeknnettu voi sitä kai vähän vähentää, mut nyt alkuun sun pitää vaan olla 24/7 "armoilla" ja tavoitettavissa.
Niin se vaan tuntuu menevän. Tosin voithan olla koko ajan sen kaa niinkuin paita ja perse niin jospa se oppii arvostamaan omaa rauhaa.
Sieltä vaan on löydettävä se kultainen keskitie.
Minä olen nainen, enkä ole koskaan halunnut, että kukaan jankuttaisi rakastavansa minua! Minusta ainoa rakkauden osoitus on se, miten kohtelee toista, ja sen kohtelun on oltava pysyvää eikä vain "pakonomaista". Jatkuvat rakkaudentunnustukset muodostavat mielestäni eräänlaisen kuoren kahden ihmisen välille, jolloin se menee myös kunnon vastoinkäymisen kohdatessaan räsähtäen rikki.
Tunnen niin monta pariskuntaa (ainakin 6 paria), joilla "Minä rakastan sinua"-tunnustus raikaa talossa jatkuvasti, mutta samalla pinnan alla tapahtuu käsittämättömiä asioita vain oikeaa "paljastushetkeä" odottamassa! Naisilla on tapana koota mielessään oikeata todistajanlausuntoa siltä varalta, että se oma mies sattuu joskus tekemään jonkin ison virheen - ja mies taasen saattaa hyvinkin tyynenä elellä ja esittää tyytyväistä perheenisää esim. hieman seksittömässä liitossa, kunnes joskus menettää narut käsistä ja löytyy kimpasta toisen naisen kanssa. Ja kerrasta poikkihan se silloin menee näillä "umpirakastuneilla"!
Toista se on, kun elää "puolivapaata" elämää liitossakin, eikä sido toista liikaa niillä rakkaudentunnustuksilla. Ihminenhän kasvaa ja kehittyy koko ajan, kyllä minä ainakin haluan tietää mitä minun mieheni ajattelee milloinkin muun maailman lisäksi esimerkiksi minusta! En pidä itseäni niin täydellisenä, että minusta tarvitsisi kaikkien pitää aina, vaan rakkaudentunnustusten sijasta kuuntelen mieluummin rehellisiä mielipiteitä negatiivisistakin asioista.
En kertakaikkiaan kykenisi luottamaan tarpeeksi ihmiseen, joka toitottaisi koko ajan rakastavansa minua, koska se on mielestäni tunneilmaisu, joka peittää alleen aivan liikaa negatiivisia tai neutraalimpiakin ilmaisuja.
kuulostaa. En ylipäänsä ole koskaan ollu mikään kännykänkäytön maailmanmestari, enkä taida koskaan ollakaan, mutta ihmettelen, kun otan kuitenkin ilman hänen "ensimmäistä" yhteydenottoaan yhteyttä. Kuitenkin toisinaan on aistittavissa selkeetä "nyrpeyttä" tyyliin (mitähän oot aamun tehny kun nyt vasta iltakuudelta pistät viestiä?) Ja kun itte puskee duunissa niin ei oikeen ehi puhelimen ääreen.
Ääh.. no. Joka tapauksessa tilanne on nyt "paranemaan päin" :) ja aion jatkaa omaa halailu ym linjaa kun kuitenkin oon semmonen. Luulis jossain vaiheessa jo selkenevän minunkin mielipide asiassa.. että seurustella haluan ja nimenomaan HÄNEN kanssaan.
prov provo post