Minulla tuskin tulee olemaan lapsia, joten viime voimillani käyn kippaamassa omaisuuteni kaatopaikalle, jotta valtio ei saisi minulta mitään.
http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/58060-kahdensadan-kuolleen-perinto-vuosittain-valtiolle
http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/58060-kahdensadan-kuolleen-perinto-vuosittain-valtiolle
Vastaukset 20
Vanhimmat
En avannut linkkiä. Olen omaa jäämistöäni tässä pohtinut, kun satuin saamaan perintöä lapsettomalta kummiltani. Itselläni ei ole kummilapsia, saati omia lapsia. Tavallaan varallisuuden kasvattaminen tässä tilanteessa tuntuu "turhalta". Henkivakuutukseni korvaus menee kuoltuani omaisille (se vakiovaihtoehto vakuutuksissa). Käytännössä edunsaajat tulee olemaan sisarukseni tai heidän lapsensa.
Ehkä teen testamentin erään tärkeän aatteen nimissä työtä tekevälle yhdistykselle.
Testamentti on tärkeä asia. Itse jätän veljieni lapsille, en veljille tai heidän puolisoille. Heiilehän se menisi, jos en olisi tehnyt testamenttia, voi voi..ja sitten maksellaan moneen kertaan veroja..
Ei minulla varmaan ikinä mitään testamentattavaa ole. Paskaiset kalsarini ja reikäiset sukat saa valtio ihan vapaasti viedä. Voivat vaikka kyhätä niistä jonkun hienon taideteoksen sinne Guggenheimiin. Teoksen nimi voisi olla vaikka "Köyhän elämän ruskea viiva"
Sinussa näyttää olevan taiteilijan vikaa.....:-)
Mulla on sama ongelma perinnön kanssa. Olen päättänyt tehdä testamentin joko eläimille tai asunnottomille tai molemmille. En ole vielä päättänyt kuka saa hurjasti rahaa.
Onhan se hienoa, että toiminnanjohtaja voi vaihtaa itselleen uuden mersun.
Eipä ole vielä pahemmin tullut moista asiaa mietittyä.
Aika järkyttävää että nuorukaiset joilla on elämä vasta edessään miettivät moista.
Oliko se Eino Leino, joka runoili jotenkin niin, että nuori mies on valmis hautaan jo.
"Oliko se Eino Leino, joka runoili jotenkin niin, että nuori mies on valmis hautaan jo."
Itsellä tuli ihan sama mieleen. No kyllä sitä vakavasti masentuneena ja muista psyykkisistä ongelmista kärsivänä voi olla valmis hautaan jo nuorena.
Aion pitää tasan tarkkaan huolen siitä, että minulta ei jää mitään rahan arvoista perittävää, kaiken ryyppään ja rällään pois ennen kuin noutaja tulee.
"Aion pitää tasan tarkkaan huolen siitä, että minulta ei jää mitään rahan arvoista perittävää, kaiken ryyppään ja rällään pois ennen kuin noutaja tulee."
Ainut vaan ettei siitä voi olla varma koska se noutaja tulee joten perintöä voi jäädä jälkeen paljonkin.
No sitten ei auta muu kuin elää kädestä suuhun ja rällätä kaikki omaisuus pois sitä mukaan kun sitä tulee, ettei sitä pääse vahingossakaan kertymään enempää, Töitäkään ei kannata tehdä yhtään enempää kuin rälläämiseen tarvitsee.
Aina löytyy jokin rahareikä,johon voi rahansa tunkea, jos ei muuta keksi niin voi vaikka pyyhkiä perseensä viidensadan seteleillä, sekin on parempi tapa käyttää rahansa kuin antaa jonkin rahanahneen kusipään periä kaiken sinun isolla vaivalla ansaitsemasi omaisuuden.
Ja sitten pitää huolehtia myös siitä, ettei peri rällätessään vanhempiaan tai sisaruksiaan.
Voi tehdä perinnöstä luopumisen jo perittävän elinaikana. Jotkut lapselliset käyttävät perinnöstä luopumista verosuunnitteluna (perintö rintaperillisenä siirtyy seuraavalle sukupolvelle ja mahdollisesti useammalle lapselle eli pienempiin osiin).
Sitä päivää ei tule, ettenkö keksisi omaisuudelleni parempaa käyttöä kuin valtio. Ei siihen lapsia tarvita, vaikka joku vissiin niin kuvitteleekin.
Todennäköisesti omaisuus menee vaimolle. Jos en kuollessani ole naimisissa, niin varmaankin sisarelleni tai sitten hänen lapisilleen. Jos onnistun katkaisemaan välit kaikkiin lähisukulaisiini, on minulla ystäviä. Jos minulla ei ole enää ystäviäkään, on monenmoisia hyväntekeväisyysjärjestöjä. Jos ei niitäkään ole, niin sitten vaikka hare-krishnalle.
Veikkaan että tuhlaan kaikki ja asunnon tuikkaan tuleen. Ei jäe valtiolle mitään.
Olisi se kai hyvä varalta tehdäkin vaikka kyllä yritän hankkiutua maallisesta eroon ennen lähtöä. Osa varmaan menee veljen lapsille mutta ne kun pärjäisi kai ilmankin niin pitäisi katsella jotain hyödyllisiä hyväntekeväisyysjäjestöjä, vaikka joitakin eläinten avususjuttuja voisi ajatella kun niistä on helpompi pitää kuin useimmista ihmisistä. Jollekin nunnaluostarille voisi osan laittaa, menisi sitten ainakin kunnollisille naisille kun se oma kunnon nainen saattaa jäädä löytymättä.
Vähän sama vika Rahikaisella. Sen verran jo tullut tuota ikääkin, niin en viitsi edes hankkia jälkikasvua, vaikka jonkun naisen joskus löytäisinkin. Ei huvita katsella vaipparumbaa yli 4-kymppisenä.
Käytän rahani elinaikanani vaikkapa matkusteluun, auton tuunaamiseen, kuntourheilutapahtumiin ja dokaamiseen. Lähisukulaisilleni/valtiolle en ole aikonut jättää yhtään mitään, eräistä perintöriidoista kettuuntuneena. Vaan olen nimittäin testamentannut omaisuuteni lapsuudenystävilleni, ihan vaan noin viimeisenä v*ttuiluna lähisuvulle.
He eivät tiedä asiasta mitään, joten olkoon se heille jonkinlainen yllätys kun testamenttiä luetaan. Silloin olisi hauskaa olla kärpäsenä katossa, tilannetta tarkkailemassa! Perintöosuudesta kullekin testamentinsaajalle tuskin tulee niin isoa summaa, että he joutuisivat siitä perintöveroa (ahneelle) valtiolle maksamaan.
Vähän off-topicina, (ahne) valtio hyötyy jokaisen ihmisen kuolemasta perintöveron muodossa, poislukien tietysti keissit joissa perittävä omaisuus jää alle laissa säädetyn alarajan (20.000€). Kuitenkin, esim. omakotitalosta ja autosta on jo aikanaan maksettu (ahneelle) valtiolle kertaalleen veroja. Miksi siitä pitää jonkun toisen vielä maksaa (ahneelle) valtiolle perintöveroa?
Vrt. Ruotsi ja Viro, siellä ei k.o. veroa peritä.
Kyynisesti sanottuna, valtio hyötyy kansalaisestaan vielä kuolleenakin!
Vaadin testamentissani, että kaikki omaisuuteni myydään, rahat kääritään rullalle ja survotaan peräaukkooni. Oikein runttaamalla runtataan kuivana kakkoseen!
Päivän paras :D
Tuossa olisi jo veret seisauttava mielenilmaus maailmanmenosta ja rahan yliarvostuksesta. Hyvä idea.