Olen ollut suhteessa noin puolitoistavuotta, suhde on ruvennut ahistamaan. Poikaystäväni on ilkeä , pelaa tietokoneella aina kun ehtii ja itse istun vieressä. Mikään sana ei tehoa. Ja sitten kun yrittää keskustella asiasta menee hänellä hermo.
Itken kokoajan kaikesta pienestä, koska olen niin lopussa. Mutta joku pitää minut tässä suhteessa.
Kannattaako erota vai ei? Vai mitä pitäisi tehdä.
Itken kokoajan kaikesta pienestä, koska olen niin lopussa. Mutta joku pitää minut tässä suhteessa.
Kannattaako erota vai ei? Vai mitä pitäisi tehdä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niin mikä sinut tarkalleen ottaen pitää siinä suhteessa?
En tiedä pelkään jääväni yksin .Ja pelkään sitä pahaa tunnetta mikä on aina eroamisen jälkeen. Toisaalta ero voisi tehdä vain hyvää.
Niin, sinulla on paha olla ja ahdistaa ja poikaystäväsi on ilkeä ja sinua itkettää. Eron jälkeen on varmasti myös paha olla, harvoin ne erot helppoja on. Eron jälkeinen paha olo menee kuitenkin ohi, aika tekee tehtävänsä. Nuori kun olet vielä, mieti, kumpi on pienempi paha? Yksinjäämistä ei kannata pelätä, eron jälkeen olisi hyvä ollakin hetki yksin. Silloin kannattaa keskittyä itseensä, omaan hyvinvointiin ja sen ylläpitämiseen, olla ystävien seurassa ja opetella olemaan ja elämään myös yksin.
Päätöksen asiassa voi tehdä vain sinä. Mutta sen haluaisin muistuttaa, että elämäänsä ei kannata tuhlata huonossa parisuhteessa, yksinkin on parempi olla.
Hyvin sanottu ! Kiitos!
Pelkään myös että itsetuntoni huononee eron jälkeen , toisaalta se voisi parantuakkin !
Se on ihan sinusta itsestäsi kiinni. Elämänkokemukset opettaa, pettymykset joko vahvistavat tai eivät. Jos eroat huonosta suhteesta, sinulla ei ole mitään syytä kokea huonoa itsetuntoa, päinvastoin, sinähän osoitat sillä, että pystyt ja kykenet mihin vain. Eron vuoksi ei kenenkään tarvitse eikä missään nimessä kannata huonoa itsetuntoa kokea, eroja tulee ja ne ovat ihan arkipäivää tässä elämässä ja aikakaudessa, jossa elämme. Itseään pitää arvostaa eikä alistua kenenkään sylkykupiksi. Joten häntä pystyyn vain, sinulla on vielä koko elämä edessäsi, tee siitä sellaista, kun haluat sen olevan.
Kiitti!
Hei minulla olisi myös kysymys esitettävänä koska tilanteeni on aika lailla sama kun nuorennaisen . Olen 20 vuotias nainen , olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 3 vuotta. Hän pelaa päivät pitkät virtuaalipelejä , olemme siitä riidelleet ja nyt 2kk aikana olen jättänyt hänet 2 kertaa... Mutta silti olen aina hänet takaisin kun häntä rakastan ja joku minut hänessä pitää.. Olemme nyt ns.tauolla enkä tiedä mitä tehdä. Hän pelaisi joka tapauksessa vaikka aina väittää että lopettaa.. Pelkään että tämä jatkuu myös sillon kun ollaan ns.oikeita aikuisia lapset yms.. Mitä tehdä?
Tyhmyys??
Voipi olla!
Poikkiksesi on nettiriippuvainen, hän tarvitsee vieroitusterapiaa. Sinä et voi tehdä riippuvaiselle mielelle mitään, jos olet jo kaikkesi yrittänyt. Ainoa keino on lähteä ja jättää poikakaverisi, koska nettiriippuvuudesta on todella vaikea vierottua ilman omaa tahtoa ja todellista motivaatiota. Mikään ei saa ohittaa rakasta ihmistä, rakas ihminen on ensin ja hänen hyvinvointinsa. Tee pesäero,.katso mihin se johtaa. Riippuvuus tulee kasvamaan, jos vain alistut, etkä tee asialle mitään, jäät yksin.
Totta puhut! On vain hankalaa miettiä eron jälkeistä arkea, se tulisi olemaan täysin erilaista. Se olisi kyllä luultavasti hyvä juttu, mutta hankalalta tuntuu ajatella!
miksi sä istut sen vieressä etkä mene omia mejoasi esim. kavereiden kanssa ja käy jumpassa, kohteleeko mies niin huonosti että takerrut häneen, ei kai nettiriippuvaisella mitään tee, tosin jotkut on sellaisia nuorena ja hyviäkin esim. pokerissa, usein riippuvaiset on riippuvaisia moneen muuhunkin.kai siä voit pojalle sanoa että voitko vähentää pelaamista tai että pelaisi tiettyyn aikaan vain sen tunnin tai kaksi, ja tekisitte jotain yhdessä, kun oikein lähtetään miettimään avainkysymystä mikä on parisuhde, niin koetko eläväsi parisuhteessa, yksi vaihtoehto on lähteä tai toinen elää omaa elämää ja jättää se "parisuhde" sinne koneelle
Tätä parin tunnin juttua on kyllä yritetty! Ei se niin vähässä pysy. En tiedä mistä tämä takertuminen johtuu. Ei ainakaan siitä huonosta kohtelusta. Ja kyllähän sitä voisi enemmän omia menoja harkita .
Neuvo; jos et ole avioliitossa ja kyseessä avosuhde, mielestäni helpompi lähteä omaan elämään?
Onnea ja voimia sinulle.
p.s. toista ihmistä kun ei voi ulkoapäin alkaa muuttamaan.
Pärjäät kyllä, älä pelkää.
Voisin alkaa lenkkikavereksesi, mutta täällä ei oikein voi esiintyä kuin anonyymisti.
Siis en halua tietojani jukjiseksi.
Totta kiitos!
Samaa mieltä muitten kanssa. Jos ei muuta niin ainakin pieni tauko voisi tehdä hyvää ja sinä aikana miettiä, mitä elämältään oikeasti haluu. Eroaminen sattuu aina ja se kertoo vaan, että olet ihminen jolla on normaalit tunteet, eikä siinä ole mitään väärää. Elämä kyl parantaa ja auttaa unohtamaan ajan kanssa. Tai no ei ehkä kokonaan unohtamaan, mutta silleen et voit ajatella, että teit hyvän päätöksen ,(vaikka se ei nyt sille tunnu) myöhemmin voi myös muistella hyvil mielil kaikkea sitä hyvää mitä joskus oli, ilman sitä tunnetta, että haluaisi/kaipaisi kyseiste ihmistä elämäänsä. Tsemppiä sulle paljon!