Asiasta ja läsnä olevista poiketen en tuntenut kumpaakaan omakseni, en asiaa, en paikalla olijoita. Olin siis ulkoistettu tilanteesta. Minusta oli tullut matkustaja. Tilanne oli kuin teatterista, jossa ei saanut heitellä tomaatteja tai mätiä kananmunia.
Paikalla oli aivan tavallinen miesjoukko, joka keskusteli asiasta A. Mielipiteet rönsyilivät ja elivät, löivät yhteen ja vetäytyivät erilleen. Tunnelma oli suhteellisen kiivas, mutta järjen käytön rajoissa. Mitään suunnatonta tunnekuohuntaa ei esiintynyt.
Paikalla oli myös tyyppi, joka sanoi lähes jokaisen argumentin jälkeen - Joo. Just niin. Aivan. Huolimatta siitä, että väite kääntyi päinvastaiseksi sillä matkalla, joka oli matka vasemmalta oikealle, tai matka hänen viereltään hänen eteensä.
(Pettävää pokkaa)
Paikalla oli aivan tavallinen miesjoukko, joka keskusteli asiasta A. Mielipiteet rönsyilivät ja elivät, löivät yhteen ja vetäytyivät erilleen. Tunnelma oli suhteellisen kiivas, mutta järjen käytön rajoissa. Mitään suunnatonta tunnekuohuntaa ei esiintynyt.
Paikalla oli myös tyyppi, joka sanoi lähes jokaisen argumentin jälkeen - Joo. Just niin. Aivan. Huolimatta siitä, että väite kääntyi päinvastaiseksi sillä matkalla, joka oli matka vasemmalta oikealle, tai matka hänen viereltään hänen eteensä.
(Pettävää pokkaa)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siis kaikki harrastaminen on nastaa. En jaksa analysoida harrastamisen nastoja, vaan tyydyn toteamaan, että nastaa on.
Mutta se varustehuolto?
Ensin ajattelin, että juoksu on ihan relevantti sfääri, jossa ei nyt sen suuremmin edessä ole kuin littanoiden pattereitten vaihteluja. Ja vi*ut.
Ja sitten tämä sukellus!
(Huoltelevaa varustelunaurua)
Onko tässä sättäämisessä mitään varustehuolto-ongelmaa? Onko sitä ylimalkaan?
Eikö tämä ole periaatteessa maailman laiskimpien tapausten hermeettinen alumiinitölkki, jossa ei mitään oikeastaan edes tapahdu, tai ei voi tapahtua, ja siten mitään huolto-ongelmaa ei voi olla.
(Naurua)