Kantelen tavaroitani pois talosta jonka puolisoni kanssa olemme itse hiellä rakentaneet ja jossa yhdessä ehdeimme vain vajaa pari vuotta asumaan. Monta suunnitelmaa on vielä toteuttamatta. Elämämme on ollut kiireistä ja melko stressaavaa johtuen rakentamisesta, miehen yrittäjänä olosta, uusioperhekuviosta ja äitini vakavasta sairaudesta johtuen. Voimat ei vaan riitä ja sitä kautta ymmärrys ja kärsivällisyys on loppu. Rakkaus on katkeruuden ja periksiantamattomuuden takana. Jotenkin tuli pohjaton suru kun menin ankeeseen vuokrakämppään, tulevaan kotiini käymään. En tiedä miten pääsen tästä eteenpäin ja näen taas auringon. Ajatusten vaihto saman kokeneen kanssa ehkä auttaisi. Ihania ystäviä kyllä on mutta he ei ole kokenut tätä..........
Kamat uuteen osoitteeseen
Sydän rusinana
11249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vuokrakämpässä voi elää oikein hyvää elämää. Ihmiset ahnehtivat elämältä liikaa.
No ei todellakaan voi. Jakomäki go go..
Todellakin voi. Ei kiinnosta omakotitalo pätkän vertaa. Sopii tietty sellaiselle, joka arvostaa työleiriä. Itse mieluummin elän, käyn töissä, harrastan, matkustan, tapaan ihmisiä, kuin maksan taloa/omaa asuntoa.
kannattaa se oma asunto joskus olla. itselläni asunto nyt maksettuna. töissä käyn ja matkustelen. yhtiövastike on 155e/kk ja sähköön menee tietty vähän rahaa. palkasta jää reilu osa säästöön, kun ei ole ns pakollisia menoja. samalla kuuntelen, kun jotkut maksaa rupisesta vuokrakaksiosta 750e/kk. jos kyllästyttää rivarin pihan laitto niin mutaan pienempään omistusasuntoon kerrostaloon. jälkeenpäin näin nelikymppisenä ajattelen, että kannatti maksaa asunto pikana pois:)
Hei, tuttuja tuntemuksia ja kokemuksia osittain...minun tapauksessani, kuten myös sinunkin, asiaan liittyy paljon muutakin kuin mitä tässä voi tai muistaa kirjoittaa.
Erosta olen vielä ahdistunut, surullinen ja pettynytkin, mutta tiedän että valo on siellä jossain edessäpäin. Itsekin menin ensin ankeaan vuokra-asuntoon, mutta kahden kuukauden pästä löysin kivan oman asunnon josta rakensin viime kesän aikana oman pesän.
Voimia sinulle, aurinko paistaa meille varmasti vielä vaikka nyt ollaan pohjalla!!!!
..kyllä te selviätte,ajan kanssa ja ei katso alussa onko jakomäessä vai missä, kunhan pääsee pois siitä ahdistavasta kuviosta..
Noin kuvittelevat ne, joilla on vilukia pelissä. Vaalenpunaiset lasit saavat Jakomäenkin näyttämään paratiisilta. Hajottaa oma perhe ja hajottaa toisen perhe. Ei hyvä juttu.
Erittäin hyvä juttu on erota, kun liitto ei toimi.
Tavallaan hyvä erota teistä toimimattomista, mutta vahinko sattuu niin moneen muuhunkin ihmiseen.
Olen istunut linkissä ja itkenyt katsellessani nuorta naista joka oli menossa kotiinsa, jossa odotti molemmat vanhemmat.
Olen itkenyt lapseni sukujuhlissa, josta toinen vanhemmistaan ei ollut kiinnostunut. Tiedän, että uusi suhde on kiinnostavampi, mutta häpesin häntä siinä tilaisuudessa.
Toimimaton tapaus / toimi tehokkaasti oman perseensä eteen.
No. Luuletko tosiaan, että avioliitossa elävät vanhemmat ovat aina sikakiinnostuneita lapsistaan? EIVÄT OLE. Siksi he eivät ole eron jälkeenkään.
Omat lapseni kannustivat minua eroamaan isästään.
Itse jouduin petetyksi ja muutakin ikävää oli, vaikka en olisi halunnut erota, eli ei vilunkia ollenkaan.
Kaukana vaaleanpunaisista laseista ratkaisu kun joutuu niin huonon kohtelun alle.