Mies päätti eilen lopettaa vuoden kestäneen suhteemme, syynä minun vaikea luonteeni..meillä meni todella hyvin minun mielestäni, rakkautta riitti ja se osoitettin päivittäin, seksi sujui ja puhuttiin/naurettiin paljon.
En voi luonteelleni mitään, joskus tulee noita tempperamenttisuuskohtauksia vaikka mielestäni olen hillinnyt luonnettani suhteen aikana. Nyt pelkään voinko koskaan löytää ihmistä joka ei vaadi suhdetta, jossa ei välillä tapella tai mökötetä..? Rakastan tätä miestä niin paljon että henki ei meinaa kulkea, mitään ei vain näytä olevan enää tehtävissä..:(
En tiedä kuinka pääsen tämän viikonlopun yli, itkettää koko ajan ja kaipaan anteeksiantoa. APUA!!
En voi luonteelleni mitään, joskus tulee noita tempperamenttisuuskohtauksia vaikka mielestäni olen hillinnyt luonnettani suhteen aikana. Nyt pelkään voinko koskaan löytää ihmistä joka ei vaadi suhdetta, jossa ei välillä tapella tai mökötetä..? Rakastan tätä miestä niin paljon että henki ei meinaa kulkea, mitään ei vain näytä olevan enää tehtävissä..:(
En tiedä kuinka pääsen tämän viikonlopun yli, itkettää koko ajan ja kaipaan anteeksiantoa. APUA!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minutkin jätettiin puolentoista vuoden seurustelun jälkeen vaikean luonteeni takia.
Meikä on kanssa aika omapäinen ja asiat tulee joskus sanotuksi liiankin suoraan. En siis ajattelisikaan suhdetta ilman mökötyksiä/riitoja, joille voi sitten myöhemmin nauraa.
Itkeminen helpottaa oloa ja pian huomaat, että aurinkokin paistaa taas juuri sinulle :)
Liityn kerhoon! Miesystäväni jätti mut eilen illalla samasta syystä; liian vaihtelevat mielialat. Taitaisi tarvita semmosen naisen joka: aina hyvällä tuulella,aina rauhallinen, aina töissä, aina kuitenkin miehen käytettävissä, ei omaa elämää eikä koskaan kuukautisia!
Mites on, perustetaanko oikein yhdistys?
e-pilsujen popsiminen.
Kiva kuulla että muillakin samoja ongelmia.. Yhdistyksen perustaminen kiva idea :)!!
tällä hetkellä olo todella kaamea, ei saanut nukuttua lainkaan ja itkettää vain. Toisaalta tein mielestäni kaikkeni tämän suhteen eteen, enkä kadu mitään (mitä nyt muutamia turhia riitoja lukuunottamatta). Mutta tosiaan- jotkut miehet varmaankin tarvitsevan sellaisen joo-joo-tyypin joka on aina iloinen eikä intä vastaan (luulisi siihenkin kyllästyvän..?)
Ja tuolle viimeiselle kommentoijalle sanoisin vielä, että en saanut mitään hysteerisyyskohtauksia vaan mielestäni ihan normaalia, parisuhteeseen kuuluvaa ajoittaista riitelyä/mökötystä. Tuolla yhdellä mieskommentoijalla oli aivan ihana asenne naisen tempperamenttisuuskohtauksiin, mistäköhän minä sellaisen löytäisin..?
Tsemppiä meille kaikille LUONNETTA omaaville naisille!!
Olet vaan tavannut miehen, joka haluaa rinnalleen tossuissa hiipivän joo-joo-ihmisen. Usko minua, monet miehet pitävät tempperamenttisista naisista.
Jos miehellä on hiukankin empaattisuutta, osaa kääntää nämä jutut omaksi eduksi aivan samoin kuin me naiset käytämme omia kikkojamme. Meillä siinä vaiheessa, kun alan mennä jo asiattomuuksiin, mies ottaa tiukan syliotteen ja sanoo, so,so nyt riittää, nyt keitetään kahvit ja sen aikana puhutaan asia ja sen jälkeen saat taas raivota tai käydään saunassa tai pienellä lenkillä. Jos taas on mökötyskausi meneillään, hän tulee viereen, ottaa vain kainaloon ja sanoo mökötä vaikka viikko, jos hän saa olla tässä lähellä. Ja kyllä hänkin osaa ja silloin minä otan omat konstit käyttöön. Meillä ei elämä ole yksitoikkoista, vaikka ei näitä kohtauksia kovin usein tule. Osaamme olla erimieltä asioista ihan kivasti keskustelemalla. Löydät kyllä vielä miehen, jonka kanssa voit olla oma itsesi.
Sorry, erehdyin sanomaan sinua mieheksi tuossa edellisessä viestissäni..;)
Mutta olet tosiaan löytänyt miehen, joka YMMÄRTÄÄ ja osaa ottaa haltuun meidän ajoittaiset tempperamenttisuuskohtaukset. Onnea teille!
loppuelämä naisen kanssa joka saa raivokohtauksia, ei kiitos.
On vaikea ymmärtää naista jonka mielialat vaihtuvat koko ajan, etsi mies joka myös saa raivokohtauksia...
Olen itse nainen, aviolitossa 13 v varsinaisen mr tempperamentin kanssa. Voin sanoa, että erilaisia suunnitelmia eri suuntiin lähdöstä on ollut monia, mutta ei näköjään yhtä aikaa. Mies on hyvä ja luotettava perheenisä. Silti, jos alusta saisin alkaa, hakeutuisin rauhallisempien miesten seuraan.
Sinä jätetty ja monet kaltaisesi. Ainakin omalla kohdallani on näin, että aikaisemmat ja tämä nykyinen, kaikkia on yhdistänyt se, että on löytynyt luonnetta tarvittaessa ja vähän muutenkin...;-)
Eli, itseni kohdalla taitaa olla päin vastoin, eli siis naista mielestäni "pukee" tietty tempperamenttisuus ja se, että ns. särmää löytyy. Tokihan se oleminen on näin värikkäämpää, mutta eipä aika tule pitkäksi, ja toisaalta, tällaisen naisen kanssa on jopa helpompi elää jonka kanssa jutut on enemmän "pinnassa" kuin se, että olisi joku hiljainen, kaikkeen sopeutuva prinsessa-hissukka, josta ei koskaan tiedä, missä mennään. Tollasten "kauniiden ja kilttien" kanssa ne kaikki mykkäkoulut ym. on täyttä h.vettiä!
No, vakka kantensa valitsee, ja varmaan kaikenlaisille on tarjolla passelia seuraa, kunhan sattuupi kohdalle. Minusta tuntuu, etten edes huomaisi sellaista naista, joka on ihan kuin ns. velli sukassa, kun en oikein itsekään sitä osaa olla...
Itse koen ongelmana paremmin sen, että kun (=jos...;-) ) jostain joskus kinastelee, niin olipa metodi mikä tahansa, niin asiassa olisi hyvä yrittää pysyä eikä vetää siihen mukaan kaikkia asiaankuulumattomia juttuja uudestaan ja uudestaan. Tällainen syö yleensä miestä, ihan tiedoksi.
Mutta yleisesti te liiallisen "tempperamentin" takia hylätyt: ovat hylkääjät kaiketi olleet vääränlaisia miehiä teille, vaikka muuten olisivat olleet kuinka rakastettavia, jos eivät ole teitä kestäneet. Tsemppiä vain, kyllä se aurinko varmaan paistaa kakille, eikä tuollaisten asioiden takia kannata vaipua synkkyyteen!
-Pera