Kuten tunnettua, maailma on julma ja tarjoaa - varsinkin alempitasoiselle - mittaamattoman määrän tapoja tehdä hyvin alkaneesta päivästä synkkä. Räikeimmillään niin käy, kun vähän yrittää käydä kaupungilla, ja joka ainoa vastaantuleva ihminen on käsikynkässä jonkun kanssa, ja siinä silmiesi edessä sitten alkavat suutelemaan toisiaan kuumeisessa kiihkossa.
Tänään en ottanut sellaisia riskejä. Sen sijaan selasin pahaa-aavistamatta työnantajan aikaisempia henkilöstön infokirjeitä. Selasin niitä sitten aluksi kiinnostuneena, josko löytäisin vaikka lähityökavereitani, mutta he eivät selvästikään ole aiemminkaan olleet ns. fotogeenisiä ja mielenkiintoisia tapauksia. Sen sijaan nuorta tyttöä, kolmekymppistä naista ja vähän vanhempaakin leidiä löytyi muilta osastoilta. Joka ainoassa esittelyssä - niitä oli yhteensä ehkä parisen kymmentä, osa tosin miesten - naiset oikein teroittivat, että kotona oli avio- tai vähintään avomies, useimmilla myös lapsia. Miehet tyytyivät kertomaan lähinnä harrastuksistaan ("Golfaan ja harrastan purjeveneilyä"), muutamat nuoremmat miehet tosin myös perheestään.
Ei nyt sillä, että etsisin tyttöystävää lähityökavereista edelleenkään. Siltikin tässä on nähtävissä vanha tuttu leffateatteri-ilmiö: sinkkunaisia ei ole. Masentavaa. Ja aina näitä tulee pyytämättä ja yllättäen vastaan. Maailma varmaan oikein katsoo asiakseen iskeä taas varomatonta markkupekkaa nivuseen ja karjua eläimellisen mölinän säestämänä, että yksin oot ja yksin pysyt.
Tänään en ottanut sellaisia riskejä. Sen sijaan selasin pahaa-aavistamatta työnantajan aikaisempia henkilöstön infokirjeitä. Selasin niitä sitten aluksi kiinnostuneena, josko löytäisin vaikka lähityökavereitani, mutta he eivät selvästikään ole aiemminkaan olleet ns. fotogeenisiä ja mielenkiintoisia tapauksia. Sen sijaan nuorta tyttöä, kolmekymppistä naista ja vähän vanhempaakin leidiä löytyi muilta osastoilta. Joka ainoassa esittelyssä - niitä oli yhteensä ehkä parisen kymmentä, osa tosin miesten - naiset oikein teroittivat, että kotona oli avio- tai vähintään avomies, useimmilla myös lapsia. Miehet tyytyivät kertomaan lähinnä harrastuksistaan ("Golfaan ja harrastan purjeveneilyä"), muutamat nuoremmat miehet tosin myös perheestään.
Ei nyt sillä, että etsisin tyttöystävää lähityökavereista edelleenkään. Siltikin tässä on nähtävissä vanha tuttu leffateatteri-ilmiö: sinkkunaisia ei ole. Masentavaa. Ja aina näitä tulee pyytämättä ja yllättäen vastaan. Maailma varmaan oikein katsoo asiakseen iskeä taas varomatonta markkupekkaa nivuseen ja karjua eläimellisen mölinän säestämänä, että yksin oot ja yksin pysyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No onhan se välillä just tuota.
Sosiaalisessa mediassa joutuu myös päivittäin katselemaan ihmisten parisuhdepäivityksiä, romanttisia matkakuvia ja toisilleen lepertelyä yms.
Ihmiset käy pareittain joka paikassa. Illanistujaisissa kaikki on pariskuntia, kuntosalilla pariskunnat treenaa yhdessä...
Iloinenhan minä olen heidän puolesta, jotka ovat kumppanin löytäneet ja ovat onnellisia.
Toisaalta mun elämässä on jotain toisenlaista sisältöä, josta nautin (vai valehtelenko vain itselleni...?)