Mukava karaokekisa

Ymmärrän pointtisi. Valitettavasti et taida sellaista kilpailua löytää, ilmeisesti Suomessa ei oikein ole tilaisuuksia uusille artistinaluille näyttää taitojaan ja hakevat sitten näkyvyyttä karaokekilpailuista.

Ei se ole enää nykyään alentumista, karaokesta on tullut "sisäsiistiä". Katsopa jotain karaoken MM-kisoja - karaoke on vielä kisan nimessä mukana mutta laulajat ovat jo vähintäänkin samalla tasolla kuin monet ammatikseen keikkailevat. Ja onko sillä loppujen lopuksi väliä, mitä kautta pääsee esiin, jos laulaa haluaa? Ja onko loppujen lopuksi oikeastaan muita laulukilpailuja olemassakaan kuin karaokekilpailuja?

Ja mitäköhän ne "oikeat" laukukilpailut sitten ovat? Suomessa? Tangomarkkinat? Onko muita?

Oikeat laulukilpailut = säestys ilman tv-ruudulla näkyviä sanoja ja niiden päällä kulkevaa väripalkkia.

Monet karaokelaulajat valittavat bändin säestyksellä tapahtuvissa kisoissa sitä, että soittajat soittavat liian erilailla kuin miten karaoketaustoissa soitetaan..
Lujan bändikokemuksen omaava tyyppi ei tuollaista säikähdä, vaan ymmärtää, että livesoitto on aina erilaista eri bändeillä ja se ei ole mikään ongelma.

"Lujan bändikokemuksen omaava tyyppi ei tuollaista säikähdä, vaan ymmärtää, että livesoitto on aina erilaista eri bändeillä ja se ei ole mikään ongelma."

En ollenkaan ole eri mieltä kanssasi, mutta haluaisin mainita, että jotkut karaokeversiot poikkeavat täysin alkuperäisestä levytyksestä. Mieleeni tulee esimerkiksi Laila Halmeen "Surujen kitara", jonka karaokeversio on erinomainen. Sillä ei tosin ole mitään tekemistä Laila Halmeen 50-luvulla levyttämän version kanssa.

Laila Halmeenkin versio poikkeaa tosin alkuperäisestä Peggy Leen länkkärileffan versiosta sikäli, että melodian (lyhyt) b-osa on jätetty kokonaan pois. En ole koskaan tajunnut, miksi. Helppohan siihen olisi ollut sanat kirjoittaa. Olisiko mahdollista, että sanoittaja yksinkertaisesti unohti b-osan olemassaolon? 50-luvun alkupuolellahan ei vielä ollut edes kotikäyttöön tarkoitettuja nauhureita. Sanaa "nauhuri" ei itse asiassa ollut edes keksitty vielä. Nauhurit olivat magnetofoneja vuonna 1954.

Jospa sanoittaja melodiaa muistellessaan ei muistanut, että siinä on b-osakin, koska ei voinut kuunnella alkuperäistä esitystä kotonaan?

Oikeesti siihen mukavaan kisaan riittäis varmaan semmoinen kisa, jossa kerrottaisiin etukäteen mitä voittajalta haetaan ja sitten arvioitaisiin ihan vaan pelkästään niitä asioita ihan avoimesti ja siis näytettäisiin avoimesti myös tuomareiden pisteet ja palautteet. Kisojen isoin ongelma on että päätökset tapahtuu sisäpiirissä hatusta vetämällä eikä ihan aina laulun pohjalta eikä kysymyksiin vastata. Kysyjä on vaan huono häviäjä. On tullut käytyä ja nähtyä ja hävittyä.

"Kisojen isoin ongelma on että päätökset tapahtuu sisäpiirissä hatusta vetämällä"

Kyllä. Minimivatimus olisi, että tuomarit itse olisivat musikaalisia. Hupaisimpiin "tuomarointeihin" kuuluu se Idolsin pitkähiuksinen miestuomari, joka ilmoitti kokelaalla olleen "mahtava ääni". Ääni ehkä oli mahtava, mutta laulu meni pahasti nuotin vierestä.

Tästä on kai kymmenisen vuotta aikaa, joten en enää muista tuomarin nimeä. Ohjelmaa kun ei tullut katsottua kuin yhden kerran noin 15 minuuttia.

"Saa kai sitä kehua sellaista laulun osa-aluetta, joka on kohdallaan, vaikka muilta osin laulu ei toimisikaan."

Minun puolestani saa tietysti kehua. Hieman koomiselta kuitenkin tuntui, että tuo tuomari halusi tämän komeaäänisen jatkavan kilpailussa eteenpäin. Ehkä se oli oikein. Ne pari muuta kuulemaani olivat tosiaan vieläkin epämusikaalisempia.