Muuttunut mies

Tuossa on asiaa SAIRASTUNUT psyykkisesti,itsehän sitä ei huomaa.Pahin syy ongelmiin.

On varmasti jurppinut miestä suhteen alkuaikoina. Olin kovin epävarma itsestäni ja suhteestamme. Olin mustasukkainen syyttä. Tempperamenttisena luonteena kerroin myös minua jurppineet asiat. Kiukuttelun kuin itsekseni, koska mies ei riidellyt mistään.
Nämä ovat olleet historiaa jo kymmenisen vuotta ja nyt sitten on maksun aika??
Ei kai kukaan niin voi ajatella.

Itse olen miettinyt jotain masennusta tai muuta mielenterveysongelmaa, pyrkinyt keskustelemaan yms. Halu auttaa on suuri, mutta mites autat kun toinen ei apua halua tai koe edes tarvitsevansa.

Toinen nainenkin on käynyt mielessä.

Vbvbvbvbvbv kirjoitti:

Toinen nainenkin on käynyt mielessä.

Mulla sellanen kokemus takana, josta lyhyesti voin sanoa, että ex mieheni teki tuollaista pesäeroa meihin (minä ja lapset) myös, näin jälkikäteen olen huomannut, että se alkoi n.kolme vuotta ennen eroa. Mutta viimeinen vuosi oli sitten jo ihan hirveää käytöstä lähimpiään kohtaan. Annoin hänelle aikaa, hyvällä ja välillä pahallakin yritin puhua, ymmärtää, auttaa, hakea apua, kaikkea..rakastin ja luotin kuitenkin.

Hän ei halunnut puhua, ei kenellekään. Kukaan ulkopuolinen ei osannut edes aavistaa, minkälaista elämämme oli kodin seinien sisäpuolella. Hän kävi töissä ja esitti normaalia muille. Sitten hän ilman ennakkovaroitusta ilmoitti haluavansa erota, ja kaiken muun järkyttävän käytöksen lisäksi hän asuukin jo kolmen lapsen äidin kanssa uusperheessä. En tiedä, oliko uusi nainen ja perhe jo valmiina.Sellainen mielenterveysongelman ratkaisu häneltä. Ja minun elämäni lasten kanssa romahti. Tuli lähtö kodista (ei ollut varaa ottaa niin isoa lainaa, että olisin voinut lunastaa sen itselle), kaikki asiat jäivät selvittämättä, hän ei suostunut puhumaan/selvittämään mitään kanssani, lapsiin ei pidä yhteyttä, ja vielä monta muuta ikävää asiaa tapahtui hänen puoleltaan meihin liittyen. Toisen pään sisään ei voi nähdä.

Mieti tarkkaan, kuinka kauan jaksat yksipuolisesti pyörittää kotia, perhettä, arkea ja "huoltaa" häntä siinä samalla. Ja vaan antaa, antaa, antaa itsestäsi saamatta mitään vastakaikua. Tein sitä ihan liian kauan, ja nyt kokoilen elämääni lasten kanssa. Toinen vuosi menossa. Edelleen sattuu sydämeen. En usko, että voin koskaan ymmärtää tapahtunutta, vaikka apua olen saanutkin. Vaikka parisuhteeseen ja eroon tarvitaan kaksi ja asioilla on monia eri puolia, sen tiedän, että tässä tapauksessa näin ei ollut. Valitettavasti. Kaikki meni uusiksi.

RaitapehmisN kirjoitti:

Mulla sellanen kokemus takana, josta lyhyesti voin sanoa, että ex mieheni teki tuollaista pesäeroa meihin (minä ja lapset) myös, näin jälkikäteen olen huomannut, että se alkoi n.kolme vuotta ennen eroa. Mutta viimeinen vuosi oli sitten jo ihan hirveää käytöstä lähimpiään kohtaan. Annoin hänelle aikaa, hyvällä ja välillä pahallakin yritin puhua, ymmärtää, auttaa, hakea apua, kaikkea..rakastin ja luotin kuitenkin.

Hän ei halunnut puhua, ei kenellekään. Kukaan ulkopuolinen ei osannut edes aavistaa, minkälaista elämämme oli kodin seinien sisäpuolella. Hän kävi töissä ja esitti normaalia muille. Sitten hän ilman ennakkovaroitusta ilmoitti haluavansa erota, ja kaiken muun järkyttävän käytöksen lisäksi hän asuukin jo kolmen lapsen äidin kanssa uusperheessä. En tiedä, oliko uusi nainen ja perhe jo valmiina.Sellainen mielenterveysongelman ratkaisu häneltä. Ja minun elämäni lasten kanssa romahti. Tuli lähtö kodista (ei ollut varaa ottaa niin isoa lainaa, että olisin voinut lunastaa sen itselle), kaikki asiat jäivät selvittämättä, hän ei suostunut puhumaan/selvittämään mitään kanssani, lapsiin ei pidä yhteyttä, ja vielä monta muuta ikävää asiaa tapahtui hänen puoleltaan meihin liittyen. Toisen pään sisään ei voi nähdä.

Mieti tarkkaan, kuinka kauan jaksat yksipuolisesti pyörittää kotia, perhettä, arkea ja "huoltaa" häntä siinä samalla. Ja vaan antaa, antaa, antaa itsestäsi saamatta mitään vastakaikua. Tein sitä ihan liian kauan, ja nyt kokoilen elämääni lasten kanssa. Toinen vuosi menossa. Edelleen sattuu sydämeen. En usko, että voin koskaan ymmärtää tapahtunutta, vaikka apua olen saanutkin. Vaikka parisuhteeseen ja eroon tarvitaan kaksi ja asioilla on monia eri puolia, sen tiedän, että tässä tapauksessa näin ei ollut. Valitettavasti. Kaikki meni uusiksi.

Lue lisää

No on karmea tarina:'( voiko terve ihminen tehdä tuollaista.Minusta tapauksessa muumit on hajonnet eri suuntiin. Miten tuollaisen sairauden määrittelee .

ei voi ,ei kirjoitti:

No on karmea tarina:'( voiko terve ihminen tehdä tuollaista.Minusta tapauksessa muumit on hajonnet eri suuntiin. Miten tuollaisen sairauden määrittelee .

Helppo määritellä, meinaan monesti nuo miehet ja nykyään huolestuttavan monesti naisetkin sekoaa siihen läheisyyden ja seksinpuutteeseen.. Paljon haluton mielestään tietysti antaa mutta se kaikista helpoin tapa eli toisen huomiointi unohtuu herkästi. - sitten ihmetellään kun toinen "sekosi" ja vaihtoi kumppania..

KauasKauasAjettu kirjoitti:

Helppo määritellä, meinaan monesti nuo miehet ja nykyään huolestuttavan monesti naisetkin sekoaa siihen läheisyyden ja seksinpuutteeseen.. Paljon haluton mielestään tietysti antaa mutta se kaikista helpoin tapa eli toisen huomiointi unohtuu herkästi. - sitten ihmetellään kun toinen "sekosi" ja vaihtoi kumppania..

Lue lisää

Voi olla jollakin noinkin..meillä minä olin se hylätty ja torjuttu myös seksin ja läheisyyden suhteen. Vain humalassa hänellä kiinnosti. Joskus. Sekin oli kova pala minulle ja itsetunnolleni. Mutta tänne saa jokainen ilmaista mielipiteensä..riittää, että minä ja läheiseni tiedämme, miten asiat menivät ja kuinka kipeä sisältä ent.mieheni on. Ja toipumiseen menee aikaa, en vielä osaa luottaa oikeastaan keneenkään muuhun kuin itseeni, lapsiini, lähimpiin sukulaisiin ja ystäviini. Muuten en usko ihmisten perus" hyvyyteen" enää. Tapahtui liian paljon ikäviä asioita.Tämäkin on vaatinut työtä.

Voi raitapehmis, kuulostaa kamalalta kokemukselta. Voimia kovasti!

Meillä oli läheisyyttä aina siihen asti, kun mies alkoi sitä vältellä. Seksiäkin on ollut aina useamman kerran viikossa. Nyt seksi on vähentynyt, näköjään itse tarvitsen jotain muutakin läheisyyttä, kuin itse toiminta. Miestä siis seksi kiinnostaisi, mutta ei mikään muu. Lapsiperhearjessa huomiointi on muuten kyllä jäänyt vähemmälle, lienee normaalia. Minulle se on ollut aivan ok, nyt eletään tälläistä vaihetta ja jonkun ajan kuluttua meillä on taas enemmän aikaa toisilleen. Jos mies olisi kaivannut enemmän, niin onhan hänellä puhekyky..

Terapia ei miestä kiinnosta, ehkäpä menen yksin.

Vbvbvbvbv kirjoitti:

Voi raitapehmis, kuulostaa kamalalta kokemukselta. Voimia kovasti!

Meillä oli läheisyyttä aina siihen asti, kun mies alkoi sitä vältellä. Seksiäkin on ollut aina useamman kerran viikossa. Nyt seksi on vähentynyt, näköjään itse tarvitsen jotain muutakin läheisyyttä, kuin itse toiminta. Miestä siis seksi kiinnostaisi, mutta ei mikään muu. Lapsiperhearjessa huomiointi on muuten kyllä jäänyt vähemmälle, lienee normaalia. Minulle se on ollut aivan ok, nyt eletään tälläistä vaihetta ja jonkun ajan kuluttua meillä on taas enemmän aikaa toisilleen. Jos mies olisi kaivannut enemmän, niin onhan hänellä puhekyky..

Terapia ei miestä kiinnosta, ehkäpä menen yksin.

Lue lisää

Hei.

Olet ikävässä tilanteessa avioliitossasi. Pitkässä yhteiselämässä tulee monelaisia vaiheita, toisinaan sitä kysymysmerkkinä ihmettelee mistä on kyse. Sanot, ettei miestäsi terapia kiinnosta, mutta menet ehkä yksin. Se on viisasta, kannustan sinua varaamaan mahdollisimman pian ajan perheneuvojalle tms. Vaikka menet yksin, se auttaa tilanteeseen. Saat kertoa asioista ja kun juttelet ulkopuolisen ammatti-ihmisen kanssa, sen myötä saat uusia näkökulmia ja ehkä jotain toimintamallejakin. Jos tilanteessa tapahtuu joku muutos, se vaikuttaa kokonaisuuteen, jotain liikahtaa. Ja kannattaa varmaan kertoa miehelle, että menet ja toivottaa hänet tervetulleeksi mukaan, jos hänen mielensä muuttuisi.

Voimia syksyysu ja tsemppiä tulevaan,
Pirkko-pappi.