Voisimme käydä keskustelua siitä, miten ystävykset kasvavat erilleen tosistaan.
Jonkin aikaa sitten tulin pienen pohdinnan tuloksena sellaiseen johtopäätökseen, että olen kasvanut erilleni eräästä pitkäaikaisesta ystävästäni. Syy tähän on hieman hämärä... Olisi helpompaa, jos olisi jokin tietty seikka, selkeä syy, jonka piikkiin voisin tämän laittaa. Sellaista ei kuitenkaan ole. Maantieellinen välimatka on suhteellisen lyhyt, mielenkiintomme kohteet ovat joiltakin osin samanlaisia, ja olen henkilökohtaisesti pyrkinyt sentään jonkinlaiseen aloitteellisuuteen. Ehkä kyse on uudesta kaveripiiristä, ehkä jostakin muusta; oli kyse mistä tahansa, olen hieman ihmeessäni.
Mistä syystä te, hyvät Suomi24-palstan lukijat, olette kokeneet saman kuin minä, kasvaneet ystävistänne erille?
Jonkin aikaa sitten tulin pienen pohdinnan tuloksena sellaiseen johtopäätökseen, että olen kasvanut erilleni eräästä pitkäaikaisesta ystävästäni. Syy tähän on hieman hämärä... Olisi helpompaa, jos olisi jokin tietty seikka, selkeä syy, jonka piikkiin voisin tämän laittaa. Sellaista ei kuitenkaan ole. Maantieellinen välimatka on suhteellisen lyhyt, mielenkiintomme kohteet ovat joiltakin osin samanlaisia, ja olen henkilökohtaisesti pyrkinyt sentään jonkinlaiseen aloitteellisuuteen. Ehkä kyse on uudesta kaveripiiristä, ehkä jostakin muusta; oli kyse mistä tahansa, olen hieman ihmeessäni.
Mistä syystä te, hyvät Suomi24-palstan lukijat, olette kokeneet saman kuin minä, kasvaneet ystävistänne erille?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko tosiaan niin, ettei tällä palstalla pyöri sellaisia ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman kuin minä? Toinen vaihtoehto on toki se, että laitoin aiheeni väärään paikkaan, mutten oikein usko, koska parempaakaan en keksi...
Minulla on tuosta kokemusta. Luettelitkin jo joukon syitä, joilla on merkitystä. Muut ystävät voivat tulla läheisimmiksi tai sitten ystävän kanssa sattuneet vuosien varrella olleet tapahtumat ovat saaneet maljan vuotamaan yli. Ei ole enää jaksanut ymmärtää sitä, että toisella on tarve pönkittää itseään kustannuksellani tms. piirteet, jotka eivät liity minuun tai ystävyyteen, vaan toisen omaan ongelmaan. Ystävyys on silloin ollut väkinäistä jo pitempään.
Iso ryhmä ovat nekin ystävyydet, jotka vain hiipuvat pois eri paikkakunnalle muuton ja elääntilanteen myötä. Toisella esim lapsia ja toisella ei. Eli on syyt, jotka liittyvät ystävään tai sitten syyt, jotka liittyvät elämäntilanteeseen.
Mietippä tuota lausettasi: ...ja olen henkilökohtaisesti pyrkinyt sentään jonkinlaiseen aloitteellisuuteen.... Niin onko se aloitteellisuutesi ollut tarpeeksi riittävää ystäväsi mielestä?
Ap kiittää ja kuittaa saaduista vastauksista.
"Niin onko se aloitteellisuutesi ollut tarpeeksi riittävää ystäväsi mielestä "
Tätähän minä en voi mistään tietää, sillä en ole meedio... Mutta jos henkilö A ottaa yhteyttä henkilöön B ajan t kuluessa x kertaa ehdottaakseen tapaamista ja henkilö B aina kieltäytyy, niin silloinhan se on luonnollisesti henkilön B vuoro tehdä jotakin.
Mikäli sinulla oli viestissäsi jokin ns. syvällisempi pointti, joka meni minulta ohi, niin kerro toki.
Minä ainakin lemppasin yhden lapsettoman ystävän ystävistäni laariin C, koska mitä sellaisella ystävällä enää, jota ei näe kuin kerta vuoteen, ja senkin tapaamisajankohdan sopimisen kanssa on niin paljon säätämistä toiselta puolelta; ja aina olin minä se, joka oli aktiivisempi soittelemaan ja ottamaan yhteyttä tuollaiseen ystävääni, jonka huomion keskipisteenä oma ukko ja kotieläimet. Keskittykööt nyt niihin ja duuniinsa. Sehän sille riittääkin, mut ei haittaa mua, sillä mulla on muitakin ystäviä ja omat lapseni sekä mieheni ja sukulaisemme kuin myös harrastustoimintani piiriin kuuluvat ystäväni. Elokuviin ja teatteriin tai konsertteihin voin mennä oman mieheni ja perheenjäsenteni ja muiden ystävieni kuin myös sukulaisteni kanssa, sillä eipä tuosta ko. ystävästäni ikinä ollutkaan minkään järjestelejäksi, saatika että olisi ehdottanut, että mitäs jos menisimme nyt sinne ja sellaiseen tapahtumaan esim. konserttiin ja sen jälkeen syömään ravintolaan jne.
Hei 17 1
Kirjoitat, että olet luullaksesi kasvanut ystävästäsi eroon. Tämä jotenkin tuntuu sinua vaivaavan. Luenko rivien välistä oikein, että suretkin menettämääsi ihmissuhdetta?
Osa ihmissuhteista kestää halki elämän. Oma elämänkokemukseni kuitenkin osoittaa, että suurin osa jollain tavalla loppuu tai etääntyy kun elämäntilanteet vaihtuvat. Ihminen muuttuu koko ajan. Niin sinä kuin ystäväsikin. Muutos ei vääjäämättä tarkoita, että ihmissuhde huononisi tai katkeaisi, mutta se on myös aina haaste tai riski. Esimerkiski sinkkuystävien ystävyyssuhde joutuu usein koetukselle jos toinen hankkiikin perheen ja lapsia.
Miten olet mielestäsi itse muuttunut ystävyytesi aikana? Miten ystäväsi on muuttunut?
Jos todella tahdot kamppailla ystävyyssuhteen säilyttämiseksi, voisitko ihan ottaa asian puheeksi. Voitteko rakentaa sillan sen muutoksen yli, tulla toisianne vastaan, tutustuttaa 'uuteen maaperään'?
Jos taas toteat, että ystävyyden aika on ohi, se varmaan pitää jollain tavalla surra, onhan tämä ihminen ollut sinulle merkittävä. Välejä ei kannattane kovin selkeästi katketa vaan antaa asioiden hiipua; jos joskus tienne kohtaavatkin uudelleen, on uusi yhteys helpompi solmia ja parantaa jos dramaattista 'eroa' ei ole ollut.
Mitä ajattelet näistä kommenteistani?
Meiju, diakoni
Hei Meiju, voitko vastata minullekin? :) Sinulla oli hyvä vastaus.
Minulla on sellainen ongelma, että olen ystävän "bestiksen" kanssa etääntynyt. Muutin noin kolme vuotta sitten pois opiskelupaikkakunnalta, jossa asuin ja oltiin ystäviä.
Nyt ystävä on saanut lapsia ja pitää enää harvakseltaan yhteyttä. Viime kesänä emme tainneet nähdä ollenkaan juuri. Nyt on sellainen tilanne, että paikkakunnalla jossa asun on Ikea, niin siinä mieluummin käyvät perheineen kuin minua katsomassa. Tuntuu pahalta.
Toivon, että saisin rauhan ja pysyvyyttä elämään. OIen tämän ystävän lapsen kummikin, mutta en näe että olisin oikea ihminen siihen, koska olemme jo niin etäällä toisistamme.
En osaa päästää irti ja tulee tunne, että olisin huonompi ystävä, jos en nyt enää edes yritä. Toisaalta minulla on ystäviä, jotka ovat olleet kanssani pitkään, pitempään kuin tämä ihminen. Hänen mies on aika mustasukkainen, en tiedä olisiko sillä vaikutusta. Tämä ystävä ei enää myöskään juuri vastaile puhelimeen..
Hei toivotonystävyys.
Kirjoituksessasi suret sitä, että elämänmuutokset ovat etäännyttäneet aikaisemman bestisystävyytenne suuntaa. Haluaisit ilmiselvästi, että olisitte läheisemmät. Kuitenkin ystäväsi elämää ovat lapset muuttaneet varmaan suureksi. Ykskaks lapsen/lasten tarpeet ovatkin edellä ystäväsi eli aikuisen tarvetta. Lapsi tarvitsee paljon ja kokonaisvaltaisesti. Moni vanhempi joutuu joustamaan esimerkiksi vapaa-aikansa vietosta paljon, kun viikonloput ja lomat vietetään lasten ehdoilla. Kaupoistakin joudutaan entistä enemmän hankkimaan lapsen tarpeiden mukaista varustusta. Lisäksi hupenevasta 'aikuisajasta' kilpailee parisuhde: moni suhde on kriisissäkin lasten synnyttyä, kun romantiikalle ja kahdenololle ei ole aikaa. Tällöin pariskunnan ainoasta yhdessäoloajasta ei ole helppoa lohkaista siivua esimerkiksi ystäville. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ystävistä täytyy luopua. Ystävyyskin vain joutuu muuttamaan muotoaan. Ystävyydessä kuitenkin tulee ottaa huomioon kummankin osapuolen tarpeita; myös siis sinun.
Jos ystäväsi ei vastaile puhelimeen, se voi johtua siitä, että kotona on ns tilanne päällä: yksi lapsi on potalla ja toinen vetää maitolasin päälleen... kaiken siiivottuaan ei ehkä edes muista soittaa takaisin. On kuitenkin todella ymmärrettävää, että se pahoittaa mielesi, jos vastasoittoa ei tule koskaan tai liian harvoin. Voisitko ensi alkuun kysellä ystäväsi vointia: onko hän mahdollisesti uupunut tai masentunut? Kun olet kuullut hänen tilanteensa, mitä tuumaisit jos kertoisit suoraan ikävöiväsi häntä ja toivovasi, että teillä olisi taas mahdollisuus viettää joskus aikaa kahdestaan vaikka lasten nukahdettua. Mitenköhän ystäväsi reagoisi? saattaisiko olla, että hänkin kertoisi ikävöineensä sinua, mutta arjen 'rumba' on vain vienyt energian ottaa yhteyttä?
Jaksaisitko vielä yrittää elvyttää sinulle ilmeisen merkittävän ihmisen kanssa suhdetta. Kuunnella hänen kuulumisiaan, mutta myös avoimesti kertoa omistasi? Tutustua ja viettää aikaa myös heidän koko perheensä kanssa joskus. Jokin yhteinen pieni reissu vaikka uimahalliin tai liukumäkeen tai metsäretkelle?
Toivon, että saatte ystävyytenne taas toimimaan. Pakottaa ei kuitenkaan voi. Jos kaikista yhteydenluomisyrityksistä huolimatta kontakti ei synny, sitten on vain surtava asia pois. Älä vielä kuitenkaan luovuta!
Meiju, diakoni
Olen lukenut monia Meijun vastauksia. Aina ovat tosi hyviä!