Kylmä yö on pyyhkäissyt kadun tyhjäksi. Itäliikenne haarautuu Kulosaaren sillan länsipäässä ja halkaisee arkisen liikennevirran kahtia. Toinen haara jatkaa suoraan kohti Pasilaa ja toinen haara kääntyy kohti etelää ja keskustaa. Nyt silta on tyhjä ja kuiva; maiseman näkee ilman automattoa päällään. '
Näky ei ole tuttu. Termiittien tekosia, kun nämä ovat hyljänneet rakennelmansa ja kadonneet maisemasta. Jättimäiset rakennelmat ovat jääneet kiemurtelemaan maahan kekojen ja asuinkasojen väliin tyhjillään ja ilman selvää syytä. Inhimillisyys ja sen virheet, onnistumiset ja arki olivat kaikonneet. Elämä oli kaikonnut kuvasta.
Lähdin aamulenkille.
Ensimmäinen ambulanssi, jonka tapaan, tulee vastaan sillalla. Korvia särkevän metelin sisällä istuu uninen kuski kyllästynyt ilme kasvoillaan. Vaikka meteli on rikkoa tärykalvoni, niin laitteen vauhti ei juuri päätä huimaa. Hätä ja kiire ovat pitkälti tahattomia illuusioita. Nämä illuusiot muistuttavat meitä omasta kuolevaisuudestamme ja taputtelevat elämälle pohjaa kuin se olisi pitsataikinaa.
Nostin sykettä. Omituinen välinpitämättömyys on vallannut minusta nurkan ja kyhjöttää siellä kuin mielensä pahoittanut lapsi. Asvaltti muuttuu hiekaksi ja aamulintujen lauluksi. Ilma ympärilläni kulkee kanssani kuin ystävä. Syksyn väriloisto on viimeisillään, pudottautumaisillaan ylleni mustien puiden oksilta.
Fantastista
(Oodi termiiteille... ja naurua))
Näky ei ole tuttu. Termiittien tekosia, kun nämä ovat hyljänneet rakennelmansa ja kadonneet maisemasta. Jättimäiset rakennelmat ovat jääneet kiemurtelemaan maahan kekojen ja asuinkasojen väliin tyhjillään ja ilman selvää syytä. Inhimillisyys ja sen virheet, onnistumiset ja arki olivat kaikonneet. Elämä oli kaikonnut kuvasta.
Lähdin aamulenkille.
Ensimmäinen ambulanssi, jonka tapaan, tulee vastaan sillalla. Korvia särkevän metelin sisällä istuu uninen kuski kyllästynyt ilme kasvoillaan. Vaikka meteli on rikkoa tärykalvoni, niin laitteen vauhti ei juuri päätä huimaa. Hätä ja kiire ovat pitkälti tahattomia illuusioita. Nämä illuusiot muistuttavat meitä omasta kuolevaisuudestamme ja taputtelevat elämälle pohjaa kuin se olisi pitsataikinaa.
Nostin sykettä. Omituinen välinpitämättömyys on vallannut minusta nurkan ja kyhjöttää siellä kuin mielensä pahoittanut lapsi. Asvaltti muuttuu hiekaksi ja aamulintujen lauluksi. Ilma ympärilläni kulkee kanssani kuin ystävä. Syksyn väriloisto on viimeisillään, pudottautumaisillaan ylleni mustien puiden oksilta.
Fantastista
(Oodi termiiteille... ja naurua))
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.