Oletteko niin epätoivoisia tyttöystävän saantihalussanne, että ottaisitte kenet vaan (ei nyt sentään ihan sotanorsua) kuka osoittaa teitä kohtaan kiinnostusta? Luoko se toisen kiinnostus itsessään jo ihastumisen tunteen?
Riittääkö suhteen pohjaksi ihastuminen siihen että teidät hyväksytään, vaikka ette ihastuisi naiseen itseensä ominaisuuksiensa vuoksi?
Onko teille käynyt niin? Kuinka pitkälle suhde on kantanut, ja oletteko heränneet jossain vaiheesa miettimään, että voisitte kuitenkin haluta parempaa, jotain, joka oikeasti kolahtaa?
Riittääkö suhteen pohjaksi ihastuminen siihen että teidät hyväksytään, vaikka ette ihastuisi naiseen itseensä ominaisuuksiensa vuoksi?
Onko teille käynyt niin? Kuinka pitkälle suhde on kantanut, ja oletteko heränneet jossain vaiheesa miettimään, että voisitte kuitenkin haluta parempaa, jotain, joka oikeasti kolahtaa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
En ottaisi ketään. En siis ole epätoivoinen.
Mun mielestä ei ole mitään järkeä tyytyä sellaiseen joka ei yhtään miellytä. Itse odotin 28-vuotiaaksi asti kunnes sain ensimmäistä kertaa sellaisen naisen jonka halusin. Jälkikäteen voin sanoa että kannatti odottaa, oli hienoa kokea elämän ekat treffit/suudelmat/seksit naisen kanssa johon oli todella ihastunut.
Olen 42-vuotias ja odottelen vielä. Kyllä varmaan kannattaa.
Yksilöllistähän tuo tosiaan on, jos mitenkään vain pystyt olemaan naisen kanssa joka ei sua miellytä niin siitä vaan.
Ongelmallista kyllä olisi jos oma taso ei riittäisi sellaiseen minimiviehättävyystason naiseen.
Mutta vaikka ihastumisen laukaisisi toisen kiinnostus, se on silti ihastumista, eli jotain tunnetta siinä on, ja toki silloin ihastumisen kohde jollain tavalla miellyttää. Sillä tavoin miten ylipäätään nainen miellyttää miestä.
Ei varmaan voi niinkään olla, ettei kode miellytä ollenkaan. Saahan siitäkin jo tyydytystä, että on joku nainen, jos kerran on niin epätoivoinen eikä usko mitään saavansa? Ja saa läheisyyttä, hyväksyntää. Riittääkö se tunne suhteeseen, ja kuinka se eroaa siitä, kun "oikeasti" ihastuu naiseen ja haluaa juuri hänet koska hänessä on jotakin mihin iski silmänsä.
Eiköhän kaikki jotka on kokeneet sen kuin lihava ja ruma nainen tyrkyttää itseään heille voi olla samaa mieltä siitä että se on pelkästään epämiellyttävä kokemus..
Miehille täysin vieras kokemus, että on suhteessa, ajattelee ihastuneensa, mutta heti kun joku parempi nainen osoittaa kiinnostusta, heittävät suhteensa mäkeen ja juoksevat iloiten tuon paremman kimppuun?
Se ei vaikuta kovin vahvalta, aidolta ihastumiselta... Olen kyllä törmännyt tuollaisiin tarinoihin. Mietin kuinka moni nainen on tuossa tilanteessa tietämättään: mies on heidän kanssaan kun ei ole parempaa saanut. Onko se tarua?
Tietyllä tapaa kaikki ihmiset ovat joidenkin kanssa koska eivät ole saaneet parempaa, aina on olemassa parempi mutta ei sitä kannata ajatella..
Ainakin itse suhteissani olen kokenut että juuri tämä on parasta, ja en vaihtaisi kehenkään. Silloin kun olen ollut syvästi ihastunut ja rakastunut. Missään nimessä en olisi lähtenyt kenenkään toisen perään, joka olisi tullut luokseni osoittamaan kiinnostustaan.
Olet varmasti nainen, se osin selittäisi asian. Miehet monesti joutuu tyytymään itseään alempitasoiseen naiseen.
Juuri tuota tyytymistä tarkoitinkin.
Mitä tarkoittaa että mies joutuu tyytymään alempitasoiseen naiseen? Miten se käytännössä menee? Mitä mies tällöin naisestaan ajattelee? Onko se aitoa ihastumista?
"Mitä tarkoittaa että mies joutuu tyytymään alempitasoiseen naiseen? Miten se käytännössä menee? Mitä mies tällöin naisestaan ajattelee? Onko se aitoa ihastumista?"
En ole koskaan tyytynyt joten en osaa sanoa miltä se tuntuisi käytännössä mutta on muhun ihastunut naisia joita olen pitänyt epämiellyttävinä ja se aiheuttaa vain sen että en halua olla missään tekemissä heidän kanssaan.
Kun nainen suorastaan anelee että "voidaanko mennä yhtä matkaa koulusta kotiin" niin ajattelen lähinnä että voisitko pliis jättää mut rauhaan.
Niin, ymmärrän kyllä.
Ehkä oma pointtini koko aloituksessa oli sinkun epätoivo. Toki se on miehestä kiinni, on erilaisia tapauksia. Sinä et ehkä ole epätoivoinen koska olet kokenut naisten puolelta ihastumista, olivatpa sitten kuinka epämiellyttäviä tahansa.
Mutta kaiketi todella epätoivoinen ja huonoitsetuntoinen ei aseta niin isoja kriteereitä naisen suhteen alun alkaenkaan, eikä täten niin helposti näe hameväen edustajia epämiellyttävinä, ellei siihen ole joku henkilökohtainen syy kuten väärin kohtelu, tai ihan mieletön rumuus ja ällötys.
Kyllä se sydäntä pehmittää jos joku osoittaa lämpöä ja hyväksyntää, jos kerran kokee itsensä arvottomaksi, eikö se ole niin?
Vastailenpa tähän, vaikka olikin miehille suunnattu kysely.
En ole koskaan ollut epätoivoinen keneen tahansa haksahtaja vaikka välillä onkin ollut hetkiä jolloin haluais "epätoivoisemmin" sinkkuudesta eroon. Koen tosi tärkeänä sen, että kumppani on oikeasti juuri minulle sopiva. Mitään tiettyä ihannemallia ulkonäöstä tai ulkoisista asioista esim. ammatti tms. on vaikea antaa. Tärkeintä on se sielunkumppanuus ja henkinen yhteensopivuus, joka sitten yhdistyis siihen ihastumisen tunteeseen. Aina on tietysti mukava jos saa kiinnostusta tai ihastumisen tunteita osakseen, jos nyt kiinnostuksen osoittajana ei oo joku hullu stalkkeri. Mutta eihän se riitä, että toinen on ihastunut jos ei itse ole. Jos itse taas on ihastunut tai kiinnostunut jostain miehestä niin kyllähän ne vastapuolen ihastuksen ja kiinnostuksen osoitukset ruokkii sitä omaakin kiinnostusta, ja jos niitä ei taas ollenkaan tule niin reaktio on päinvastainen.
Yritä vaan. Uutta ruutia aseeseen ja heppi pystyssä taisteluun.