Onko kukaan?

Täytyy vain sanoa, että olet unohtanut että lapset tulevat ISÄNSÄ luona käymään. Sen verran pitäis kestää !!!!!!!!!!!

Minun lasteni isän uusi vaimo oli tuollainen. Hän kohtelikin kaltoin lapsiani, kun olivat isällään. Ero heille tulikin, mutta pahinta on se, että lapset kantavat sitä kokemusta mukanaan aina. Lapsi ei voi ymmärtää, miksi aikuinen käyttäytyy niin huonosti..edes heidän yhteisen lapsensa syntymä (eli lasteni siskopuolen) ei auttanut tilannetta. Liian kauan exäni katsoikin tilannetta..

Lähde pois tuosta suhteesta, jos et voi hyväksyä miehesi lapsia. Ei heistä tarvi pitää erityisesti, mutta sinun tulee käyttäytyä asiallisesti ja luotettavasti lapsia kohtaan, kuten aikuisen kuuluukin. Hae itsellesi apua, et varmasti ole ainoa, jolla sekalaisia tunteita uusioperheessä.. On niin paljon yhteensovitettavaa monien ihmisten kanssa, vaatii paljon joustamista ja laajaa sydäntä.

Kyllä uusioperheessä on joskus todella vaikeaa olla isänäkin. Itselläni on lapsi aikaisemmasta suhteesta, jonka yksinhuoltajana olin siihen saakka kunnes löysin nykyisen vaimoni, jolla taas oli ennestään jo kolme lasta aikaisemmista suhteista.
Nyt meillä on kaksi yhteistäkin lasta. Ainoastaan nämä asuvatkin enää kotona.
Voin kuitenkin omasta puolestani kertoa, etten tällä järjellä ja kokemuksella hyppäisi tällaiseen suhteeseen enää varsinkin tilanteessa, jossa itselläkin on jo oma lapsi huollettavana. Lapsien kasvatus ei ole helppoa, kun eri iso-vanhemmat ja vanhemmat tekevät, mitä tekevät ja ... no hommassa on niin paljon hankaluuksia, että kestämistä siinä on ja kun murkkuikäisille lapsille koitat laittaa rajoja, jotka pitävät sinua kenties täys idioottina yms. kun et ole kerran heidän oma isä ja samalla huollat perheen pienempiä niin ei se paras kasvuympäristö lapillekaan ole eikä perheonnesta juurikaan voi puhua.
Siksi usein ihmettelen keskustelua siitä, että ydinperhe (siis jossa on isä äiti ja omat lapset) olisi jotenkin vanhanaikainen käsite, jota ei tulisi arvostaa enää samalla tavalla kuin ennen. Tästä olen täysin eri mieltä ja mielestäni ydinperheiden koossa pysymistä ja niiden hyvinvointia tulisi tukea yhteiskunnassa paljon nykyistä enemmän.
Kun perhe nykyään hajoaa, hajonnutta perhettä tuetaan esim. lapsilisässä yksinhuotajakorotuksella ja mahdollisilla asumistuilla, kun sitten enää ei toisen puolison tuloja lasketa mukaan.
Monilla perheillä on joskus taloudellinenkin tilanne niin huono, että heidän on nyky-yhteiskunnassa järkevämpää erota jo toimeentulonsakin vuoksi.
Suomessa on kestävyysvaje, joka tarkoittaa mm. sitä, että eläkeläisiä on Suomessa liikaa suhteessa työssä käyvään väestöön. Kuitenkin lapsien hankkiminen on tehty viimeaikoina hankalammaksi, koska kaikkialla lyödään vain painetta siihen ,että töissä pitäisi kaikkien terveiden olla-imettävien äitienkin. Monilta paikkakunnilta synnytyslaitokset ovat karanneet pitkienkin matkojen päähän. Lasten lukumäärä maassamme vähenee ja lapsia tehdään kaikenaikaa aina vain vanhempina.
Maamme päättäjät poraavat kestävyysvajetta, mutta eivät tee mitään eivätkä päästä sanaakaan sen puolesta, että nuoria pareja pitäisi rohkaista ja kannustaa lasten tekoon. Toimet ovat täysin päinvastaisia ja näin ollen väestömme vain jatkaa vanhenemistaan.
Anteeksi! että menin vähän pois asiasta, mutta uusioperheeseen ei kannata todellakaan jäädä, jos se ei hyvältä tunnu. Kannattaa etsiä se oikea kumppani ja tutustua kunnolla ja sitten perustaa oma perhe ,jossa on aitoa rakkautta kaiklle ja pitää siitä kiinni. On kuitenkin omaa lastaan kaikkein helpoin aidosti rakastaa ja samaa pätee toisinkin päin. Itse selvisin jo pahimmista vuosista, mutta tiedän, että vanhempien erosta on koitunut paljon mielipahoja monille.
Myös vaimoni entisen miehen vaimo lähti lätkimään jo ajat sitten, vaikka heilläkin oli yhteinen lapsi liitossaan - syytä siihen en tiedä. Onnea elämään!