kiintynyt terapeuttiin :'(

Sain jokunen aika taaksepäin lähetteen poliklinikalle jossa jutellaan elämän vaikeista asioista psyk. sairaanhoitajalle. Nyt kuitenkin olis edessä uusi poliklinikka ja työntekijä ja oon niin turhautunut. Entä jos mulla tulee kauhea ikävä tota nykyistä työntekijää?
Oon niin kiintynyt siihen ja nään hänet ehkä enään kerran, kaks. Entä jos en pääse yli nykysestä? :/ Kiinnyn tosi harvaan, ja kun kiinnyn, kiinnyn kunnolla ja luopuminen tulee olemaan vaikeaa. Usein nykyään kuuntelen paljon musiikkia ja ajattelen sitä, välillä itkenkin. Se on mulle kun toinen äiti.
Miten rohkaisen itseni puhumaan tästä hänelle? Ei olla kuitenkaan halailtu nähdessämme, ja haluaisin "hyvästihalin" tältä kun nähään viimesen kerran. Entä jos tämäkin jää sanomatta? :(
4163
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Masiksilla on taipumusta tarttua ja sit on aina "asiaa". Onneks en tee tätä hommaa.

Äänestä

Ota asia puheeksi. Terapeuttiin pitääkin kiintyä se kuuluu asiaan. Sinun pitää nyt kuitenkin siirtyä muualle ja luopumisen tunteista on hyvä puhua. En tiedä onko sellainen varaventtiili olemassa, että vaikka kirjoitat tuolle entiselle, jos et pääse hänestä yli. Toivotaan, että tulevan kanssa synkkaa. Puhu asiasta entisen ja tulevan kanssa. Sinusta ja sinun tunteista ja pärjäämisestä on kyse, terapeutit osaa suhtautua kaikenlaisiin inhimillisiin tunteisiin.

Äänestä
  • Juu, pitää yrittää rohkaistua puhumaan tästä. Jotenkin siinä käy vaan niin että ääni värisee, sanon vajanaisesti tai epäselkeesti asian ja sit meen lukkoo ja oon ihan hiljaa.

    Äänestä

  • turhauttaavaan kirjoitti:

    Juu, pitää yrittää rohkaistua puhumaan tästä. Jotenkin siinä käy vaan niin että ääni värisee, sanon vajanaisesti tai epäselkeesti asian ja sit meen lukkoo ja oon ihan hiljaa.

    Äänen väriseminen on sallittua ja iItkeminenkinen on peräti luonnollista tuossa tilanteessa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


turhauttaavaan kirjoitti:

Sain jokunen aika taaksepäin lähetteen poliklinikalle jossa jutellaan elämän vaikeista asioista psyk. sairaanhoitajalle. Nyt kuitenkin olis edessä uusi poliklinikka ja työntekijä ja oon niin turhautunut. Entä jos mulla tulee kauhea ikävä tota nykyistä työntekijää?
Oon niin kiintynyt siihen ja nään hänet ehkä enään kerran, kaks. Entä jos en pääse yli nykysestä? :/ Kiinnyn tosi harvaan, ja kun kiinnyn, kiinnyn kunnolla ja luopuminen tulee olemaan vaikeaa. Usein nykyään kuuntelen paljon musiikkia ja ajattelen sitä, välillä itkenkin. Se on mulle kun toinen äiti.
Miten rohkaisen itseni puhumaan tästä hänelle? Ei olla kuitenkaan halailtu nähdessämme, ja haluaisin "hyvästihalin" tältä kun nähään viimesen kerran. Entä jos tämäkin jää sanomatta? :(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu