Muutama viikko erosta, mutta silti aivan kauhea olo. Ei pysty keskittymään mihinkään. Ajatukset vilisee rakkaassa ja ihanissa muistoissa. Mikään ei helpota tätä tuskaa. Kaikki muistuttaa kumppanista. Mikään elämässä ei ole ikinä tuntunut näin pahalta. Viikonloput tuntuvat pahimmalta, tovereita näkee, mutta ei auta jutustelu kun ei muut ymmärrä, varsinkaan miehet. Odottaa että pääsee töihin. Mikä avuksi? Kuolen tähän ikävään ja tuskaan.
Vastaukset 9
- dfgfdf
On kokemusta. Kummasti se kaipuu kuitenkin hellittää siinä vaiheessa, kun jompi kumpi ehtii uuden kumppanin hommaamaan.
mä erosin 4kk sitten , ymmärrän täysin tuskan tunteesi,
kyll tää nyt alkaa jo hellittää, minä en oo alkanut uutta suhdetta !!- petetty kärsii
eihän niillä mitään hätää ole kun uusi kumppani jo valmiina nurkan takana, et ei kriisiä sun muuta
- M33.
Hei. Saman kokenut, takana oli pitkähkö suhde. Ero tuli jonkinlaisena shokkina, kun oli pienet lapset ja kaikki. Oman aikansa se kestää kun pääsee ylitse. Kannattaa pitää itsestä huolta esim. urheilla ja tehdä asioita mistä itse tykkää. Elämä ei todellakaan mene aina niinkuin itse haluaisi, mutta tälläisistä jutuista on hyvää ottaa opiksi. Ei muutakun leuka pystyyn ja kohti uusia seikkailuja.
- Tämä hajottaa minut
Hei,
komppaan edellistä. Tee asioita joista pidät. Ja vaikket tuntisi mielihyvää tekemisestä, tee silti, kyllä ne hyvät tunteet sieltä palaavat.
Rauhassa ota aikasi eron jälkeen. Kiire uuden etsimiseen ei ole.
Itse vasta lopetin suhteen joka alkoi painaa liikaa jokaisella tasolla. Silti en pysty ajattelemaankaan uutta miestä elämääni. Itsekkin uppoudun töihin, "kummalliseen puuhasteluun kotona" kuten tavaroiden järjestely. Miehet tuntuvat suhtautuvan eroon "iisimmin", tai tuntuu että heillä on nopeasti edes se uusi nainen jonka kanssa hypätään sänkyyn. Ne ymmärtävät jotka ovat eron kokeneet.
Jaksamista.- Yksi Juha vaan ...
No, avoerojakin on erilaisia. Muistan itse, kun olin vielä aika nuori ( olen nyt mies kohta 44 v) erosin silloisesta tyttöystävästä, jonka kanssa sovimme vain muuttavamme erilleen, kun olimme kai tai ainakin sillä hetkellä ajattelimme niin, että tarvitsemme etäisyyttä toisistamme. Meillä kai kuitenkin meni aika hyvin (näin jälkeenpäin ajatellen) kun muistan kuinka viimeisenä yhteisenä iltana vain makasimme sängyssä yhdessä hyvän musiikin soidessa taustalla ja rakastelimme sinä iltana neljä kertaa. Se ei ollut mitenkään edes harvinaista suhteessamme, että teimme sitä niinkin usein. Toisinaan seitsemänkin kertaa päivässä. Mutta se oli kai vain sellaista, että molemmilla meillä oli se himo ja halu ja samalla mahdollisuus toteuttaa se. Kuitenkin se muu elämä kyllästytti meitä, koska oltiin nuoria ja vielä haluttiin ehkä jotain muita kokemuksiakin eikä meitä sitonut mikään toisiimme . Meillä molemmilla oli vakituinen työ jne. Elettiin aikaa 1992 eikä alkanut lama vielä kauheasti vaikuttanut meihin, joilla ei ollut vielä huollettavia, vaikka itse teinkin neljäpäiväistä työviikkoa.
Tekis mieli jatkaa tästä sitten , miten mun kävi... mutta se on pitkä story ja missä olen nyt , mutta nyt en jaksa ,joten palaan asiaan nimimerkillä..
- Kerran erehtynyt.
Eipä taida olla stressaavampaa kuin seurustella juuri eronneen naisen kanssa.
Siinä saat uuden rakastettavan ja Hänen lapsensa.
Aina kuulet kuinka edellinen mies teki sen ja sen. Kokojajan se edellinen on läsnä puheissa, teoissa ja lastenhoidossa.
Sitten muutaman viikon päästä alkaa se nalkutus.
Enhän minä nalkuta, minähän vaan sanon. Tix, tix tix.
Korjaapa tuo tee sitä sun tätä kun se xx ei siyä tehnyt.
Sitten oletkin kusessa. Ei auta rakkaudet eikä halit.
Huomaat, että tilisi menevätkin aivan muualle mihin poikamiehenä olit ne
tarkoittanut. Et käykkään Maljorkalla tai Viron Viimsissä silloin kun sopii.
Ota poikamies tästä opiksi. - etä isä
Ai että muutama viikko... ...no varaudu että murheessa voi mennä muutama vuosi ja kaikki erokäsittelyt huoltajuus kiistat ja niiden kanssa panimiseen siihen saakka kun lapset on 18 vuotta ja ex on täys perseläpi joka häiriköi ja tekee aiheettomia ilmiantoja sossuun eikä pysy sopimuksessa.
- Hän meni!!
Tuota sanoisin tuskaksi kun kolmikymppinen vaimo katsoo aamukahvipöydässä silmiin ja tipahtaa lattialle, muutama kouristus ja mitään ei ole tehtävissä.
Äkillinen aivoinfarkti. Ei antanut minkäänlaista ennakko merkkiä.
Näin äkillinen rakkaimman poismeno on isälle ja kahdelle lapselle kovapaikka.
Jos olisi ollut riitoja ja epäsopua, muttakun ei. Kyllähän on tullut lohduttavaa olkapäätä tarjolle mutta ei se kauhea yksinäisyyden tunne häviä, se on siellä jossakin koko ajan. Saa nähdä montako vuotta tämä olotila kestää?
Pojat ja kova työ on ollut pelastus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalaisten pinna paloi - Ärsytys iskee uudesta TTK-juontajasta "Eihän tälle voi kun nauraa"
Oliko Veronica Verho hyvä valinta TTK-juontajaksi? Uuden TTK-juontajan henkilöllisyyttä on arvailtu siitä asti, kun Va802047Nainen, onko sinussa sitä aitoa feminiinisyyttä jäljellä
Vai onko se jäänyt meikkien, korujen, hameiden ym. alle peittoon? Onko naisellisuutesi aitoa vai opetettua? Jos teet nai3661259Missäs se Miss Suomussalmi luuraa?
Jokin aika sitten eräs myyjätär tituleerasi itsensä Miss Suomussalmeksi. Asiakas oli kuulemma Tokmannin kassalla todennu271105- 1411038
- 95804
Päälle hautaus?
Hautauksissa puhutaan päällehautauksista jos vaikka mies on kuollut ensin ja vaimo 20 vuotta myöhemmin! Todellisuudessa133799- 45727
- 62706
Voisit nainen joskus vastata minulle
Ja antaa jotain itsestäsi. Pientä tunnistetta ja juttua itsestäsi ja meistä. Kannustan.63672- 61666