Vierittääkö mies syyt mun niskoille vai olenko mä oikeassa siinä suhteessa, että mikään mitä minä SANON, ei oikeuta fyysiseen väkivaltaan, kuten töniminen, edessä seisominen niin etten pääse pois, käsistä puristelu jne... Mies vetoaa aina, että mä itse aloitin? Aloitin sillä, että ilm. nalkutan, vittuilen jne, joka saa toiselta pinnan palamaan ja kun ei muuta osaa, niin käy ns. käsiksi, kuten on jo pienestä pitäen kotona nähnyt?!
Tää on tosi sekavaa tekstiä, mutta kuvastaa hyvin pitkälle mun tunteita tällä hetkellä.
Jos on alkoholilla osuutta asiaan, niin ei välitä onko esim. tuttuja lähellä vaan kohtelee mua ihan niinkuin kotonakin. Repii, ottaa leuasta kiinni ja kääntää kasvot itseensä päin, vääntää käsistä...
Kun asiasta puhutaan, niin mä tiedän, että mä osaan olla verbaalisesti todella vittumainen ihminen, johon mieheni ei pysty takaisin, niin sitten ottaa nämä "muut jutut" avuksi...ainakin musta tuntuu siltä. Pyytää aina anteeksi jälkeenpäin, kun mä alan itkeä, kun sattuu... Alistaminen ois varmaan hyvä termi kuvaamaan näitä tilanteita....
Onko vika minussa? Mä alan jo itsekin uskoa siihen, että mä ärsytän toista liian pitkälle, toisaalta, en taas itsekään osaa aina hillitä sanomisiani, varsinkin tällaisissa tilanteissa, kun toinen tönii jne...silloin tulee aika pitkälle sanottua mitä sylki suuhun tuo, kunnes tarraa kiinni ja lamaannun pelosta ja olen hiljaa, jotta saan tilanteen raukeamaan. Tai sitten olen toisen kanssa tismalleen samaa mieltä, jotta tilanne laukeaa....
Mä en jaksa enää! Ikinä et voi näemmä enää tietää...aiemmin tätä tapahtui vaan kotona, suljettujen ovien takana, mutta nyk. jo esim. raflassa, jos ollaan juhlissa ja juo siellä... Siis kotona tekee selvinkinpäin, muualla ainoastaan (viellä tällä hetkelllä) vasta kun on humalassa...
Kertokaa...onko tää mun syytä?! Mitä mun pitäisi tehdä? Mä olen vahva, mutta kuitenkin....
Tää on tosi sekavaa tekstiä, mutta kuvastaa hyvin pitkälle mun tunteita tällä hetkellä.
Jos on alkoholilla osuutta asiaan, niin ei välitä onko esim. tuttuja lähellä vaan kohtelee mua ihan niinkuin kotonakin. Repii, ottaa leuasta kiinni ja kääntää kasvot itseensä päin, vääntää käsistä...
Kun asiasta puhutaan, niin mä tiedän, että mä osaan olla verbaalisesti todella vittumainen ihminen, johon mieheni ei pysty takaisin, niin sitten ottaa nämä "muut jutut" avuksi...ainakin musta tuntuu siltä. Pyytää aina anteeksi jälkeenpäin, kun mä alan itkeä, kun sattuu... Alistaminen ois varmaan hyvä termi kuvaamaan näitä tilanteita....
Onko vika minussa? Mä alan jo itsekin uskoa siihen, että mä ärsytän toista liian pitkälle, toisaalta, en taas itsekään osaa aina hillitä sanomisiani, varsinkin tällaisissa tilanteissa, kun toinen tönii jne...silloin tulee aika pitkälle sanottua mitä sylki suuhun tuo, kunnes tarraa kiinni ja lamaannun pelosta ja olen hiljaa, jotta saan tilanteen raukeamaan. Tai sitten olen toisen kanssa tismalleen samaa mieltä, jotta tilanne laukeaa....
Mä en jaksa enää! Ikinä et voi näemmä enää tietää...aiemmin tätä tapahtui vaan kotona, suljettujen ovien takana, mutta nyk. jo esim. raflassa, jos ollaan juhlissa ja juo siellä... Siis kotona tekee selvinkinpäin, muualla ainoastaan (viellä tällä hetkelllä) vasta kun on humalassa...
Kertokaa...onko tää mun syytä?! Mitä mun pitäisi tehdä? Mä olen vahva, mutta kuitenkin....
Vastaukset 7
Vanhimmat
tai vähänkään fiksu, niin lähde taaksesi katsomtta.
minkä ihmeen takia naiset alistuu ja sietää tuollaista.
sitä en ikinä lakkaa ihmettelemästä, vaikka mies olenkin.
voimia ja jaksamista, oikeesti tee jotain.
Kuvitelma, tämä on vain tilapäistä - ajatus, on mun syy - toive, voin palauttaa kaiken hyväksi, kunhan vain...- pohjaton pelko, lamaannus - oman minuuden mureneminen.
Toivoisin jo, että unohdettaisiin se "fiksu" lähtee ajatus. Kuka on joutunut perheväkivallan uhriksi, joutuu monin kerroin syyllistetyksi; kaltoinkohteleva mies, yhteiskunta ja yleinen mielipide!!
Miksei koskaan kysytä; "Miksei mies/nainen, joka pahoinpitelee kumppaniaan lähde pois?"
Aloittajalle: syy ei ole sinun, älä usko miestäsi ja muita, jotka sinua syyttävät. Neuvon sua vain hakemaan tietoa aiheesta ja vertaistukea, turvakodissakin voi käydä juttelemassa, netti pursuaa vertaistukea ja tietoa aiheesta. Usein ainoa keino väkivallan loppumiselle on ottaa ero.
Vagnerille: naiset(miehet) alistuu, koska ensin uskovat hyvää ja sitten kun koko totuus valkenee on jo liian vaikeaa. Ja kaikista kauheinta on ne helvetilliset hetket, kun itsekin miettii miten, minulle, fiksulle naiselle kävi näin ja miksi annan kaiken jatkua!
hei koittaisit niitä verbaalisia ilmaisuja välttää . olisit ennemmin kaverisi rinnalla ja tukisit häntä pian huomaat kun alkaa ovet aukeen ja pääsettä olelliseen eli siihen mitä parisuhde on parhainmillaan se ei suinkaan ole mikään kilpailu?
Eli minä myös olen melko lahjakas verbaalisesti. Riidoissa ei minulle ole varmaan koskaan pärjännyt kukaan. Olen myös saanut miehen kimppuuni muutaman kerran, yleensä alkoholin vaikutuksen alaisena. No, onneksi sain hänet hakemaan hoitoa asiaan ja enää ei ole ongelmia ollut, joten hänestä itsestään sen muutoksen pitää lähteä. Jos hän ei itse tajua tekemäänsä vääryyttä, niin aikalailla toivo on mennyttä. Samanlaisiin juttuihin omakin mies vetosi alussa, että kun vittuilen ja syyttelen jne. Sain hänet kuitenkin tajuamaan, että mikään ei silti oikeuta häntä käymään käsiksi, se on rikos. Lopulta se meni perille ja tietää nykyään itsekin, että vika on hänessä ei minussa. Joten kokeile saada häntä tajuamaan, ehkäpä sitten hän hakee apua. Ja varaudu siihen, että sinua käsketään hakea apua ja haukutaan. Se on kova pala nieltäväksi miehelle, joten kaikkea mahdollista vastaväitettä voi tulla. Pikkuhiljaa asian pitäisi aueta miehelle, jos hän on terve muutoin. Meillä ainakin toimi. Ja todellakin ole ehdottomasti miehen tukena, kun hän sitä apua sitten hakee. Palkitse hänet olemalla se ihana ihminen, mikä sinussa asuu. Se rohkaisee häntä eteenpäin, se saa hänet ymmärtämään, että väkivalta aiheuttaa sinussa niitä huonoja puolia ja asioita. Se on uskomattoman helppo tunne, kun mies on saanut apua ja tulee ensimmäinen riita. Mies kuuntelee, vastailee ja tulee ottamaan syliin!Se on sellainen hetki, että voi hengittää ensimmäistä kertaa elämässään silkasta riemusta!
Ja kyllä minä uskon, että itsekin teet oman osasi riidoissa, mutta silti hänellä ei ole oikeutta. Se sinun pitää tajuta!
Onnea matkaan ja jos ei onnistu, niin sitten sinun pitää kyllä mielestäni erota hänestä oman hyvinvointisi takia!
Ala käydä kuntosalilla ja haasta hänet nyrkkeilyyn ja tyrmää hänet.Eikös ole helppoa.
Syy ei tietenkään ole Sinun,vaan miehesi jolta hermot ovat riekaleina.
Älä hyvä ihminen enää aikaile, vaan lähde ennen kuin sattuu liian pahasti. Unohda jos jotain rakkautta tunnet. Mieshän voi myös hakea apua vaan harva suostuu. Ja tietysti suunsoitosta kannattaisi opetella pois, tai ainakin vähemmälle, mutta se ei oikeuta rikkomaan henkilökohtaista koskemattomuutta.
Sinä olet oikeassa, mikään ei oikeuta fyysiseen väkivaltaan! Väkivalta ei kuulu normaaliin riitelyyn...jos miehesi väittää, että itse aiheutat sen muka nalkuttamalla ym. niin se ei ole totta! Se on vain teko syy siihen, että voi tehdä jotain väkivaltaista, koska sinä selvästi yrität muuttaa ja mukauttaa käyttäytymistäsi miehesi mieleiseksi estääksesi väkivallan puhkeamista. Väkivalta pahenee aina vain kerta kerralta, joten neuvoisin sinua jättämään miehen. Normaalissa parisuhteessa ei kuulu pelätä kumppania tai sitä mitä sanoo tai tekee!